Suomeksi - På svenska - In English - Sámegillii

Vakuutusoikeus

Vakuutusoikeus

Etusivu » Ratkaisuja » VakO 3307:2015

1.11.2016 VakO 3307:2015

Työeläkekuntoutus – Työkyvyttömyyden uhka – Ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuus

Diaarinumero: 3307:2015
Sovellettu lainsäädäntö: Työntekijän eläkelaki 25 §
Antopäivä: 1.11.2016

Harkittaessa työntekijän oikeutta ammatilliseen kuntoutukseen työkyvyttömyyden uhkaa tulee arvioida arviointihetken olosuhteiden perusteella. Arvioitaessa, voidaanko ammatillisella kuntoutuksella siirtää tai estää työkyvyttömyyden uhkaa, on työntekijällä diagnosoiduista sairauksista aiheutuvan toimintakyvyn aleneman ohella otettava huomioon muun muassa hänen ikänsä, aikaisempi toimintansa, ammattitaitonsa ja koulutuksensa. Ammatillista kuntoutusta voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, jos sen voidaan arvioida mahdollistavan työelämään palaamisen tai siirtävän tai estävän työkyvyttömyyttä. Vaikka A:n ei vuonna 2006 sattuneen tapaturman jälkeen voitu arvioida kyenneen työskentelemään entisessä lihanleikkaajan työssään tuki- ja liikuntaelinvaivojensa johdosta, oli hän kuitenkin vuodesta 2008 alkaen työllistynyt saman perheyrityksen palveluksessa toimitusjohtajan tehtävissä. Lisäksi A oli toiminut hallituksen jäsenenä toisessa perheyrityksessä. Koska A kykenisi hänellä todetuista vammoista ja sairauksista aiheutuvista toiminnallisista rajoitteista huolimatta edelleen työskentelemään sellaisissa fyysisesti kevyehköissä töissä, joihin hänen on työkokemuksensa ja koulutuksensa perusteella mahdollista sijoittua, ei laissa tarkoitettua työkyvyttömyyden uhkaa koskeva työeläkekuntoutuksen edellytys täyttynyt.

Esitiedot

Eläkelaitos ilmoitti 11.9.2008 antamassaan ennakkopäätöksessä A:lla olevan oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen. Ammatillisen kuntoutuksen tukeminen edellytti, että A esittää tarkoituksenmukaisen ja toteuttamiskelpoisen kuntoutussuunnitelman. Päätös oli voimassa 19.7.2009 asti. Eläkelaitos antoi 11.12.2008 hylkäävän päätöksen A:n kuntoutussuunnitelman johdosta. Eläkelaitos ei pitänyt tarkoituksenmukaisena esitettyä kuntoutussuunnitelmaa, jolla on haettu työkokeilua, sillä eläkelaitoksen saaman tiedon mukaan A oli 1.12.2008 lukien solminut uuden työsopimuksen nykyisen työnantajansa kanssa toimitusjohtajan tehtävissä.

A teki tämän jälkeen useita ammatillista kuntoutusta koskevia hakemuksia. Eläkelaitos antoi asiassa 27.1.2015 viimeisimmän, hylkäävän päätöksen.

A valitti eläkelaitoksen 27.1.2015 antamasta päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan katsoen olevansa oikeutettu ammatilliseen kuntoutukseen. Hän kertoi pääasiallisen työnsä olevan lihamiehen työ, jonka ohella hän toimi toimitusjohtajana. Hänet oli valittu toimitusjohtajaksi ja hallituksen jäseneksi, koska hän kuuluu yritysten omistajasukuun. Hänen hankkimansa ammatillinen osaaminen ei riittäisi vastaaviin toimiin muissa yrityksissä. A kertoi lisäksi hänen ansioidensa romahtaneen vain murto-osaan aikaisemmasta hänen joutuessaan jättämään lihamiehen työt. Hän totesi 11.9.2008 annettuun ammatillista kuntoutusta koskevaan päätökseen viitaten olevansa samalla tavalla työkyvytön kuin silloinkin.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta kumosi eläkelaitoksen 27.1.2015 antaman päätöksen ja palautti asian eläkelaitokseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Alle 63-vuotiaalla työntekijällä on oikeus saada työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta, jos asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma todennäköisesti aiheuttaa sellaisen uhkan, että hän tulee työkyvyttömäksi työntekijän eläkelain (TyEL) 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on todennäköistä, että työntekijälle lähivuosina ilman ammatillista kuntoutusta tulisi myönnettäväksi täysi tai osatyökyvyttömyyseläke, vaikka hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen toteutuksen mahdollisuudet otetaan huomioon.

A on 42-vuotias toimitusjohtaja, joka on suorittanut ylioppilastutkinnon ja taloushallinnon tradenomin opinnot lukuun ottamatta päättötyötä. Hän on työskennellyt vuodesta 1999 alkaen perheyrityksessä lihamiehenä ja 2006 alkaen toimitusjohtajana sekä toisessa yrityksessä hallituksen jäsenenä.

A:lla on tuki- ja liikuntaelinoireita sekä astma. A:lle on tehty vasemman olkapään tähystysleikkaus huhtikuussa 2007 rustoreunan repeämän vuoksi. Olkapäähän on jäänyt liikelaajuuksien rajoitusta ja rasituksensieto on alentunut. Vasenta yläraajaa rasittavat työt soveltuvat hänelle huonosti. Kaularangassa on vuonna 2010 todettu rappeumamuutoksia ja juuriaukkoahtautumaa, mutta ei hermokudoksen puristusta. Selässä on jäykkyyttä. Lannerangassa on lieviä rappeumamuutoksia. A on ollut neuropsykologisessa tutkimuksessa, jossa hänellä ei ole todettu olevan neurologista sairautta. A:lla on astmaoireita, joihin hänellä on lääkitys.

A:n vasemman olkapään liikelaajuudet ovat jonkin verran muuttuneet 1.9.2008 annetun myönteisen kuntoutuksen ennakkopäätöksen jälkeen. Vuonna 2007 vasemman yläraajan sivunosto on ollut 60 astetta ja etunosto 150 astetta. Vuonna 2014 sivunosto on ollut 80 astetta ja etunosto 90 astetta.

Eläkelaitos on 11.9.2008 myöntänyt oikeuden ammatilliseen kuntoutukseen. Saadun selvityksen perusteella A:n terveydentilassa ei voida katsoa sellaista parantumista vuoden 2008 tilanteeseen nähden, että hänen työkyvyttömyyden uhkansa olisi poistunut. Näin ollen A:lla on oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Eläkelaitos haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen. Eläkelaitos ilmoitti ammatillisen kuntoutuksen linjaratkaisusyistä hakevansa muutosta ensisijassa itse asiaratkaisuun eli siihen, onko A:lla oikeus kuntoutukseen. Toissijaisesti eläkelaitos vaati muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin, koska hakijan terveydentila on ainoa tekijä, mikä ratkaisun perusteluissa mainitaan.

Eläkelaitos perusteli vaatimustaan muun muassa sillä, ettei se katso A:n olevan työkyvyttömyysuhan alainen nykyisiin, jo pitkään jatkuneisiin työtehtäviinsä. A:n ammatillinen työkyvyttömyys hänen aiempaan lihamiehen työhönsä ei ole enää peruste ammatilliselle kuntoutukselle. A:ta ei voida pitää työkyvyttömänä tehtäviin, joihin hän on työllistynyt vuonna 2008 läpikäydyn kuntoutussuunnitelmaprosessin yhteydessä. A on oman ilmoituksensa mukaan jatkanut terveydentilalleen sopivissa toimitusjohtajan tehtävissä, joihin hänellä ainakin osittain on myös koulutus ja joista hänellä on yli 10 vuoden kokemus. Se, että perheyrityksessä ei ole näitä tehtäviä kokoaikaisen toimenkuvan verran, ei ole peruste työeläkekuntoutukselle. Kyseessä on hakijan oma valinta työnantajan suhteen. Hänen terveydentilansa ja osaamisensa ei aseta estettä vastaavaan kokopäivätyöhön hakeutumiselle toisen työnantajan palvelukseen. Ammatillisen kuntoutuksen perusteena ei voida pitää sitä, että henkilön nykyinen työpaikka ei voi tarjota hänen terveydentilalleen sopivaa työtä kokopäiväisesti.

Eläkelaitos totesi myös, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisun perusteluissa ei ole lainkaan mainittu, että henkilö on nyt kuluneiden kuuden vuoden aikana keskeytyksettä työskennellyt terveydentilalleen sopivissa tehtävissä. Muutoksenhakulautakunta ei ole näin ollen ottanut lainkaan kantaa henkilön tosiasiallisen työskentelyn merkitykseen suhteessa ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuuteen. Eläkelaitos katsoi, että A:n tosiasiallinen työskentely hänen terveydentilalleen sopivissa tehtävissä on seikka, joka tulee ottaa huomioon arvioitaessa hänen oikeuttaan ammatilliseen kuntoutukseen. Myöskään pelkkä aiempi ammatillisen kuntoutuksen ennakkopäätös ei tuo itsenäistä pysyvää oikeutta ammatilliseen kuntoutukseen vuosienkin päästä. Enemmistö ammatillisen kuntoutuksen läpikäyneistä henkilöistä ei missään vaiheessa tule uudelleen työkykyisiksi aiempaan työhönsä. Olennaista on se, että he ovat työllistyneet uudelleen itselleen sopiviin tehtäviin. Heillä ei ole uhkaa niihin tehtäviin, joita ovat siirtyneet tekemään, eikä ammatillinen kuntoutus ole perusteltua sen paremmin terveydentilasyistä kuin tarkoitusmukaisuussyistäkään suhteessa aiempaan työskentelyyn.

Eläkelaitos totesi edelleen, että että A:n vuosiansioiden määrä on vähäisempi kuin aikaisemmin, mutta ansioiden määrää ei voida mitenkään pitää vähäisenä. Selvitystä mahdollisista pääomatuloista ei työeläkevakuuttajalla ole. Eläkelaitoksen käsityksen mukaan oikeutta ammatilliseen kuntoutukseen ei perusta yksinään hakijan tulojen väheneminen erityisesti tilanteessa, jossa tulotason lasku liittyy siihen, että henkilö ei tee täyttä työpäivää tehtävissä, jotka sinänsä sopivat hänen terveydentilalleen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus kumosi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja jätti asian eläkelaitoksen päätöksen varaan.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijän eläkelain 25 §:n 1 momentin mukaan alle 63-vuotiaalla työntekijällä on oikeus saada työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta, jos:
1) asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma todennäköisesti aiheuttaa sellaisen uhkan, että hän tulee työkyvyttömäksi 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla;
2) työntekijällä on työskentelystä saatuja vakuutettuja työansioita 76 §:ssä tarkoitettuna tulevan ajan tarkasteluaikana vähintään 25 133,40 euroa; ja
3) työntekijällä ei ole oikeutta kuntoutukseen tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella.

Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus, vakiintuminen työelämään sekä se, johtaako haettu ammatillinen kuntoutus todennäköisesti työntekijän terveydentilalle sopivassa työssä jatkamiseen tai työhön palaamiseen. Lisäksi tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon, lykkääkö ammatillinen kuntoutus työntekijän eläkkeelle jäämistä. Saman pykälän 3 momentin mukaan työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on todennäköistä, että työntekijälle lähivuosina ilman ammatillista kuntoutusta tulisi myönnettäväksi täysi tai osatyökyvyttömyyseläke, vaikka hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen toteutuksen mahdollisuudet otetaan huomioon.

Työeläkekuntoutuksen edellytyksiä koskeva työntekijän eläkelain 25 § vastaa olennaisilta osin 31.12.2006 saakka voimassa olleen työntekijäin eläkelain 4 h §:ää, jota koskevissa lain esitöissä (HE 116/2002 vp) on todettu seuraavaa: Säännöksen nojalla työntekijälle syntyisi edellä mainituilla edellytyksillä oikeus kuntoutukseen. Edellytyksenä olisi nykyisen soveltamiskäytännön mukaisesti, että sairaus, vika tai vamma aiheuttaa lähivuosina objektiivisesti todettavissa olevan todennäköisen uhkan työkyvylle. Tällöin tarkoitetaan sairaudella diagnosoitua sairautta, jonka osalta hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen toteutuksen mahdollisuudet on otettu huomioon, lähivuosilla noin viiden vuoden ajanjaksoa ja "uhkalla työkyvylle" tilannetta, jossa vakuutetulla on arviointihetkellä sellainen sairaudesta johtuva työkyvyttömyyden uhka, että hänelle lähivuosina ilman ammatillisia kuntoutustoimia tulisi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläke (täytenä tai osaeläkkeenä). Mitä pitempään työntekijä on työskennellyt samassa ammatissa, mitä iäkkäämpi hän on ja mitä suppeampi ammattitaito ja -koulutus hänellä on, sitä enemmän työkyvyttömyyden arvioinnissa painaa hakijan kykenemättömyys jatkaa nykyisessä työssään. Tällainen vakiintuneeseen työhön tai ammattiin liittyvä työkyvyn menettämisen uhka puoltaa ammatillisen kuntoutuksen aloittamista kuten nykyisinkin sovellettaessa työntekijäin eläkelain 4 h §:ää harkinnanvaraiseen kuntoutukseen. Tätä soveltamiskäytäntöä on tarkoitus jatkaa edelleen. Sen sijaan nuoremmilla ja niillä, joilla jo on koulutusta tai kokemusta myös muuhun työhön, työkyvyttömyyden uhkaa arvioidaan myös muuhun työhön, jonka suorittamista heiltä on kohtuullista edellyttää. Kuntoutusarviossa painotus voi kuitenkin olla odotettavissa olevan työuran pituuden kautta erilainen kuin eläkeasioissa. Tämä merkitsisi käytännössä esimerkiksi sitä, että nuoren henkilön kohdalla voidaan sitoutua pitempään koulutukseen kuin sellaisen henkilön kohdalla, jolla odotettavissa oleva työskentelyaika on vain muutamia vuosia. Myös työkyvyttömyyden uhkaa aiheuttavan sairauden ennuste olisi harkintaan vaikuttava tekijä kuten nykyisinkin. Todennäköisyys arvioidaan käyttämällä ammattitautien diagnostiikassa sovellettavaa asteikkoa (erittäin todennäköinen, todennäköinen, mahdollinen, epätodennäköinen ja erittäin epätodennäköinen). Lisäksi edellytetään, että ammatillisella kuntoutuksella voidaan siirtää tai estää työkyvyttömyyden uhkaa, kun otetaan huomioon vakuutetun aikaisempi koulutus, työkokemus sekä hänen ikänsä ja asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat sosiaalis-taloudelliset seikat, ja että ammatillisella kuntoutuksella on todennäköisesti eläkemenoa säästävä vaikutus.

Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että kuntoutusoikeuden saamiseksi edellytettäisiin, kuten nykyisinkin, että työkyvyttömyyden uhka voidaan torjua tarkoituksenmukaisella ammatillisella kuntoutuksella. Ammatillista kuntoutusta voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, jos eläkelaitos voisi työntekijän sairauden, vian tai vamman, iän, aikaisemman toiminnan ja koulutuksen huomioon ottaen arvioida ammatillisen kuntoutuksen mahdollistavan työelämään palaamisen taikka siirtävän tai estävän työkyvyttömyyden.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan on 44-vuotias A on suorittanut ylioppilastutkinnon ja taloushallinnon tradenomin opinnot lukuun ottamatta päättötyötä. Hän on työskennellyt vuodesta 1999 alkaen perheyrityksessä X Oy:ssä lihamiehenä. Elokuusta 2006 alkaen hänen on kerrottu hoitaneen yhtiössä toimitusjohtajan tehtäviä. Lisäksi A:n on ilmoitettu toimineen hallituksen jäsenenä toisessa perheyrityksessä Y Oy:ssä elokuusta 2006 alkaen. Asiakirjoissa olevista verotustiedoista vuosilta 2008 – 2012 ilmenee, että A:lla on ollut viime vuosina ansioita näistä työsuhteista.

Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla on ollut marraskuussa 2006 sattuneesta tapaturmasta lähtien vasemman olkapään ja alaselän vaivoja. Olkapäähän on tehty leikkaustoimenpiteitä, joiden jälkeenkin vasemmassa yläraajassa ja olkapäässä on ollut kipua, liikerajoituksia ja alentunut rasituksensieto. A:n kaula- ja lannerangassa on kuvantamistutkimuksissa todettu rappeumamuutoksia. Lisäksi A:lla on todettu astma. A on katsottu työkyvyttömäksi fyysisesti raskaaseen, yläraajoja kuormittavaan työhön kuten esimerkiksi lihamiehen työhön. Suositeltavina on pidetty fyysisesti kevyitä, vaihteleva-asentoisia työtehtäviä.

Eläkelaitos on eri päätöksillään myöntänyt A:lle kuntoutustukea 31.1.2007 alkaneen työkyvyttömyyden johdosta 31.12.2008 saakka. Eläkelaitos on 10.2.2009 antamallaan päätöksellä hylännyt kuntoutustuen jatkamista koskevan hakemuksen.

A on 2.9.2008 saapuneessa kuntoutushakemuksessa pyytänyt apua kuntoutussuunnitelman laatimiseksi. Eläkelaitos on 11.9.2008 antamassaan ennakkopäätöksessä ilmoittanut, että A:lla on oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen ja että ammatillisen kuntoutuksen tukeminen edellyttää, että A esittää tarkoituksenmukaisen ja toteuttamiskelpoisen kuntoutussuunnitelman. Päätöksen mukaan se on voimassa 19.7.2009 asti. Eläkelaitos on 11.12.2008 antanut hylkäävän päätöksen A:n kuntoutussuunnitelman johdosta. Eläkelaitos ei ole pitänyt tarkoituksenmukaisena esitettyä kuntoutussuunnitelmaa, jolla on haettu työkokeilua Z:n talousyksikössä, sillä eläkelaitoksen saaman tiedon mukaan A on 1.12.2008 lukien solminut uuden työsopimuksen nykyisen työnantajansa X Oy:n kanssa toimitusjohtajan tehtävissä. Eläkelaitos on katsonut, että ehdotettu työkokeilu Z:lla ei ole tarpeen, sillä A on jo itsenäisesti palannut työelämään koulutuksensa ja työhistoriansa mukaisin tehtäviin, jotka ovat myös hänen terveydentilalleen sopivia.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta, jonne A on valittanut eläkelaitoksen työkyvyttömyyseläkeasiassa 10.2.2009 antamasta päätöksestä, on 29.9.2009 antamallaan päätöksellä jättänyt valituksen tutkimatta siltä osin kuin A on esittänyt vaatimuksia ammatillisesta kuntoutuksesta. Vaatimus työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä 31.12.2008 jälkeiselle ajalle on hylätty. Vakuutusoikeus on 2.9.2010 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä. A on tämän jälkeen hakenut uudelleen työkyvyttömyyseläkettä. Vakuutusoikeus on viimeksi 19.9.2013 työkyvyttömyyseläkeasiassa antamallaan päätöksellä hylännyt valituksen.

A on hakenut ammatillista kuntoutusta jälleen eläkelaitokseen 25.3.2009 saapuneella hakemuksella pyytäen apua tarvittavan kuntoutussuunnitelman valmistamiseksi. Eläkelaitos on 11.11.2013 antamallaan päätöksellä jättänyt hakemuksen tutkimatta. Päätöksessä on todettu, että eläkelaitos on ratkaissut 11.9.2008 antamallaan päätöksellä A:n oikeuden ammatilliseen kuntoutukseen ja antanut myönteisen ennakkopäätöksen asiassa. Tämä päätös on ollut voimassa 19.7.2009 saakka. Ammatillisen kuntoutuksen sisällön osalta eläkelaitos on todennut ratkaisseensa asian 11.12.2008 antamallaan päätöksellä, johon A ei ole hakenut muutosta. A on valittanut eläkelaitoksen 11.11.2013 antamasta päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan, joka on 19.2.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt valituksen. Vakuutusoikeus on 30.10.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä.

A:n viimeisin kuntoutushakemus on saapunut eläkelaitokseen 9.6.2014. Siinä A on hakenut ennakkopäätöstä oikeudesta ammatillisen kuntoutukseen. Eläkelaitos on kuntoutusasian muutoksenhaun ollessa vireillä vakuutusoikeudessa antanut 21.8.2014 väliaikaisen päätöksen, jossa on katsottu, että A:lla ei ole oikeutta työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen. Eläkelaitos on vielä 27.1.2015 antanut asiassa uuden, valitusosoituksella varustetun hylkäävän päätöksen, jonka on ilmoitettu korvaavan 21.8.2014 annetun väliaikaisen päätöksen. A on valittanut sanotusta päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan, joka on valituksenalaisella 1.6.2015 antamallaan päätöksellä kumonnut eläkelaitoksen 27.1.2015 antaman päätöksen ja katsonut, että A:lla on oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen. Päätöksen perustelussa on todettu, että eläkelaitos on 11.9.2008 myöntänyt oikeuden ammatilliseen kuntoutukseen. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on katsonut, että saadun selvityksen perusteella A:n terveydentilassa ei voida katsoa tapahtuneen sellaista parantumista vuoden 2008 tilanteeseen nähden, että hänen työkyvyttömyyden uhkansa olisi poistunut. Näin ollen A:lla on katsottu olevan oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen.

Vakuutusoikeus katsoo, että edellä selostettujen lain esitöidenkin nojalla harkittaessa työntekijän oikeutta ammatilliseen kuntoutukseen työkyvyttömyyden uhkaa tulee arvioida arviointihetken olosuhteiden perusteella. Arvioitaessa, voidaanko ammatillisella kuntoutuksella siirtää tai estää työkyvyttömyyden uhkaa, on työntekijällä diagnosoiduista sairauksista aiheutuvan toimintakyvyn aleneman ohella otettava huomioon muun muassa hänen ikänsä, aikaisempi toimintansa, ammattitaitonsa ja koulutuksensa. Ammatillista kuntoutusta voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, jos sen voidaan arvioida mahdollistavan työelämään palaamisen tai siirtävän tai estävän työkyvyttömyyttä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n ei vuonna 2006 sattuneen tapaturman jälkeen voida arvioida kyenneen työskentelemään entisessä lihanleikkaajan työssään tuki- ja liikuntaelinvaivojensa johdosta. Hän on kuitenkin vuodesta 2008 alkaen työllistynyt saman perheyrityksen palveluksessa toimitusjohtajan tehtävissä. Lisäksi A on toiminut hallituksen jäsenenä toisessa perheyrityksessä. Vakuutusoikeuden arvion mukaan A kykenisi hänellä todetuista vammoista ja sairauksista aiheutuvista toiminnallisista rajoitteista huolimatta edelleen työskentelemään sellaisissa fyysisesti kevyehköissä töissä, joihin hänen on työkokemuksensa ja koulutuksensa perusteella mahdollista sijoittua. Laissa tarkoitettua työkyvyttömyyden uhkaa koskeva työeläkekuntoutuksen edellytys ei näin ollen täyty eikä A:lla siten ole oikeutta ammatilliseen kuntoutukseen työeläkelainsäädännön nojalla.

Sovelletut oikeusohjeet

Työntekijän eläkelaki 25 §

 
Julkaistu 30.1.2017