17.10.2017 VakO 3070:2016

Rikosvahinko - Ansionmenetys - Konkurssi

Diaarinumero: 3070:2016
Sovellettu lainsäädäntö: Rikosvahinkolaki 1 § 1 mom. ja 25 §
Antopäivä: 17.10.2017

Kysymys siitä, oliko luonnollisen henkilön A:n konkurssipesä voinut hakea rikosvahinkolain nojalla korvausta A:lle aiheutuneesta ansionmenetyksestä.

Esitiedot

A oli luonnollisena henkilönä joutunut 4.9.2011 rikoksen kohteeksi, jonka johdosta hänelle oli aiheutunut ansionmenetystä. A oli 8.5.2013 toiminimen omistajana asetettu konkurssiin. A:n konkurssipesä oli 26.10.2015 hakenut Valtiokonttorilta korvausta A:lle aiheutuneesta ansionmenetyksestä.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori hylkäsi konkurssipesän hakemuksen.

Valtiokonttorin perustelut

Rikosvahinkolain 1 §:n mukaan rikoksella aiheutettu vahinko korvataan valtion varoista siten kuin rikosvahinkolaissa säädetään. Oikeushenkilölle aiheutettu vahinko korvataan lain 7 ja 14 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

Rikosvahinkolain 7 §:n nojalla työnantajalle korvataan palkka tai sitä vastaava korvaus, jonka työnantaja on maksanut henkilövahingon kärsineelle työkyvyttömyysajalta. 14 §:n nojalla korvataan yhdyskuntapalvelua tai nuorisorangaistusta suorittavan henkilön aiheuttama vahinko.

Konkurssipesä on tulkittava oikeushenkilöksi, sillä päätösvaltaa siinä käyttävät velkojat.

Korvausvaatimukset hylätään, koska kysymyksessä ei ole rikosvahinkolain nojalla oikeushenkilölle korvattava vahinko.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A:n konkurssipesä vaati, että Valtiokonttori määrätään korvaamaan ansionmenetystä 57.347,44 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.4.2012 lukien.

Muutoksenhakija totesi, että A oli asetettu konkurssiin 8.5.2013. Pesänhoitajaksi oli määrätty asianajaja. A oli joutunut pahoinpitelyn ja varkauden kohteeksi 4.9.2011. Helsingin hovioikeuden 24.1.2014 antamalla lainvoimaisella tuomiolla tekijä oli tuomittu muun muassa korvaamaan A:lle ansionmenetystä 57.347,44 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.4.2012 lukien. A oli pahoinpitelyn vuoksi tullut työkyvyttömäksi, minkä johdosta hänet oli asetettu konkurssiin henkilökohtaisesti toiminimen omistajana. Muutoksenhakija katsoi, että A:n konkurssi oli johtunut pahoinpitelystä. A:n konkurssipesä oli 22.10.2015 tehnyt Valtiokonttorille rikosvahinkolakiin perustuvan hakemuksen ansionmenetyksen korvaamisesta. Valtiokonttori oli hylännyt korvaushakemuksen 30.5.2016 antamallaan päätöksellä.

A:n konkurssipesä totesi, että vahinko oli aiheutunut A:lle luonnollisena henkilönä, ei oikeushenkilölle. A oli tullut pahoinpitelyn vuoksi työkyvyttömäksi, jonka seurauksena hänet oli toiminimen harjoittajana asetettu konkurssiin. Konkurssipesä oli tehnyt hakemuksen A:n puolesta ja tulee A:n sijaan korvauksen saajaksi. Korvaus ansionmenetyksestä käytetään A:n velkojen lyhentämiseksi ja se tulee siten A:n hyväksi.

Konkurssipesä totesi edelleen, että A ei ollut siirtänyt saatavaansa konkurssipesälle rikosvahinkolain 44 §:n tarkoittamalla tavalla, vaan konkurssipesä oli tullut A:n sijaan. Konkurssipesä on yleisseuraannon saaja, joka hallinnoi konkurssivelallisen omaisuusmassaa. Konkurssipesä ei ole oikeushenkilö kuten ei ole ollut myöskään A, vaikka hän on harjoittanut elinkeinotoimintaa toiminimellä. Konkurssipesä totesi konkurssilain 1 luvun 1 §:ään ja 3 luvun 1 §:ään viitaten, että konkurssipesä on ainoa, joka voi toimia A:n oikeuksien toteuttamiseksi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin. Asia palautettiin Valtiokonttorille uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksella luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle aiheutettu vahinko korvataan valtion varoista siten kuin rikosvahinkolaissa säädetään.

Rikosvahinkolain 25 §:n mukaan korvausta on haettava kirjallisesti kolmen vuoden kuluessa siitä, kun korvausasiassa annettiin lainvoimaiseksi tullut tuomio, tai, jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa, kymmenen vuoden kuluessa rikoksen tekemisestä. Erityisestä syystä korvausta voidaan hakea myöhemminkin. Hakemus toimitetaan Valtiokonttorille. Hakemuksen voi jättää myös Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon Valtiokonttorille edelleen toimitettavaksi.

Konkurssilain 1 luvun 1 §:n mukaan velallinen, joka ei kykene vastaamaan veloistaan, voidaan asettaa konkurssiin siten kuin tässä laissa säädetään. Konkurssiin asettamisesta päättää tuomioistuin velallisen tai velkojan hakemuksesta. Konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Konkurssin tarkoituksen toteuttamiseksi velallisen omaisuus siirtyy konkurssin alkaessa velkojien määräysvaltaan. Velallisen omaisuuden hoitamista ja myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten on tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja.

Konkurssilain 3 luvun 1 §:n mukaan konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan.

Konkurssilain 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesään kuuluu tässä luvussa säädetyin poikkeuksin omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa ja jonka velallinen saa ennen konkurssin päättymistä. Luonnollisen henkilön konkurssipesään ei kuitenkaan kuulu hänen konkurssin alkamisen jälkeen saamansa omaisuus tai ansaitsemansa tulo. Konkurssilain esitöissä (HE 26/2003 vp) on todettu, että arvioitaessa, milloin velallinen on ansainnut tulon, ratkaisevaa on, milloin ansion peruste on syntynyt. Lähtökohta on, että se mitä velallinen konkurssin alkamisen jälkeen tekemällään työllä ansaitsee, ei kuulu konkurssipesään. Jos taas esimerkiksi vakuutuskorvauksen perusteena oleva vahinkotapahtuma on sattunut ennen konkurssin alkamista, korvaus kuuluu konkurssipesään.

Käräjäoikeus on 4.12.2012 antamallaan tuomiolla tuominnut tekijän A:han 4.9.2011 kohdistuneesta pahoinpitelystä sekä velvoittanut tekijän korvaamaan A:lle ansionmenetyksestä 45.877,95 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30.4.2012 lukien. Hovioikeus on 24.1.2014 antamallaan tuomiolla korottanut ansionmenetyskorvauksen 57.347,44 euroksi.

Käräjäoikeus on 8.5.2013 määrännyt asianajajan pesänhoitajana ottamaan haltuunsa toiminimen omistajan A:n konkurssiin luovutetun omaisuuden, laatimaan pesäluettelon ja velallisselvityksen sekä suorittamaan muut pesänhoitajalle konkurssilaissa tai muussa laissa säädetyt tai muuten pesänhoitoon kuuluvat tehtävät. A:n konkurssipesä on Valtiokonttorille 26.10.2015 saapuneella hakemuksella hakenut rikosvahinkolakiin perustuvia ansionmenetyskorvauksia A:han 4.9.2011 kohdistuneen pahoinpitelyn johdosta.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on luonnollisena henkilönä joutunut 4.9.2011 tapahtuneen rikoksen kohteeksi. Sikäli kuin A:lle on rikoksen johdosta aiheutunut ansionmenetystä, kyse on näin ollen rikosvahinkolain nojalla korvattavasta vahingosta. Sikäli kuin ansionmenetyksen peruste on syntynyt ennen A:n konkurssiin asettamista 8.5.2013, ansionmenetyksestä mahdollisesti maksettava korvaus on konkurssilain 5 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta. Ottaen huomioon, että A on konkurssilain 3 luvun 1 §:n mukaan konkurssin alettua menettänyt oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan, A:lla ei ole ollut enää asianosaisen puhevaltaa pesävarallisuusasioissa ja tuo puhevalta on siirtynyt konkurssin myötä konkurssipesälle. Siten konkurssipesä on voinut hakea ansionmenetyksen korvaamista Valtiokonttorilta. Kyse on ollut konkurssilakiin perustuvasta puhevallan siirtymisestä, eikä rikosvahinkolakiin perustuvan oikeuden siirtoa koskevasta sopimuksesta, joka rikosvahinkolain 44 §:n nojalla on mitätön. Näin ollen Valtiokonttorin on käsiteltävä asia uudelleen ja annettava A:n konkurssipesälle päätös A:lle luonnollisena henkilönä aiheutuneen ansionmenetyksen korvaamisesta.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 1 § 1 mom. ja 25 §

 
Julkaistu 13.11.2017