VakO 3079:2023

Ennen rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain voimaantuloa 50 vuotta täyttäneellä edunjättäjän kanssa samaa sukupuolta olevalla leskellä ei ollut oikeutta leskeneläkkeeseen, koska vakuutusoikeus katsoi, että lain tulkinnallakaan ei ole mahdollista poiketa työntekijän eläkelain 55 §:n 2 momentissa säädetyistä ikärajoista

Esitiedot

A haki muutosta eläkelaitoksen 29.9.2022 antamaan päätökseen, jolla hänen hakemuksensa perhe-eläkkeestä eli leskeneläkkeestä oli hylätty. Päätöksen mukaan A:lla ei ole ollut edunjättäjän kanssa yhteistä lasta ja A:n avioliitto oli solmittu vasta hänen täytettyään 50 vuotta, joten näistä syistä hänelle ei voitu myöntää perhe-eläkettä. A vaati leskeneläkkeen myöntämistä ja vetosi siihen, että päätös ei ollut oikeudenmukainen eikä tasa-arvoinen. A ja edunjättäjä olivat samaa sukupuolta. A viittasi siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki oli tullut voimaan vasta vuonna 2017, jolloin hänen ja edunjättäjän rekisteröimä parisuhde oli muutettu avioliitoksi. Parisuhteensa A ja edunjättäjä olivat rekisteröineet heti rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain tultua voimaan vuonna 2002. A:n ja edunjättäjän yhteinen elämä oli kestänyt yli 40 vuoden ajan. A:n mukaan hän ja edunjättäjä olisivat rekisteröineet parisuhteensa ja avioituneet jo ennen kuin A täytti 50 vuotta, mikäli lainsäädäntö olisi sen mahdollistanut.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Työntekijän eläkelain 55 §:n 1 momentin mukaan leskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos hän on: 1) solminut avioliiton edunjättäjän kanssa ennen kuin tämä oli täyttänyt 65 vuotta ja hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa; tai 2) muuttanut asumaan yhteistalouteen edunjättäjän kanssa ennen kuin tämä on täyttänyt 65 vuotta, yhteistalous on edunjättäjän kuollessa jatkunut vähintään viisi vuotta ja hänellä on edunjättäjän kanssa yhteinen alle 18-vuotias lapsi, joka asui edunjättäjän ja lesken kanssa samassa taloudessa; edunjättäjällä tai leskellä ei tarkoiteta sellaista henkilöä, joka on samaan aikaan avioliitossa muun kuin yhteistaloudessa asuneen puolison kanssa.

Työntekijän eläkelain 55 §:n 2 momentin mukaan leskeneläkkeeseen on oikeus myös sellaisella leskellä, jonka avioliitto on solmittu ennen kuin leski oli täyttänyt 50 vuotta ja edunjättäjä 65 vuotta ja avioliitto oli jatkunut vähintään viisi vuotta, jos: 1) leski on edunjättäjän kuollessa täyttänyt 50 vuotta; tai 2) leski sai edunjättäjän kuollessa työeläkelain tai kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä, joka oli jatkunut vähintään kolmen vuoden ajan.

A:lla ja edunjättäjällä ei ollut yhteistä lasta. A ja edunjättäjä solmivat rekisteröidyn parisuhteen 15.3.2002 ja avioliiton 1.3.2017. Avioliiton kestoaikaan mukaan luetaan sitä välittömästi edeltänyt aika, jolloin rekisteröity parisuhde oli voimassa. Näin ollen avioliiton solmimisajankohdaksi katsotaan 15.3.2002. A oli tuona ajankohtana täyttänyt 50 vuotta, eikä hänellä näin ollen ole oikeutta työntekijän eläkelain mukaiseen leskeneläkkeeseen.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että A:lla ei työntekijän eläkelain 55 §:n säännösten mukaan ole oikeutta leskeneläkkeeseen. Säännöksistä ei voida poiketa kohtuullisuusharkinnan perusteella. Eläkelaitoksen päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudelta muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati perhe-eläkkeen myöntämistä. A viittasi asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja katsoi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen olevan epätasa-arvoa lisäävä, vaikka se perustuu voimassa olevaan työeläkelainsäädäntöön. A pyysi lisäksi vakuutusoikeutta varaamaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle tilaisuuden tulla kuulluksi yhdenvertaisuuslain 27 §:n nojalla.

Asian käsittely vakuutusoikeudessa

Vakuutusoikeus varasi tilaisuuden tulla kuulluksi yhdenvertaisuusvaltuutetulle, joka katsoi lausunnossaan työntekijän eläkelain 55 §:n sanamuodon mukaisen tulkinnan ja leskeneläkkeen myöntämisen epäämisen johtavan välilliseen syrjintään seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhdenvertaisuusvaltuutettu viittasi siihen, että hakijan epäsuotuisaan asemaan saattamiselle hänen seksuaalisen suuntautumisensa perusteella ei ole esitettävissä yhdenvertaisuuslain mukaista oikeuttamisperustetta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan vakuutusoikeuden tulisi asiaa ratkaistessaan ottaa huomioon yhdenvertaisuuslain syrjintäkielto sekä valittajalta puuttuvat mahdollisuudet täyttää lakiin sisältyviä edellytyksiä leskeneläkkeen saamiseksi hänen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu viittasi muun ohella Suomen perustuslain 19 §:ään ja toi esille, että asiassa on keskeistä soveltaa Suomen perustuslain 22 §:n mukaisesti perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatetta.

Vakuutusoikeus kuuli asiassa asianosaisia.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus viittaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin.

Vakuutusoikeus viittaa lisäksi työntekijän eläkelain 55 §:ssä säädettyyn. Sanotun pykälän 1 momentin mukaan leskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos hän on: 1) solminut avioliiton edunjättäjän kanssa ennen kuin tämä oli täyttänyt 65 vuotta ja hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa; tai 2) muuttanut asumaan yhteistalouteen edunjättäjän kanssa ennen kuin tämä on täyttänyt 65 vuotta, yhteistalous on edunjättäjän kuollessa jatkunut vähintään viisi vuotta ja hänellä on edunjättäjän kanssa yhteinen alle 18- vuotias lapsi, joka asui edunjättäjän ja lesken kanssa samassa taloudessa; edunjättäjällä tai leskellä ei tarkoiteta sellaista henkilöä, joka on samaan aikaan avioliitossa muun kuin yhteistaloudessa asuneen puolison kanssa.

Saman pykälän 2 momentin mukaan leskeneläkkeeseen on oikeus myös sellaisella leskellä, jonka avioliitto on solmittu ennen kuin leski oli täyttänyt 50 vuotta ja edunjättäjä 65 vuotta ja avioliitto oli jatkunut vähintään viisi vuotta, jos: 1) leski on edunjättäjän kuollessa täyttänyt 50 vuotta; tai 2) leski sai edunjättäjän kuollessa työeläkelain tai kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä, joka oli jatkunut vähintään kolmen vuoden ajan.

Edellä mainitut työntekijän eläkelain säännökset ovat etuuden myöntämisen edellytyksenä olevien ikärajojen osalta sanamuodoiltaan ehdottomia. Työntekijän eläkelaissa ei ole säädetty mahdollisuudesta poiketa kyseisistä ikärajoista eikä myöskään lain esitöistä (HE 45/2005 vp) ilmene, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut säätää niihin poikkeusta. Vakuutusoikeus katsoo, että eläkelaitos ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ovat soveltaneet työntekijän eläkelain 55 §:ää sen sanamuodon mukaisesti.

Vakuutusoikeus toteaa, että yhdenvertaisuuslain suhteesta muuhun lainsäädäntöön on oikeuskirjallisuudessa (Anttila – Ojanen, toim., Yhdenvertaisuuslaki kommentein, 2019, s. 76 – 77) todettu seuraavaa. Yhdenvertaisuuslaki on luonteeltaan yleislaki. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että yhdenvertaisuuslain voitaisiin säännönmukaisesti katsoa lex specialis -säännön mukaisesti väistyvän, jos se on ristiriidassa jonkin erityislain säännöksen kanssa. Yhdenvertaisuuslain ja muun lain mahdolliset ristiriidat voidaan ratkaista yleisten lainsäädännön ristiriitatilanteiden ratkaisemista koskevien periaatteiden avulla.

Oikeuskirjallisuudessa (Aarnio, Oikeussäännösten tulkinnasta, 1982, s. 103) on lain sanamuodon mukaisen tulkinnan periaatteista todettu muun muassa seuraavaa. Lakitekstiä ei tule tulkita siten, että jokin sen osa jää tarpeettomaksi tai merkityksettömäksi. Kieliopillinen tulkinta lähtee näin ollen eräänlaisesta säätelyn ekonomian periaatteesta: mikään lakitekstin elementti ei ole merkityksetön.

Vakuutusoikeus viittaa edelleen korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2015:14 (kohta 36), jossa on lausuttu, että lain tulkinnan mahdollisuudet vaihtelevat muun muassa säännöksen yksityiskohtaisuuden, joustavuuden ja oikeudenalan mukaan. Kiellettyä on ainakin lain sanamuodon vastainen tulkinta, joka muuttaa säännöksen keskeisen sisällön lainsäätäjän ilmaisemasta tarkoituksesta poikkeavaksi.

Vakuutusoikeus toteaa, että työntekijän eläkelain 55 §:n säännökset etuuden myöntämisen edellytyksenä olevista ikärajoista ovat sanamuodoiltaan tarkkarajaisia ja ehdottomia eikä työntekijän eläkelaissa ole säännöstä, joka mahdollistaisi niistä poikkeamisen. Vakuutusoikeus viittaa myös siihen, mitä edellä on lausuttu lain tulkinnasta ja sen rajoista. Vakuutusoikeus katsoo, ettei työntekijän eläkelain 55 §:n 2 momentissa säädetyistä ikärajoista ole lain tulkinnallakaan mahdollista poiketa, vaikka kyseisen lainkohdan soveltaminen johtaa leskeneläkkeen epäämiseen ennen rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain voimaantuloa 50 vuotta täyttäneeltä edunjättäjän kanssa samaa sukupuolta olevalta leskeltä.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei ole edellä selostetun perusteella ja yhdenvertaisuuslain sekä Suomen perustuslain säännöksetkin huomioon ottaen syytä muuttaa. A:lla ei siten ole oikeutta hakemaansa leskeneläkkeeseen esittämistään seikoista huolimatta.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 55 §

Suomen perustuslaki 19 § 1 ja 2 mom. sekä 22 §

Yhdenvertaisuuslaki 1 §, 5 § 1 mom., 8 §, 10 §, 11 § 1 mom. ja 13 §