VakO 1973:2025

Kysymys siitä, tuliko A:n vuodesta 2020 alkaen tapahtuneeseen työskentelyyn X Oy:lle tulkkina soveltaa työntekijän eläkelakia vai yrittäjän eläkelakia. Vakuutusoikeus totesi, että työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Kaikkien kyseisessä lainkohdassa säädettyjen tunnusmerkkien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Kyseessä on pakottava säännös, josta ei voida sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Osapuolten välisellä sopimuksella tai osapuolten omilla käsityksilläkään ei ole yksinään ratkaisevaa merkitystä, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta. Vakuutusoikeus katsoi työsuhteen tunnusmerkistön täyttyvän. Asiassa ei tullut esille sellaisia selvästi ja merkittävästi työsuhdetta vastaan ja yrittäjyyden puolesta puhuvia seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet kokonaisarviota. Vakuutusoikeus katsoi, että A:n työskentely X Oy:lle vuodesta 2020 alkaen on tapahtunut työsuhteessa ja että hänen työskentelyynsä on siten sovellettava työntekijän eläkelakia.

Esitiedot

Eläkelaitos oli pyytänyt Eläketurvakeskuksen päätöstä siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn X Oy:lle 29.1.2020 alkaen. Eläketurvakeskus katsoi 17.4.2024 antamassaan päätöksessä, että A:n työskentelyyn sovelletaan työntekijän eläkelakia.

X Oy haki muutosta Eläketurvakeskuksen päätökseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati Eläketurvakeskuksen päätöksen kumoamista ja asian palauttamista Eläketurvakeskukseen uudelleen käsiteltäväksi asianmukaisen selvityksen jälkeen. X Oy:n mukaan A:n ei tule katsoa työskennelleen X Oy:lle työsuhteessa eikä hänen työskentelyynsä X Oy:n hyväksi tule soveltaa työntekijän eläkelakia. X Oy katsoi, että se tulee vapauttaa velvollisuudesta järjestää A:lle työntekijän eläkelain mukainen työeläketurva laskutuspalveluyrityksen kautta A:lle maksetuista korvauksista.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi X Oy:n valituksen.

Äänestysratkaisu 4–2.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja äänestyslausunnon perustelut

Sovellettavat säännökset

Työntekijän eläkelain (TyEL) 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen TyEL:n mukaisen työeläketurvan, jos TyEL:n piiriin kuulumisen edellytykset täyttyvät.

TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain (TSL 55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

TSL 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan (sellaisena kuin se on ollut voimassa 30.6.2023 saakka) tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Yrittäjän eläkelain (YEL) 1 §:n 2 momentissa säädetyn mukaan yrittäjä vastaa lakisääteisen työeläketurvan järjestämisestä itselleen. YEL 3 §:n 1 momentissa säädetyn mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Saatuja tietoja, arviointia ja johtopäätökset

Asiassa saadun selvityksen mukaan A on työskennellyt tulkkina X Oy:lle tammikuusta 2020 alkaen. A on tehnyt puhelintulkkausta omilla työvälineillään, joita ovat olleet muun muassa oma puhelin, kuulokkeet ja tietokone. A:n työskentely X Oy:lle on perustunut osapuolten väliseen 29.1.2020 päivättyyn toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen, joka on nimetty ”Sopimukseksi tulkkaustoimeksiantojen välittämisestä”. Ennen sopimuksen allekirjoittamista A oli kuullut ystävältä X Oy:stä ja hän otti suoraan yhteyttä X Oy:öön ja esitteli itseään työhaastattelussa.

A on katsonut olleensa tässä toiminnassaan työsuhteessa X Oy:öön, kun taas X Oy:n mielestä kyse ei ole ollut työsuhteesta vaan heidän välisestään yrittäjäsopimuksesta, eikä työsopimus ole ollut vaihtoehtona mahdollinen.

X Oy:n ja A:n välisen 29.1.2020 päivätyn sopimuksen otsikossa, sisältökuvauksessa ja eräissä sopimuskirjauksissa mainitaan tulkkaustoimeksiantojen välittämisestä ja X Oy:stä tulkkaustoimeksiantojen välittäjänä sekä A etätulkkauspalvelun myyjänä. Sopimuksesta ilmenee myös, että tulkilla on välitön henkilökohtainen työnsuorittamisvelvollisuus, kun hän on ottanut vastaan asiakkaalta välitetyn toimeksiannon. Tulkki sitoutuu X Oy:n tulkkauspalvelun yleisiin ehtoihin ja toimimaan siten, että palvelukuvaus asiakkaalle toteutuu mahdollisimman hyvin eikä palvelun maine vaarannu. X Oy:llä on sopimuksen mukaan myös oikeus muuttaa tulkkauspalvelun yleisiä ehtoja, palvelukuvaustaan ja hinnastojaan ilmoittamalla siitä etukäteen tulkille.

Sopimusehtojen mukaan X Oy ei ole vastuussa tulkille välitettävien tulkkaustehtävien määrästä tai laadusta eikä asiakkaan menettelystä tai laiminlyönnistä taikka tulkkauksen palvelun laadusta tai mahdollisista virheistä. X Oy:n vastuu tulkkiin nähden rajoittuu asiakasmaksun tilittämiseen, sekä tulkki vastaa asiakasmaksuista menevistä lakisääteisistä velvoitteista, joina mainitaan muun ohella eläkemaksut. Lisäksi mainitaan tulkin hyväksyvän, että asiakkaat arvioivat tulkkeja ja tämän voivan vaikuttaa toimeksiantojen välittämiseen.

Sopimuksen liitteessä mainitaan X Oy:n palvelun ilmoittavan tulkille mahdollisesta toimeksiannosta vain tämän ollessa kirjautunut sovellukseen ja laittanut itsensä Olen saatavilla -tilaan. Tällöin tulkin on 1 minuutin aikana vastattava, ottaako tarjotun toimeksiannon vastaan vai ei. Toimeksiannon hyväksyttyään ja saatuaan tulkin on soitettava asiakkaalle mahdollisimman pian, kuitenkin 5 minuutin sisällä. Suoritetun tulkkauksen jälkeen tulkki on velvollinen raportoimaan tulkkauksen kestosta sekä antamaan palautetta. Liitteen peruutuksiin liittyvien ehtojen mukaan alle 24 tuntia ennen tulkkauksen alkamista perutusta tulkkauksesta tulkille maksetaan korvaus varatun ajan mukaan. Tulkin peruessa tulkkauksen alle 24 tuntia ennen tulkkauksen alkamisajankohtaa tulkin on lähetettävä X Oy:lle kirjallinen selvitys peruutuksen syystä.

Sopimusehdoissa on myös määritelty, että X Oy perii tilausjärjestelmänsä kautta tai laskuttaen asiakkaalta tulkin lukuun X Oy:n hinnaston mukaisen tulkkausveloituksen, perii asiakkaalta vastaanottamista varoista hinnastonsa mukaisen tulkin maksettavan välityspalkkion ja muut kulut sekä X Oy säilyttää tulkille kuuluvat maksut erillään muista varoistaan ja tilittää välityspalkkion ylittävät varat tulkille. Sopimuksen liitteessä 2 on määritelty tulkille välitettävästä minuuttiperusteisesta asiakasmaksusta 1 euro per hyväksytty tulkkauskutsu ja 1 euro per alkava minuutti sekä varausperusteisesta tuntipalkkiosta 40 euroa. Lisäksi on mahdollisuus sopia tulkin kanssa muun hintaisista tulkkaustöistä.

A:n palkkiot X Oy:lle tehdyistä tulkkaustöistä on laskutettu ja maksettu X Oy:n yhteistyökumppanina toimivan laskutuspalveluyrityksen kautta.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että laskutuspalveluyrityksen käyttäminen työstä saadun korvauksen laskuttamiseen ja maksamiseen ei suoraan merkitse, että työeläkelakeja sovellettaessa työskentelyä pidettäisiin yrittäjänä tehtynä. Laskutuspalvelua käyttävä työnsuorittaja on työsuhteessa hänet työllistävään tahoon, jos työskentely tosiasiallisesti täyttää työsuhteen tunnusmerkit.

Muutoksenhakulautakunta toteaa siltä osin, kun on tullut esille, että A on tehnyt samanaikaisesti vastaavaa tulkkaustyötä muille työnteettäjille, että samanaikaisuudella ei sinänsä ole arviossa ratkaisevaa merkitystä. Työskentely usealle työnteettäjälle on tyypillistä yrittäjänä työskenteleville, mutta se on mahdollista myös työsuhteessa työskenteleville työntekijöille. Työsuhteessa oleva työntekijä voi solmia työtä koskevia sopimuksia myös muiden kuin oman työnantajansa kanssa ja tehdä samaakin työtä eri työnantajille.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että työnteettäjä ja työnsuorittaja eivät voi keskenään työeläkelaitosta sitovasti ja työeläkelainsäädännöstä poiketen pätevästi sopia siitä, katsotaanko työskentely työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteessa vai yrittäjänä tehdyksi työksi, ja mitä työeläkelakia työskentelyyn sovelletaan. Työeläkelakien soveltamisratkaisu työsuhteen ja yrittäjyyden välisessä rajanvedossa tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla TSL 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Työntekosuhteen osapuolten omilla käsityksillä oikeussuhteen laadusta on merkitystä erityisesti silloin, kun ne ovat yhtenevät ja samansuuntaiset työskentelyn tosiasiallisiin olosuhteisiin nähden.

Asiassa saadun selvityksen perusteella muutoksenhakulautakunta pitää selvitettynä, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät A:n ja X Oy:n välisessä oikeussuhteessa sopimusmuotoilusta ja A:n työskentelyssä muutoin ilmenneistä yrittäjätoimintaan viittaavista piirteistä huolimatta.

A on tehnyt tulkkaustyötä X Oy:n liiketoimintaan kuuluvan alustan (sovelluksen) kautta, jossa tulkkaustehtävän hallinnointi, tarjoaminen, vastaanottaminen ja raportointi ovat toteutuneet. A on voinut itse päättää käytettävissä olostaan tulkkaustehtäviin ja alustalla tarjottavien tehtävien vastaanottamisesta, joten A:n voidaan katsoa sopineen työn tekemisestä tarpeen mukaan. A:lla on ollut henkilökohtainen työnsuoritusvelvollisuus vastaanottamastaan toimeksiannosta.

Tulkkausraporttien ja asiakaspalautteiden avulla X Oy on kerännyt tietoa A:n työsuoriutumisesta. A:n on tullut noudattaa tulkkaustehtäviä hoitaessaan myös X Oy:n antamaa ohjeistusta.

Saadun selvityksen mukaan tulkkauspalvelua käyttäneet asiakkaat ovat olleet X Oy:n asiakkaita, eivät suoraan A:n asiakkaita. A:n tulkkaustyöstä saama taloudellinen hyöty on perustunut minuuttiperusteisesta asiakasmaksusta 1 euro per hyväksytty tulkkauskutsu ja 1 euro per alkava minuutti sekä varausperusteisesta tuntipalkkiosta 40 euroa. Varsinainen taloudellinen hyöty A:n tekemästä työstä on tullut X Oy:n hyväksi ja X Oy on maksanut sen lukuun tehdystä työstä A:lle vastiketta.

Työsopimussuhteessa tehtävän työn edellytyksenä on työn tekeminen sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, joiden perusteella työntekijän on katsottava työskentelevän työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Työnantajan johto- ja valvontaoikeuteen eli direktio-oikeuteen liittyviin työsuhteen tunnusmerkkeihin sisältyy työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä, vaan pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan riittää täyttämään työsuhteelta edellytetyn tunnusmerkin, jos työtä tehdään muutoin työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan asema on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.

Myös digitaalisen alustan kautta tapahtuva valvonta ja seuranta tai oikeus ja mahdollisuus niihin ilman konkreettisia valvonnan toimenpiteitä voi tapahtua direktio-oikeutta ilmentävästi silloin, kun digitaalinen alusta on työnantajan hallinnoima. Muutoksenhakulautakunnan käsityksen mukaan A:n on tullut noudattaa X Oy:n antamaa ohjeistusta käyttäessään digitaalista alustaa.

Muutoksenhakulautakunta arvioi edellä esitettyjen seikkojen perusteella työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän A:n ja X Oy:n välisessä oikeussuhteessa. A on osapuolten välisen sopimuksen perusteella tehnyt puhelintulkkausta X Oy:n asiakkaille sen alustan välityksellä X Oy:n lukuun henkilökohtaisesti, tämän johdon ja valvonnan alaisena sekä vastiketta vastaan. Muutoksenhakulautakunta arvioi näin ollen A:n työskentelyn X Oy:lle 29.1.2020 alkaen tapahtuneen työsuhteessa X Oy:öön, joten työskentelyyn sovelletaan työntekijän eläkelakia.

Muutoksenhakulautakunta toteaa lisäksi siltä osin kuin X Oy on viitannut Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätökseen 337/2024, että päätös on koskenut eri asianosaisia, ja päätöksestä esiin tulevat tosiseikat eroavat muutoksenhakulautakunnassa käsiteltävänä olevasta X Oy:n tosiseikoista. Muutoksenhakulautakunta katsoo, ettei päätöksestä ole saatavissa tähän asiaan soveltuvaa oikeusohjetta.

Eriävän mielipiteen jättäneet jäsenet olisivat hyväksyneet valituksen, jolloin valituksenalainen päätös olisi kumottava. Jäsenet katsoivat asiassa esitetyn selvityksen perusteella ja asiaa kokonaisuutena arvioiden, että A:n X Oy:lle 29.1.2020 alkaen tekemään työhön ei voida soveltaa työntekijän eläkelakia. A ei ole tässä toiminnassaan ollut työsuhteessa vaan yrittäjäasemassa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X Oy haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että päätös kumotaan, tai tarvittaessa asia palautetaan Eläketurvakeskukseen uudelleen käsiteltäväksi asianmukaisen selvityksen jälkeen. X Oy vaati edelleen, että A:n ei katsota työskennelleen X Oy:lle työsuhteessa eikä hänen työskentelyynsä X Oy:n hyväksi sovelleta työntekijän eläkelakia, ja että X Oy vapautetaan velvollisuudesta järjestää A:lle työeläkelain mukainen työeläketurva hänelle laskutuspalveluyrityksen kautta maksetuista korvauksista. X Oy vaati lisäksi, että Eläketurvakeskus velvoitetaan korvaamaan X Oy:lle sen oikeudenkäyntikulut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan käsittelyn osalta 1 300 eurolla (arvonlisävero 0 %) sekä vakuutusoikeuden käsittelyn osalta myöhemmin esitettävän laskun mukaan laillisine korkoineen.

X Oy vetosi perusteluinaan kaikkeen jo työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle esittämäänsä. X Oy:n mukaan muutoksenhakulautakunnan vähemmistön näkemys A:n toiminnan yrittäjäluonteesta olisi ollut oikea ratkaisu. X Oy katsoi, että muutoksenhakulautakunta on perusteettomasti sivuuttanut kaikki X Oy:n valituksessa esitetyt perinteiset yrittäjätoiminnan vapautta osoittavat kriteerit työn ajan, työn paikan, työn määrän, työvälineiden sekä työn vapauden osalta, ja antanut perusteettomasti sen toimeksiantojen välitysjärjestelmälle työn johtamisoikeutta ja -mahdollisuutta tarkoittavan merkityksen. X Oy totesi tältä osin, että sen ainoat oikeudet liittyvät palvelun välittäjän ja laskutuksen hoitajan tehtävään, eli A:n laskutusperusteiden syntymistä ja seuraamista (tilitysvelvoitetta) sekä markkinointikonseptin toteutumista koskevien sopimusmääräysten noudattamisen seurantaan ja toteuttamiseen. X Oy katsoi, että tulkkausalalle tyypillisten eettisten periaatteiden noudattamisen edellyttäminen ei ole työsuhdetta osoittava kriteeri, vaan kyseinen eettisten periaatteiden koodisto on nimenomaan itsenäisen tulkin ammattieettistä palvelutasoa kuvaava normisto. X Oy:n mukaan mitään konkreettista puuttumistoimea A:n toimeksiantojen toteuttamiseen ei ole voitu kuvata eikä tällaista johtamismahdollisuutta tosiasiassa ole, mikä osoittaa työnantajan direktio-oikeuden puuttumista tässä tapauksessa. X Oy vetosi edelleen myös sen järjestelmän kautta tapahtuvien tulkkaustoimeksiantojen suureen määrään ja katsoi sen osoittavan, että välitysjärjestelmä ei tarkoita tosiasiallista mahdollisuutta valvoa ja johtaa tulkin työtä. Normaali palvelun välittäjän rooliin kuuluva asiakastyytyväisyyden seuranta ei myöskään X Oy:n näkemyksen mukaan ole tulkin työn johtamista tai valvomista. X Oy totesi vielä, että sen toimeksiannot välittävä algoritmi toimii ennen työn tekemistä, joten sen soveltamista ei senkään vuoksi voi pitää työn johtamisena ja valvontana.

X Oy toi edelleen esiin, että sopimustulkkien työntekovelvollisuuden henkilökohtaisuus on välttämätöntä palvelunvälityksen laadunvarmistuksen ja maineen sekä X Oy:n yrityskuvan vuoksi, ja että sijaisen järjestämisvastuun kannalta on luonnollista, että X Oy, jolla on yli 700 sopimustulkkia ja sitä kautta hyvin helppo mahdollisuus hankkia välittömästi uusi tulkki, laittaa tulkkauksen sovelluksen kautta uudelleen jakoon hankkien näin korvaavan tulkin. X Oy:n näkemyksen mukaan A:n työn suorittamisvelvollisuuden henkilökohtaisuutta ei näin ollen tulisi katsoa osoitukseksi työn työsuhdeluonteesta.

Siltä osin kuin kyse on A:n roolista asiakassuhteessa, X Oy katsoi, että muutoksenhakulautakunta ei ole oikeutettu sivuuttamaan tulkkaustoimeksiannon antajan ja X Oy:n välistä sopimusta. X Oy vetosi kuitenkin joka tapauksessa edelleen siihen, että A:n olisi oikeampaa tulkita toimineen yrittäjäasemassa X Oy:n alihankkijana kuin työntekijänä, vaikka katsottaisiin, että hän olisi ollut toiminnallaan tosiasiallisesti täyttämässä X Oy:n sopimusvelvoitetta asiakkaalle.

X Oy:n mukaan muutoksenhakulautakunta on virheellisesti sivuuttanut sen vaatimuksen A:n ottaman YEL-vakuutuksen huomioimisesta yrittäjätoimintaa puoltavana seikkana. X Oy totesi tältä osin, että muutoksenhakulautakunta ei ole ratkaisunsa perusteluissa maininnut A:n YEL-vakuutusta, eikä ottanut kantaa, mikä merkitys sillä on arvioitaessa A:n toiminnan luonnetta. X Oy katsoi, että YEL-vakuutuksen ottaminen nimenomaan osoittaa A:n tulkinneen tulkkisopimusta ja toimintansa yrittäjämäisyyttä samalla tavalla kuin X Oy on tehnyt ja kuten osapuolten välinen sopimus edellyttää. X Oy:n mielestä muutoksenhakulautakunnan perustelujen puutteellisuus tältä osin on hyvän hallintotavan ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 87 §:n vastaista. X Oy katsoi, että vakuutusoikeuden tulisikin ottaa ratkaisussaan huomioon se, mikä merkitys osapuolten noin kaksi vuotta vallinneelle yhtenevälle käsitykselle oikeussuhteen luonteesta asiassa tulee antaa.

X Oy vetosi edelleen siihen, että A:lle maksetun korvauksen suuruus on ollut huomattavasti työsuhteisten tulkkien palkkatasoa suurempi, mikä X Oy:n näkemyksen mukaan tukee tulkintaa A:n työskentelystä yrittäjäsuhteessa. X Oy katsoi, että muutoksenhakulautakunta on sivuuttanut tämän ja myös X Oy:n selvityksen siitä, että A ei ole saanut palkkaa tai erillistä korvausta muun muassa kouluttautumiseen, toimintansa järjestämiseen, hallinnollisiin toimiin, lomiinsa, mahdollisiin sairausaikoihin ja perhevapaisiin käyttämästään ajasta tai toimintaansa liittyvistä puhelin- ja muista kustannuksista tai työvälineiden hankkimisesta, vaikka työsuhteiselle edellä mainittu ajankäyttö laskettaisiin palkalliseksi työajaksi ja työskentelystä aiheutuvat kustannukset korvattaisiin.

X Oy katsoi vielä, että muutoksenhakulautakunta on virheellisesti sivuuttanut sen valituksessa esitetyn väitteen siitä, että Eläketurvakeskus on laiminlyönyt velvoitteensa selvittää asiaa objektiivisesti A:n toiminnan yleisen luonteen osalta. X Oy viittasi tietoon siitä, että A:n Z-laskutuspalvelun kautta tulleet (X Oy:n toimeksiannot sisältäneet) tulot muodostivat vuosina 2022–2023 vain noin 6,5 prosenttia hänen kokonaistuloistaan. X Oy:n näkemyksen mukaan A:n toiminnan yrittäjämäisyyttä arvioitaessa tulee näin ollen katsoa olevan merkitystä sillä, mistä loppuosa eli noin 93,5 prosenttia A:n tuloista muodostuu. X Oy katsoi, että A:n toiminta saattaa asiaa selvitettäessä paljastua selvästi yrittäjämäiseksi, esimerkiksi toimeksiantajien lukumäärän, volyymin, kilpailun ja muiden kriteerien osalta. X Oy:n mukaan Eläketurvakeskus ei ollut selvittänyt syitä tai perusteita, minkä vuoksi A on ottanut vuonna 2021 YEL-vakuutuksen ja mitä informaatiota hän on tällöin saanut ja hyväksynyt, minkä työtulon perusteella A on jo maksanut YEL-maksuja ja mitä A itse on yrittäjätuloistaan ilmoittanut eläkeyhtiölle, kuinka paljon A:lla on ollut tulkkausalan toimeksiantajia ja onko A harjoittanut muutakin palvelumyyntiä kuin tulkkausta. X Oy totesi myös, että asiasta ei ilmene, keiden kaikkien tahojen työntekijä A olisi näkemyksensä mukaan asian tarkoittamana aikana ollut. X Oy:n näkemyksen mukaan Eläketurvakeskus on yksipuolisesti selvittänyt ja huomioinut A:n toiminnan työsuhdeluonnetta puoltavat seikat, mihin muutoksenhakulautakunnan olisi tullut puuttua palauttamalla asia uudelleen tutkittavaksi.

X Oy katsoi myös, että muutoksenhakulautakunta on sivuuttanut virheellisesti A:n toiminnan yrittäjämäisyyttä puoltavat piirteet ja jättänyt kokonaisarvioinnin tekemättä. X Oy:n näkemyksen mukaan työsuhteen yksittäisistä tunnusmerkeistä ainakin työn johto- ja valvontatunnusmerkin täyttyminen on vähintäänkin niin epäselvä kysymys, että kokonaisharkinnan sivuuttaminen on selvästi väärää laintulkintaa. X Oy totesi vielä, että asiassa esiin tulleita seikkoja, joiden perusteella A:n ja X Oy:n välistä oikeussuhdetta ei ole perusteltua pitää työsuhteena, ovat muun muassa seuraavat:

– Työntekemispaikka ei ole alustan pitäjän määrättävissä.

– Työaikajärjestely on vaihteleva ja tulkin päätettävissä.

– Tulkilla ei ole velvollisuutta olla alustanpitäjän saavutettavissa.

– Alustanpitäjä ei rajoita tulkin oikeutta kilpailevaan toimintaan.

– Tulkin palkkion lisäksi ei makseta kulukorvauksia, poissaolokorvauksia tai muita työsuhteiselle työskentelylle tyypillisiä lisiä.

– A:n palkkio on suoraan hänen suoritteisiinsa perustuva.

– Tulkit voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan tulotasoonsa.

– A:lle maksettu korvaustaso viittaa yrittäjätoimintaan.

– Tulkit kilpailevat toimeksiantojen saamisesta keskenään.

– Tulkit käyttävät omia ja itse valitsemiaan työvälineitä.

– Osapuolten sopimus on selvästi kirjoitettu yritysten väliseksi.

– Oikeus muuttaa sopimusehtoja on ketjuyrittäjyydelle tyypillistä.

– Kevytyrittäjänä toimiminen viittaa yrittäjämäiseen toimintaan.

– YEL-vakuutuksen ottaminen tarkoittaa yrittäjämäistä toimintaa.

– Tulkilla on rajoittamaton korvausvastuu aiheuttamastaan vahingosta.

– X Oy ei ole vastuussa A:n tulkkauksen laadusta tai virheistä.

– Pääomariskin puuttuminen selittyy tulkkaustoiminnan luonteella.

– Digitaalisen alustan käyttötarkoitus ei ole suorituksen laadun valvonta, vaan suorituksen toteutumisen tekninen välitys ja todentaminen.

– Työn toteuttamistavan ja sisällön osalta alustanpitäjällä ei ole käskyvaltaa.

– Alustan palvelukonseptiin liittyvät yleiset ohjeistukset ovat yritysten väliselle ketjutoiminnalle tyypillinen piirre.

– A:n toiminta eri laskutuspalvelujen kautta useille tulkkiyrityksille.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus viittaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentti on muuttunut 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023), jossa ei ole siirtymäsäännöstä. Sovellettavan säännöksen osalta vakuutusoikeus toteaa, että ratkaistavana on kysymys A:n vuodesta 2020 alkaen tapahtuneesta työskentelystä, joten asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on 30.6.2023 saakka tapahtuneen työskentelyn osalta sovellettu kyseiseen ajankohtaan saakka voimassa ollutta työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää (55/2001) ja 1.7.2023 alkaen tapahtuneen työskentelyn osalta kyseisestä ajankohdasta alkaen voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023) muutettua työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää.

Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Kyseisen lainkohdan mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa 30.6.2023 saakka, työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. 1.7.2023 voimaan tulleesta lainmuutoksesta alkaen edellä mainitussa lainkohdassa on lisäksi säädetty, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.

Kaikkien työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen tunnusmerkkien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Kyseessä on pakottava säännös, josta ei voida sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Työnantaja ja työntekijä eivät näin ollen voi keskenään sopia siitä, että laissa säädetyt työsopimuksen (työsuhteen) tunnusmerkit tosiasiallisesti täyttävässä oikeussuhteessa ei sovellettaisi työsopimuslakia. Työtä koskevan sopimuksen nimikkeellä, osapuolista käytetyillä nimityksillä tai osapuolten omilla käsityksillä oikeussuhteen luonteesta ei siten sellaisenaan ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko työskentely tapahtunut työsuhteessa vai yrittäjänä.

Pelkkä työsuhteen tunnusmerkkien tarkastelu ei kuitenkaan anna kaikissa tilanteissa riittävää vastausta siihen, onko kyseistä työntekoa koskevaa oikeussuhdetta pidettävä työsuhteisena työnä vai ei. Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp) 1 luvun 1 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta joudutaankin epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa arvioimaan kokonaisharkinnalla. Tällöin on otettava huomioon sopimusehdoista ja sopimuksen nimestä ilmenevän sopijapuolten tarkoituksen lisäksi myös ja erityisesti työnteon tosiasialliset olosuhteet. Työntekosuhteen oikeudellisen määräytymisen kannalta ratkaisevaa on aina se, täyttyvätkö työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä ehdotetut tunnusmerkit. Pelkästään sopimusehtojen muotoilulla ei työsopimuslain pakottavia säännöksiä voida kiertää, vaan sopimusehtojen tulee vastata tosiasiallisia oloja.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin 1.7.2023 voimaantullutta lainmuutosta (329/2023) koskevissa esitöissä (HE 215/2022 vp) on todettu, että koska momentissa säädetyt tunnusmerkit eivät aina anna riittäviä välineitä oikeussuhteen luonteen ratkaisemiseksi, ehdotetaan, että momentissa säädettäisiin yksittäisten työsuhteen tunnusmerkkien lisäksi kokonaisharkinnan välttämättömyydestä työntekosuhteen oikeudellisen luonteen määrittämisessä epäselvissä ja tulkinnanvaraisissa rajatapauksissa. Lisäksi momentissa säädettäisiin siitä, minkälaisia seikkoja kokonaisarvioinnissa muun muassa olisi otettava huomioon. Kysymys olisi työntekijäasemaan vaikuttavien seikkojen määrittämisestä punnitsemalla työnsuorittajan aseman epäitsenäisyyteen tai itsenäisyyteen viittaavia piirteitä kokonaisharkinnalla/-arvioinnilla. Esitöissä on myös todettu, että kokonaisarviointi ei sinänsä ole uusi keino sen ratkaisemiseksi, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa oikeussuhteessa, ja että tarve arvioida työntekosuhteen oikeudellinen luonne kiistanalaisissa tai epäselvissä tapauksissa kokonaisharkinnalla on kirjattu muun muassa voimassa olevan lain esitöihin (HE 157/2000 vp, sivu 57). Esitöissä on vielä todettu, että erilaiset työnteon moninaiset muodot, kuten digitaalisten alustojen välityksellä tapahtuva työskentely, niin sanottu kevytyrittäjyys ja muut itsensä työllistämisen muodot ovat kuitenkin korostaneet tarvetta kokonaisarviointiin ja siitä säätämiseen työsopimuslain soveltamisalasäännöksessä. Esitöissä on muun ohella todettu myös, että kokonaisharkinnassa huomioon otettavia seikkoja ei määritellä säännöksessä tyhjentävästi, vaan yksittäisissä tulkintatilanteissa huomioon voitaisiin ottaa myös muita sellaisia tekijöitä, joiden avulla voidaan arvioida työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa työntekosuhteessa.

X Oy:n ja A:n välillä on 29.1.2020 allekirjoitettu toistaiseksi voimassa oleva, sopimukseksi tulkkaustoimeksiantojen välittämisestä nimetty sopimus. Sopimuksessa A:sta on käytetty nimityksiä tulkkauksen myyjä ja tulkki sekä X Oy:stä nimitystä tulkkauksen välittäjä. Välityspalvelun sisältönä on todettu muun ohella, että tulkki myy ja tuottaa etätulkkauspalvelua X Oy:n järjestelmän välittämälle tilaajalle eli asiakkaalle sopimuksessa mainituilla kielillä. Sopimuksen mukaan tulkki yksin vastaa hänelle tilitettävästä asiakasmaksusta menevistä veroista, arvonlisäveron suorittamisesta, eläkemaksuista ja muista lakisääteisistä velvoitteista. Vakuutusoikeus toteaa, että sopimuksesta voisikin siten päätellä, että osapuolten tarkoituksena on ollut, että A tekee kyseessä olevaa tulkkaustyötä yrittäjänä. Kuten edellä on todettu, osapuolten välisellä sopimuksella tai osapuolten omilla käsityksilläkään ei kuitenkaan ole yksinään ratkaisevaa merkitystä työskentelyyn sovellettavaa eläkelakia arvioitaessa, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta.

Vakuutusoikeus toteaa näin ollen, että huolimatta sopimuksen kirjauksista, joiden mukaan kyseessä olisi tulkkaustoimeksiantojen välittämistä koskeva sopimus, eikä siten työsuhde, ja A yksin vastaisi muun ohella eläkemaksuistaan, on asian arvioinnissa ratkaisevaa se, täyttyvätkö A:n työskentelyssä työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit eli työn tekeminen sopimuksen perusteella, työn tekeminen henkilökohtaisesti, työn tekeminen palkkaa tai muuta vastiketta vastaan, työn tekeminen työnantajan lukuun ja työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Vakuutusoikeus toteaa, että mainitussa lainkohdassa säädetyistä työsuhteen tunnusmerkeistä työn tekeminen sopimuksen perusteella ja työn tekeminen henkilökohtaisesti eivät ole asiassa riidanalaisia. A on saanut työskentelystään X Oy:n maksaman rahakorvauksen, joten myös tunnusmerkin työn tekemisestä palkkaa tai muuta vastiketta vastaan on katsottava täyttyneen. Vakuutusoikeus toteaa myös, että A:n työsuorituksesta tulleen välittömän hyödyn on katsottava koituneen X Oy:n hyväksi eikä asiassa ole ilmennyt, että A kuuluisi omistuksen tai hallintaoikeuden perusteella samaan varallisuuspiiriin X Oy:n kanssa, joten myös työn tekemistä työnantajan lukuun koskevan tunnusmerkin voidaan katsoa täyttyvän. Työsuhteen tunnusmerkeistä arvioitavana on erityisesti kuitenkin vielä se, onko A toiminut X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena.

Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuus eli työnantajan direktio-oikeus

Työsuhteisen työn ja itsenäisenä ammatinharjoittajana tehdyn työn välistä rajanvetoa arvioitaessa työsuhteen tunnusmerkeistä pohdintaa aiheuttaa usein erityisesti työnantajan johto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus. Koska työnantajalla on päätösvalta työtä koskevissa asioissa sekä oikeus johtaa ja valvoa työn tekemistä, työsuhteessa olevan työntekijän asema suhteessa työnantajaan on epäitsenäinen. Työnantajan direktio-oikeuden osalta oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan on tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittävää, vaikka mitään konkreettisia johto- ja/tai valvontatoimia ei olisikaan ilmennyt.

Direktiotunnusmerkkiin sisältyy työnantajan oikeus johtaa työtä, eli ennen työn aloittamista ja työn aikana halutessaan tai tarvittaessa määrätä siitä, missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnassa on puolestaan kysymys työnantajan oikeudesta seurata, niin ikään halutessaan tai tarvittaessa, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita ja työn suorittamista koskevia määräyksiä. Kuten edellä on todettu, työnantajan ei siis edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Direktiotunnusmerkin täyttyminen edellyttääkin vain sitä, että sopijapuolten asema on sellainen, että työnantaja voi niin päättäessään ja tarvittaessa ryhtyä konkreettisiin johto- ja valvontatoimiin. Työnsuorittajan asema puolestaan on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä sekä sallimaan sen, että työn suorittamista valvotaan.

Koska pelkkä oikeus direktioon riittää täyttämään työnantajan johto ja valvonta -tunnusmerkin, ei merkitystä ole sillä, mikä on käytännössä esille tulevan johdon ja valvonnan määrä. Työnantajan ei tarvitse myöskään itse käyttää johtoa, vaan työn ohjeet voivat olla asiakkaan antamia. Myös työnantajan valvonnan on katsottava voivan toteutua muun muassa asiakaspalautteiden kautta eli työnantajan ei tarvitse itse olla valvonnan toteuttajana. Työnantajalle kuuluva johto- ja valvontaoikeus voi toteutua, vaikka työnteettäjällä ei ole tosiasiallista kykyä seurata työsuoritusta ja sen laatua, kuten esimerkiksi tulkkauksen oikeellisuutta. Tulkkaustyössä direktiotunnusmerkin täyttyminen ei myöskään edellytä sitä, että työnantajan edustajalla olisi mahdollisuus osallistua itse tulkkaustapahtumaan. Direktiotunnusmerkin täyttymisen osalta valvonnan ja seurannan tavoilla ei ole myöskään olennaista merkitystä. Myös digitaalisen alustan ja erilaisten sovellusten kautta tapahtuva valvonta ja seuranta, tai oikeus ja mahdollisuus niihin ilman konkreettisia valvonnan toimenpiteitä, voi tapahtua direktio-oikeutta ilmentävästi silloin kun digitaalinen alusta/sovellus on työnantajan hallinnoima.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on saanut itse päättää, milloin hän on käytettävissä tulkkaustehtäviä hoitamaan. Hänen työskentelylleen ei ole sovittu vähimmäismäärää eikä hänellä ole ollut velvollisuutta ilmoittaa käytettävyydestään etukäteen. A on ilmoittanut käytettävyydestään X Oy:n hallinnoimassa sovelluksessa, jonka välityksellä hänelle on tarjottu tulkkaustehtäviä. A:lla ei ole ollut velvollisuutta ottaa tulkkaustehtäviä vastaan ja hän on voinut myös ilman seuraamuksia peruuttaa jo vastaanottamansa tulkkaustehtävän. Vakuutusoikeus toteaa, että A:n työn tekemisestä sovittu järjestely vaikuttaa olevan ainakin osittain rinnastettavissa vaihtelevaa työaikaa ja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä koskeviin sopimusjärjestelyihin, joissa työntekijä ei ole välttämättä sitoutunut lainkaan ottamaan vastaan hänelle tarjottua työtä, vaan työn vastaanottaminen on hänen itsensä päätettävissä. Vakuutusoikeus katsoo kuitenkin tältä osin, että kysymys on sopimusvapauden piiriin kuuluvasta työhön ryhtymistä ja työajan määräytymistä koskevasta ehdosta, eikä seikasta, joka ilmentäisi johto ja valvonta   -tunnusmerkkiä. Sopimusvapauden puitteissa työsopimuksessa on mahdollista sopia siitä, että työtä suoritetaan vain aika ajoin työhön kutsun perusteella tai muulla erikseen sovitulla tavalla. Näin ollen direktiotunnusmerkin kannalta merkityksellistä ei ole, että A on saanut itse päättää, milloin hän on X Oy:n käytettävissä, eikä direktiotunnusmerkin täyttymisen tarkastelussa ole myöskään vaikutusta sillä, ettei X Oy ole voinut määrätä mitä toimeksiantoja, kuinka paljon ja minä aikoina hän ottaa vastaan. Vakuutusoikeus katsoo, että direktiotunnusmerkin arvioinnissa tulee sen sijaan kiinnittää huomiota siihen, onko X Oy:llä halutessaan mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan silloin, kun hän on ottanut työtä vastaan, sekä valvoa, että hän toimii annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan tuona aikana.

X Oy:n ja A:n välisessä sopimuksessa on sovittu, että A tulkkina myy ja tuottaa etätulkkauspalvelua X Oy:n järjestelmän välittämälle tilaajalle eli asiakkaalle pashton, darin, persian/farsin, urdun ja suomen kielellä. Sopimuksessa on edelleen todettu, että kun tulkki ottaa vastaan X Oy:n välittäjän asiakkaan toimeksiannon, hänellä on välitön henkilökohtainen työnsuorittamisvelvollisuus. Sopimuksen mukaan tulkki sitoutuu noudattamaan asiakkaiden toimeksiantoja toteuttaessaan kulloinkin voimassa olevia X Oy:n tulkkauspalvelun yleisiä ehtoja, ja tulkki lupaa toimia muutoinkin siten, että X Oy:n palvelukuvaus asiakkaalle toteutuu mahdollisimman hyvin ja palvelun maine ei vaarannu. Sopimuksessa on edelleen todettu, että X Oy perii tilausjärjestelmänsä kautta tai laskuttaen asiakkaalta tulkin lukuun X Oy:n hinnaston mukaisen tulkkausveloituksen ja säilyttää tulkille kuuluvat maksut erillään muista varoistaan ja tilittää välityspalkkionsa ylittävät varat tulkille joko käyttäen tämän Y-tunnusta tai, mikäli Y-tunnusta ei ole, X Oy:n yhteistyökumppanin Z-laskutuspalvelun tai muun vastaavan toimijan kautta. Sopimuksen kohdassa ”Muut ehdot” on lisäksi muun ohella todettu tulkin hyväksyvän, että asiakkaat arvioivat tulkkeja ja että tämä voi vaikuttaa toimeksiantojen välittämiseen, ja että tulkki sitoutuu tulkkausta toteuttaessaan noudattamaan X Oy:n kulloinkin voimassa olevaa palvelukuvausta. Sopimuksen muina ehtoina on lisäksi todettu muun muassa, että X Oy:llä on oikeus käsitellä asiakkaan reklamaatiot ja pidättyä asiakasmaksun maksamisesta tulkille, kunnes asiakkaan reklamaatio on asianmukaisesti ja hyväksytysti käsitelty, ja että X Oy saa luovuttaa asiakkaalle tulkin tiedot reklamaatiotapauksissa. Sopimuksen mukaan X Oy:llä on myös oikeus muuttaa tulkkauspalvelun yleisiä ehtoja, palvelukuvaustaan ja hinnastojaan ilmoittamalla siitä etukäteen tulkille. Sopimuksen liitteessä ”Hinnasto ja palvelukuvaus” on hinnastoa koskevassa kohdassa muun ohella todettu, että asiakasmaksun saaminen edellyttää tulkilta raportointia jokaisesta tehdystä tulkkauksesta, eli tulkin on ilmoitettava tulkkauksen kestosta X Oy:n sovellukseen heti tulkkauksen jälkeen, ja tulkkauksen arviointi on myös pakollinen. Liitteen palvelukuvausta koskevassa kohdassa on muun ohella todettu, että X Oy:n palvelu ilmoittaa tulkille mahdollisesta toimeksiannosta vain silloin, kun tulkki on kirjautunut X Oy:n sovellukseen ja laittanut itsensä ”Olen saatavilla -tilaan”. Tulkin on vastattava yhden minuutin aikana, ottaako hän tarjotun toimeksiannon vastaan vai ei. Jos tulkki hyväksyy ja saa toimeksiannon, sovellus antaa tulkille asiakkaan puhelinnumeron, johon tulkin on soitettava mahdollisimman pian, kuitenkin viiden minuutin sisällä. Suoritetun tulkkauksen jälkeen tulkki on velvollinen raportoimaan tulkkauksen kestosta sekä antamaan palautetta omasta tulkkauksesta ja ylipäänsä palvelun toimivuudesta. Myös asiakas arvioi tulkkauksen. Mainitussa kohdassa on myös todettu, että tarkemmat ohjeet X Oy-palvelun ja -sovelluksen käyttöön toimitetaan tulkille erikseen.

X Oy on asiassa kertonut, että tulkki voi hakea tulkiksi X Oy:lle jättämällä hakemuksen sen verkkosivujen kautta, minkä jälkeen tulkki käy läpi X Oy:n sopimustulkkien valintaprosessin, johon sisältyy muun muassa ansioluettelon ja koulutustodistusten toimittaminen, puhelinhaastattelu ja palvelunvälityssopimuksen allekirjoittaminen, jos hakija hyväksytään tulkiksi X Oy:n listoille. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on hakenut tulkiksi X Oy:lle yrityksen avoimen hakuprosessin kautta. A on tehnyt tulkkaustyötä X Oy:n liiketoimintaan kuuluvan ja sen hallinnoiman alustan (sovelluksen) kautta. Tulkkaustehtävien hallinnointi, tarjoaminen, vastaanottaminen ja raportointi ovat pääosin toteutuneet mainitulla alustalla. X Oy on määritellyt alustan toimintaa ohjaavan algoritmin ja palautejärjestelmän ja on näin voinut vaikuttaa A:lle tarjottujen tulkkaustehtävien määrään, sisältöön ja ajankohtaan. A ei ole voinut vapaasti valita alustalta tulkkaustehtäviä, vaan X Oy on tarjonnut tehtävät A:lle. A ei ole voinut myöskään itsenäisesti päättää, milloin tai miten hän vastaanottamansa työn tekee. Kuten edellä on todettu, jokaisen suoritetun tulkkauksen jälkeen A on ollut velvollinen raportoimaan tulkkauksen kestosta sekä antamaan palautetta omasta tulkkauksestaan ja palvelun toimivuudesta, ja myös asiakas on arvioinut tulkkauksen. Tulkkausraporttien ja asiakaspalautteiden avulla X Oy on siten saanut ja kerännyt tietoa A:n työsuorituksista. A:n on tullut noudattaa tulkkaustehtäviä hoitaessaan X Oy:n antamaa ohjeistusta. X Oy:n A:lle tarjoaman tulkkaustehtävän luonne ja X Oy:n palvelukuvaus ovat myös vaikuttaneet siihen, miten A:n on tullut hoitaa tulkkaustehtävä.

Edellä mainitun perusteella vakuutusoikeus katsoo, että X Oy:llä on ollut oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon aikaan, paikkaan ja tapaan silloin, kun A on hyväksynyt ja saanut kunkin tulkkaustyön tehtäväkseen. X Oy:llä on myös ollut hallinnoimansa alustan/sovelluksen kautta ja tulkkausraporttien sekä A:n ja asiakkaan antamien tulkkauksen arviointien kautta oikeus ja mahdollisuus valvoa A:n työsuorituksen valmistumista ja työtä koskevien ohjeiden noudattamista sekä oikeus ja mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi.

Vakuutusoikeus katsoo näin ollen, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös työnantajan johdon ja valvonnan alaisuuden osalta.

Kokonaisarvioinnin tarve

Vakuutusoikeus katsoo kaikkien yksittäisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän. Yksittäiset tunnusmerkit voivat kuitenkin täyttyä riippumatta siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä. Tämän vuoksi asiassa on perusteltua arvioida, nouseeko selvityksestä esille sellaisia seikkoja, jotka selvästi ja merkittävästi viittaisivat itsenäiseen yrittäjätyöhön ja työsuhdetta vastaan, ja joiden vuoksi asiassa tulisi vielä suorittaa kokonaisarviointi. Tilannetta on tämän vuoksi syytä tarkastella myös itsenäisen yrittäjän käsitteen ja itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkistön perusteella. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, miten itsenäisenä työtä suorittavan sopimuskumppanin asemaa on pidettävä suhteessa toiseen sopimuskumppaniin.

Itsenäisen yrittäjän käsite on määritelty yrittäjän eläkelain 3 §:ssä. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkkien osalta ei sen sijaan ole säännöksiä, vaan ne ovat muodostuneet työoikeudellisessa oikeuskäytännössä. Itsenäisen yrittäjyyden aineelliseen tunnusmerkistöön kuuluvat toiminnan yleisyys ja julkisuus, yrittäjäriski sekä yrittäjän vapaus. Itsenäisen yrittäjyyden muodolliseen tunnusmerkistöön kuuluvat muun muassa ilmoitusten tekeminen viranomaisrekistereihin, kuten esimerkiksi kaupparekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin, sekä yrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen ottaminen. Myös työstä saadun korvauksen maksutapaa eli sitä, laskuttaako työn suorittaja korvauksen ja sisältyykö summaan arvonlisävero, voidaan pitää itsenäisen yrittäjyyden muodollisena tunnusmerkkinä.

Aineelliset tunnusmerkit 

Toiminnan yleisyydellä ja julkisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö tarjoaa itse palvelujaan ja ilmoittaa niistä julkisesti ja yleisesti. Vakuutusoikeus toteaa, että A on tehnyt tulkkaustyötä muillekin tahoille kuin X Oy:lle, mutta asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi omissa nimissään markkinoinut tulkkauspalvelujaan. Nyt käsiteltävänä oleva tulkkaustoiminta on tapahtunut X Oy:n hallinnoiman alustan (sovelluksen) kautta X Oy:n lukuun. Vakuutusoikeus katsoo, että toiminnan yleisyyden ja julkisuuden osalta tosiseikat viittaavatkin enemmän työsuhteeseen kuin itsenäisenä yrittäjänä toimimiseen.

Yrittäjätoimintaan liittyy tyypillisesti taloudellinen sitoutuminen toimintaan, jolloin yrittäjä kantaa riskin siitä, tuottaako toiminta ansiotuloa, ja vastaa työnsä lopputuloksesta ja laadusta sekä mahdollisista virheistä. Yrittäjän osaamisella tai ammattitaidolla voi olla myös taloudellista merkitystä, jolloin yrittäjän taloudellinen riski toteutuu sitä kautta, miten kannattavaksi yritys saadaan hyödyntäen yrittäjän ammattitaitoa henkilökohtaisessa työpanoksessa.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on tehnyt puhelintulkkauksia ja hän on käyttänyt työhön muun muassa omaa puhelintaan, kuulokkeitaan ja tarvittaessa tietokonettaan sekä vastannut niiden hankinnasta ja kuluista. Selvityksen mukaan X Oy:llä ei ole ollut velvollisuutta korvata A:lle omien työvälineiden käyttöön liittyviä kuluja. Olennainen ja välttämätön työssä käytettävä väline on kuitenkin ollut X Oy:n omistama alusta/sovellus, josta yhtiö on vastannut. Vakuutusoikeus toteaa, että A:n omien työvälineiden osalta ei ole tullut esille mitään sellaista erityistä taloudellista sitoutumista toimintaan, joka voitaisiin katsoa yrittäjän riskiksi. Vakuutusoikeus toteaa vielä, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 3 momentissa on nimenomaisesti säädetty, että lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai koneilla.

A:n saama taloudellinen hyöty on ollut tulkkauspalkkioina maksettu vastike suoritetusta työstä. Varsinainen taloudellinen hyöty työsuorituksesta on tullut X Oy:lle ja A:n on katsottava työskennelleen X Oy:n lukuun. Se, että työstä maksettava korvaus on mahdollisesti mitoitettu X Oy:n viittaamalla tavalla työsuhteisille tulkeille yleensä maksettavaa ansiotasoa korkeammaksi, ei sellaisenaan ole ratkaisevaa työskentelyn vakuuttamisvelvollisuutta ratkaistaessa. Saadun selvityksen perusteella X Oy on myös määritellyt työstä maksettavan vastikkeen määräytymisperusteet, mikä viittaa siihen, että kyseessä on työsuhteessa tehdyn työskentelyn perusteella maksettu vastike. A:n ja X Oy:n välisen sopimuksen mukaan tulkki vastaa palvelunsa laadusta asiakkaalle ja X Oy:llä on oikeus pidättää asiakasmaksu reklamaation käsittelyn ajaksi. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että kyseiset vastuuehdot olisivat konkretisoituneet A:n omalla kustannuksella tapahtuvana virheellisen tai puutteellisen työsuorituksen korjaamisena. A on myös voinut perua vastaanottamansa tulkkaustehtävän ilman taloudellista korvausvastuuta ja ilman velvollisuutta järjestää sijaista omalla kustannuksellaan. Näin ollen A:lla ei ole osoitettu olleen itsenäiselle yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä työnsä lopputuloksesta, laadusta ja virheettömyydestä.

Vakuutusoikeus katsoo, ettei asiassa tule esille taloudellista tai muuta sitoutumista taikka erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, jonka perusteella A:lla voitaisiin arvioida olleen yrittäjätoiminnalle ominainen taloudellinen riski työskentelystään X Oy:lle. Pelkkä henkilökohtainen työpanos ei viittaa yrittäjäriskiin.

Siltä osin kuin X Oy on viitannut tulkkien väliseen kilpailuun toimeksiannoista ja katsonut sen osoittavan yrittäjän riskiä, vakuutusoikeus toteaa vielä, että esimerkiksi niin sanotussa keikkatyössä työntekijälle tarjottujen työtehtävien määrä voi olla rajoitettu ja tehtävien tarjoamiseen voivat vaikuttaa muun muassa työntekijöiden ominaisuudet ja aikaisempi toiminta. Vakuutusoikeus katsoo näin ollen, että mainittu seikka ei sinänsä osoita yrittäjätyöhön liittyvää riskiä. A:n työskentelyn työsuhteiseksi katsomista ei estä myöskään se X Oy:n niin ikään vetoama seikka, että hänen työskentelynsä X Oy:lle on ollut suhteellisen vähäistä. A itse on asiassa kertonut, että X Oy:ltä hänelle on tarjottu hyvin vähän työtä.

Yrittäjänä työskentelemisen vapauteen kuuluu, että yrittäjä on itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään eikä yrittäjä ole työnteettäjän direktio-oikeuden alainen. Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa. Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä ja osapuolet sopivat toimeksiannon sisällöstä. Työnteettäjä voi myös antaa yrittäjälle ohjeita toimeksiannon toteuttamista varten. Tällöin ei ole kysymys työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan yleisestä työnteettäjän tai tilaajan ohjausoikeudesta. Yrittäjätoiminnan itsenäisyyden arviossa merkitystä on myös sillä, että yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja hänellä on niin sanottu yrittäjän riski toiminnastaan.

Vakuutusoikeus toteaa, että yrittäjän vapauteen kuuluu yleensä mahdollisuus käyttää tarvittaessa apulaisia ja sijaisia työnteettäjää kuulematta, oikeus määrätä itse työaika, työn suoritustapa ja organisointi. Yrittäjätyössä työnteettäjällä ei ole myöskään yleensä oikeutta kiinteään ohjaukseen.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla on ollut oikeus olla hyväksymättä tulkkaustoimeksiantoja. Selvityksen mukaan hänen oikeuttaan ottaa vastaan myös muita tulkkaustoimeksiantoja ja työskennellä muille tahoille sekä harjoittaa liiketoimintaa ei ole rajoitettu. Kuten edellä työnantajan direktio-oikeutta koskevan tunnusmerkin tarkastelun yhteydessä on todettu, vapaus valita työskentelyaika sekä mahdollisuus toimia useammassa työssä voi koskea myös esimerkiksi keikkatyössä työskenteleviä tai muutoin vaihtelevan työajan piirissä olevia työntekijöitä sekä osa-aikaista työtä tekeviä, eikä kyse siten ole pelkästään yrittäjätoiminnalle tyypillisestä vapaudesta. Kuten edellä on myös todettu, direktiotunnusmerkin täyttymisen kannalta ei siis ole ratkaisevaa, onko A saanut itse päättää, milloin hän on ollut X Oy:n käytettävissä tulkkaustehtävien suorittamiseksi. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkityksellistä on se, onko X Oy:llä ollut mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan niissä tilanteissa, joissa A oli sopinut ottavansa tulkkaustehtäviä vastaan, vai onko A voinut toimia vapaasti ja itsenäisesti ennalta sovitun toimeksiannon rajoissa.

Vakuutusoikeus toteaa, että X Oy on antanut ohjeet ja opastanut sovelluksen käytössä ja sovelluksen käyttäminen on ollut välttämätöntä työn suorittamiseen. Lisäksi X Oy on sovelluksen kautta määrittänyt milloin ja missä työtä on tarjolla sekä voinut sovelluksen kautta seurata myös tulkkaustehtävien valmistumista sekä A:n suoriutumista tehtävistä tämän laatimien tulkkausraporttien ja tulkkausten arviointien sekä asiakkaan suorittaman arvioinnin perusteella, eli X Oy:llä on ollut mahdollisuus myös A:n työsuorituksen seuraamiseen. A:lla on myös ollut henkilökohtainen työntekovelvollisuus. X Oy:llä on siten ollut oikeus ja mahdollisuus direktio-oikeuden käyttämiseen A:n työsuorituksen osalta. A:lla on toisaalta ollut laaja vapaus valita, olla hyväksymättä ja tarvittaessa peruuttaakin tulkkaustoimeksiantoja. Ottaen kuitenkin huomioon edellä esitetyt seikat X Oy:n direktio-oikeudesta ja A:n puuttuvasta yrittäjän riskistä vakuutusoikeus katsoo, ettei A:n voida katsoa toimineen yrittäjälle tyypillisessä itsenäisessä asemassa suhteessa X Oy:öön.

Muodolliset tunnusmerkit  

Asiassa on riidatonta, ettei A ole ilmoittautunut viranomaisrekistereihin omaan lukuunsa työskentelevänä yrittäjänä. Vakuutusoikeus toteaa, että tämä ei ole sinänsä ratkaisevaa, koska yrittäjätoimintaa voidaan harjoittaa myös itsenäisenä toiminnanharjoittajana. Ilmoitusten tekemättä jättämisen voidaan kuitenkin jossain määrin katsoa viittaavan siihen, ettei toimintaa ole tarkoitettu harjoitettavan ainakaan muodollisesti tietyssä yrittäjän roolissa.

X Oy on vedonnut muun muassa siihen, että A on ottanut yrittäjän eläkevakuutuksen ja toiminut YEL-vakuutettuna 1.1.2021 lukien sekä työskennellyt vapaasti useille eri toimeksiantajille. X Oy on katsonut, että mainitut seikat osoittavat A:n yrittäjätoimintaa. Vakuutusoikeus toteaa tältä osin, että eläkelaitoksen ilmoituksen mukaan A:lla on siellä voimassa oleva yrittäjän eläkevakuutus 1.1.2021 alkaen. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Eläketurvakeskuksen valvontaosasto oli keväällä 2023 kehottanut A:ta ottamaan yrittäjän eläkevakuutuksen A:n laskutuspalveluyritysten kautta saamien ansioiden perusteella. Eläkelaitos on kuitenkin tämän jälkeen 28.12.2023 Eläketurvakeskukselle tekemässään ratkaisupyynnössä pyytänyt Eläketurvakeskusta ratkaisemaan, mitä työeläkelakia sovelletaan A:n työskentelyyn, koska A:n näkemyksen mukaan hän ei ole työskennellyt yrittäjänä vaan työntekijänä ja siten on syntynyt epäselvyyttä siitä, tuleeko A:han soveltaa työntekijän vai yrittäjän eläkelakia.

Kuten edellä on todettu, työntekosuhteen osapuolten omilla käsityksilläkään ei ole yksinään ratkaisevaa merkitystä työskentelyyn sovellettavaa eläkelakia arvioitaessa, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta. Vakuutusoikeus toteaa näin ollen, ja ottaen myös huomioon edellä mainitut A:n yrittäjän eläkevakuutuksen ottamiseen johtaneet tapahtumat, ettei yrittäjän eläkevakuutuksen ottaminen sellaisenaan osoita, että A:n työskentelyssä X Oy:lle 29.1.2020 alkaen olisi kyse yrittäjätyöstä. Kuten edellä on myös todettu, vastaavaa merkitystä ei myöskään voida antaa yksistään A:n työskentelylle X Oy:n lisäksi myös muille työnteettäjille.

X Oy on vedonnut myös siihen, että korvaukset työstä on maksettu A:lle laskutuspalveluyrityksen kautta ja että A on toiminut myös muidenkin laskutuspalveluyritysten kuin Z-laskutuspalvelun kautta. Vakuutusoikeus toteaa tältä osin, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan X Oy on perinyt tilausjärjestelmänsä kautta tai laskuttaen asiakkaalta hinnastonsa mukaisen tulkkausveloituksen. A:n palkkiot tulkkaustöistä on puolestaan laskutettu ja maksettu hänelle X Oy:n yhteistyökumppanina toimivan laskutuspalveluyrityksen kautta. Vakuutusoikeus toteaa, että korvauksen maksaminen työsuorituksesta laskutuspalveluyrityksen kautta voi viitata toimintaan itsenäisenä yrittäjänä. Laskutuspalvelun käyttö on kuitenkin maksuja koskeva tekninen järjestely, joten kyseinen muodollinen seikka ei vakuutusoikeuden näkemyksen mukaan voi sellaisenaan vaikuttaa oikeussuhteen luonteen arviointiin, eikä siis sellaisenaan merkitse sitä, että työskentely tapahtuisi yrittäjäasemassa. Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan kyseessä olevan X Oy:n yhteistyökumppanina toimineen laskutuspalveluyrityksen käyttö vaikuttaa olleen X Oy:n valitsema ja määrittelemä järjestely. Vakuutusoikeus katsoo, että työsuorituksesta saadun korvauksen maksamisesta esitetyt tosiseikat ja sopimuksen sisältö viittaavat enemmän työsuhteiseen palkanmaksuun kuin yrittäjän työsuorituksesta saamaan palkkioon.

Vakuutusoikeus katsoo, että selvästi ja merkittävästi yrittäjyyden puolesta puhuvia tosiseikkoja ei ole tullut esille. Päinvastoin työsuhteeseen viittaavia seikkoja on pidettävä selvästi painavampina kuin yrittäjyyteen viittaavia seikkoja. Näin ollen kokonaisarvioinnille ei ole tarvetta.

Johtopäätös

Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työskentely X Oy:lle 20.1.2020 alkaen on tapahtunut työsuhteessa ja hänen työskentelyynsä on siten sovellettava työntekijän eläkelakia. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei ole X Oy:n valituksessa esitetyistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Siltä osin kuin X Oy on valituksessaan edelleenkin katsonut, että Eläketurvakeskus ei ole riittävästi selvittänyt A:n työskentelyn yrittäjätoimintaan viittaavia piirteitä, vakuutusoikeus toteaa, että Eläketurvakeskus on A:lle ja X Oy:lle lähetetyissä selvityspyynnöissä ja -lomakkeissa tiedustellut A:n työskentelystä, työskentelyn ehdoista ja työhön liittyvistä käytännön järjestelyistä. Kuten edellä on todettu, työskentely muille työnteettäjille tai yrittäjän eläkevakuutuksen ottaminen eivät sellaisenaan osoita, että käsiteltävänä olevassa oikeussuhteessa kyse olisi yrittäjätyöstä. A:n muille työnteettäjille tapahtuneen työskentelyn tai yrittäjän eläkevakuutuksen selvittämistä laajemmin ei siten ole pidettävä tarpeellisena tämän asian ratkaisemisen kannalta. Vakuutusoikeus katsoo, että asiassa on hankittu ja saatu asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset ja että Eläketurvakeskus on asiaa käsitellessään täyttänyt hallintolain mukaisen selvittämisvelvollisuutensa eikä sen menettelyssä ole muutoinkaan tullut esiin hallintolain vastaista toimintaa.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa sovellettavan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 87 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on perusteltava päätöksensä. Perusteluista on ilmettävä sovelletut lainkohdat sekä se, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja mihin oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu.

Siltä osin kuin X Oy on arvostellut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluja, vakuutusoikeus toteaa, että muutoksenhakulautakunta on päätöksensä välitoimissa avannut Eläketurvakeskuksen näkemyksen siitä, että työskentely muille työnteettäjille tai yrittäjän eläkevakuutuksen ottaminen eivät sellaisenaan osoita, että kyse on yrittäjätyöstä ja että arviointi siitä, onko kyseessä työsuhde vai yrittäjätyö tehdään Eläketurvakeskuksen päätöksessä kuvatulla tavalla arvioimalla työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Vakuutusoikeus on nyt myös edellä omissa perusteluissaan käsitellyt mainittuja seikkoja ja niiden merkitystä asiassa. Muilta X Oy:n vetoamilta osin vakuutusoikeus katsoo, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut täyttävät oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain vaatimukset päätöksen perustelemiselle. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös on asianmukaisesti perusteltu ja siinä on otettu huomioon asiaan vaikuttavat olennaiset seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asian näin päättyessä ei ole kohtuutonta, että X Oy joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom., 2 § 1 mom. 2 kohta ja 10 §

Yrittäjän eläkelaki 3 § 1 mom. ja 7 §

Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 ja 3 mom.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 87 § ja 95 §

Hallintolaki 31 § 1 mom.