A oli virkamatkalla ulkomailla, ja varsinaisen kokouksen päätyttyä A ja hänen kollegansa siirtyivät jatkamaan keskusteluja kokouksen aiheista kokouspaikan viereiseen ravintolaan. Poistuttuaan ravintolasta A kaatui. Vakuutusoikeus kumosi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen työssä sattuneesta tapaturmasta. Vakuutusoikeus katsoi, että A:n työnteko jatkui myös virallisen ohjelman mukaisen kokouksen jälkeen. A:n asema ja työtehtävät huomioon ottaen kyseinen ravintolatilaisuus oli osa hänen työtehtäviensä hoitamista ja näin ollen ravintolatilaisuudesta lähtiessä aiheutuneen tapaturman voitiin katsoa sattuneen työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla työssä.

Esitiedot

A oli virkamatkalla ulkomailla, jossa virallisen ohjelman mukaisen viimeisen tilaisuuden päätyttyä A siirtyi kollegoidensa kanssa lähellä olevaan ravintolaan, josta poistuessaan A kaatui ja loukkasi itsensä. Vakuutuslaitos katsoi, että ravintolassa vietettyä virallisen ohjelman ulkopuolista aikaa ei voitu pitää työaikana, vaikka paikalla oli samoja ihmisiä kuin päivän virallisen ohjelman aikana. Näin ollen kyse ei ollut työtapaturmasta.

A haki vakuutuslaitoksen päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu ja perustelut

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta totesi muun ohella, että työtapaturma- ja ammattitautilain 15 §:n 1 momentin mukaan tämän lain mukaisena vahinkotapahtumana korvataan työtapaturma ja ammattitauti siten kuin jäljempänä säädetään.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 17 §:n mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa työntekijälle vamman tai sairauden.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 20 §:n mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin 21—25 §:ssä säädetään.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 1 momentin mukaan työssä sattuneena pidetään tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työnteon yhteydessä.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin mukaan työntekoon rinnastetaan myös työtehtävästä johtuva matkustaminen. Matkustamiseen katsotaan kuuluvan myös 23 §:n 1 kohdassa tarkoitettu vähäinen poikkeaminen matkareitiltä.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaan työtapaturmana pidetään tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työntekopaikan alueen ulkopuolella seuraaviin olosuhteisiin tavanomaisesti liittyvässä toiminnassa: tavanomainen työssäkäynnistä johtuva asunnon ja työpaikan välinen matka, johon katsotaan kuuluvan myös vähäinen poikkeaminen matkareitiltä lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi.

Esitetyn selvityksen mukaan 13.4.2023 ulkomaan virkamatkalla ollessaan A on kaatunut illalla portaissa hotellille siirtyessään. A on ollut työryhmän sosiaalisessa tapahtumassa, joka on aikataulun mukaan järjestetty kello 18–20. Tapahtumaa varten varatun kokoustilan sulkeuduttua työryhmän jäsenet ovat siirtyneet läheiseen kahvila-ravintolaan jatkamaan keskusteluja. Noin kello kymmeneltä ravintolasta poistuessaan A on kaatunut portaissa.

Asiassa toimitetun työryhmään kuuluvan jäsenen antaman selvityksen mukaan työryhmän toimintaan kuuluvat kokoukset sisältävät sekä aikataulutettuja yleistilaisuuksia sekä ad hoc-tilaisuuksia, jotka mahdollistavat keskusteluja delegaattien välillä. Hänen mukaansa A on loukkaantunut tällaisen ad hoc-tilaisuuden yhteydessä. A:n kollegan mukaan juuri ennen tapaturmaa he ovat keskustelleet muun muassa toisen maan edustajien kanssa kaikesta kontribuutiosta, mitä he voisivat oman osaamisensa kautta yhteiselle tutkimukselle antaa.

Ottaen huomioon, että kyse ei ole ollut virkamatkan aikataulutetun ohjelman mukaisesta toiminnasta, muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei ravintolassa käydyissä keskusteluissa ole enää ollut kyse virkamatkan tarkoituksena olleesta työnteosta, vaikka ravintolassa olisikin keskusteltu myös työasioista. Kyse on ollut vapaa-ajasta. Näin ollen ravintolasta poistuessaan A:n ei voida katsoa olleen työtehtävästä johtuvalla matkalla eikä A:n kaatuminen siten ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin nojalla korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa. Kyseessä ei ole myöskään työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitettu vähäinen poikkeaminen matkareitiltä, sillä ravintolassa käynnin ei voida katsoa rinnastuvan lainkohdassa mainittuihin lasten päivähoitoon viemiseen tai ruokakaupassa käymiseen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudelta muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen kumoamista sekä asian korvaamista työtapaturmana.

A katsoi, että kyseessä on ollut 20 §:ssä tarkoitettu työtapaturma, joka on sattunut hänelle työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin 21–25 §:ssä säädetään. A totesi vakuutuslaitoksen alun perin pitäneen tapaturmaa työtapaturmana. Myöhemmin heinäkuussa 2023 vakuutuslaitos oli kysynyt näkemystä tapahtumakulusta matkalla mukana olleelta B:lta. Vakuutuslaitos ei ollut pyytänyt muita selvityksiä eikä antanut hänelle tilaisuutta esittää omaa näkemystään.

A:n mukaan muutoksenhakulautakunta ei ollut kyennyt ratkaisussaan hahmottamaan oikein hänen tehtäviään sekä virkamatkan tarkoitusta ja sitä kautta kysymystä siitä, oliko 13.4.2023 ollut kyse työnteosta. Hän oli lähtenyt työnantajansa hyväksymän vuosisuunnitelman mukaiselle työmatkalle ulkomaille ja osallistunut siellä Suomen edustajana ja delegaation johtajana työryhmän kokoukseen.

A:n mukaan hänen tehtävänsä oli nimenomaan muiden maiden kollegoiden kanssa käytävin keskusteluin ja kokouksin edistää Suomen asiaa ja asemaa sekä luoda yhteistyösuhteita muihin maihin omalla erikoisalallaan. A totesi hänen osuutensa ja roolinsa työryhmässä olleen merkittävä. Hän tunsi kaikki osallistujat, joten hänen työpanoksensa oli ollut tärkeä ja keskeinen. A:n mukaan työryhmän varsinaisia kokouksia oli kaksi kertaa vuodessa. Tähän nähden oli aivan ilmeistä, että virkamiehen tehtävä oli käydä mahdollisimman paljon keskusteluita kasvokkain työryhmän muiden jäsenten kanssa. C toi todistuksessaan esiin, että pienryhmäkeskustelut olivat olennainen osa sitä työtä, jota delegaatio oli lähetetty ulkomaille tekemään. D:n todistuksen mukaan pienryhmätyöskentely oli virallinen osa sitä agendaa, jonka pohjalta työryhmä teki työtään. Osastopäälliköltä 21.6.2023 saadun selvityksen mukaan A:n matkavahinko oli tapahtunut viikko-ohjelman mukaisella työillallisella eli palveluksessa.

A totesi, että kokous aloitettiin hotellissa, jossa kokoustilat olivat varattuna tiettyyn kellonaikaan asti. Kokousta ei saatu pidettyä loppuun aiotussa ajassa kello 20 mennessä, eivätkä osallistujat voineet jäädä keskustelemaan kokoustilaan, koska se sulkeutui. He jatkoivat kokousta vastapäätä olevassa kahvilassa/ravintolassa. Karttapalvelun avulla voitiin kiistatta selvittää, että kahvila/ravintola sijaitsi enintään 90 metrin päässä alkuperäisestä kokouspaikasta. Muita mahdollisia kokoontumispaikkoja ei ollut tarjolla. Kaikki selvitykset tukivat käsitystä siitä, että ravintolassa tapahtuneessa kokouksen jatkamisessa pienryhmissä oli kyse keskeisen virkatehtävän hoitamisesta.

A:n mukaan tapaturma sattui noin kello 22. Kokoustaminen ja työnantajan asioiden hoitaminen oli jatkunut tähän asti. Tätä tukee asiassa annettu selvitys. Tapaturma sattui, kun hän oli pienryhmäkeskustelujen päätteeksi lähdössä ravintolasta hotelliinsa. Karttapalvelun avulla voitiin kiistatta selvittää, että matka alkuperäiseltä kokouspaikalta ja myöhemmältä kokouspaikalta hotelliin oli käytännössä sama.

A totesi muutoksenhakulautakunnan tulkinnan osoittavan ymmärtämättömyyttä hänen tehtäväänsä ja erityisesti sen tekemistapoja kohtaan. Tehtävässä olennaisinta oli muiden työryhmän jäsenten kanssa kasvokkain käytävät neuvottelut ja pienryhmäkokoukset. Hän olisi laiminlyönyt tehtäviään, mikäli hän delegaation johtajana ei olisi suostunut jatkamaan pienryhmätyötä noin 90 metrin päässä alkuperäisestä kokouspaikasta. Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu tosiasiassa tarkoittaa sitä, että vaikka hän oli virkatehtävissään neuvotellut ja keskustellut työryhmän muiden jäsenten kanssa ja saanut näin aikaan työnantajansa toivomia työtuloksia, ei tätä katsottu työnteoksi, vaan vapaa-ajaksi.

A katsoi tapaturman sattuneen työnteon yhteydessä. Hotellissa aloitettu kokous, jota oli jatkettu toisessa sijainnissa pienryhmäkeskusteluilla, oli selkeästi ollut työntekoa tai ainakin siihen rinnastettavissa. Aikataulutetulla ohjelmalla ei ole ollut merkitystä. Tässä tapauksessa se oli kuvannut vain kokouksen keston siltä osin kuin kokousta oli pidetty hotellissa.

A vetosi vakuutusoikeuden ratkaisuun 8.1.2021, johon rinnastettuna hänen kokoukseen ja pienryhmätyöskentelyyn osallistumisensa oli ollut osa virkatehtäviä. Muutoksenhakulautakunnan tulkinta tarkoittaisi sitä, että kansainvälisissä tehtävissä toimivien suomalaisten edustajien olisi aina lopetettava työnteko välittömästi aikataulutetun ohjelman jälkeen ja poistuttava heti hotelliin, jotta he säilyttäisivät työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen suojansa. Tällainen tulkinta heikentää merkittävästi muidenkin virkamiesten asemaa vastaavissa tilanteissa. Tällainen tulkinta ei olisi kenenkään edun mukaista, vähiten Suomen valtion. A:n mukaan tapaturmassa loukkaantuneen oikeussuojan kannalta on kestämätöntä tulkita, että hänen vaihtaessaan työntekopaikkaa ulkoisesta syystä johtuen, katsottaisiin työnteon päättyneen. Asiassa saatu selvitys osoittaa, että hän oli hoitanut nimenomaan kello 20–22 niitä virkatehtäviä, joita hänet oli lähetetty ulkomaille hoitamaan.

Toissijaisesti A vaati, että kokoukseen osallistuminen kahvilassa/ravintolassa oli ollut työnantajan asian hoitamista. Lain perusteluissa todetaan, että työstä johtuvalla asian hoitamisella tarkoitetaan sellaista hyvän tavan mukaisen tehtävän hoitamista, joka ei selvästi kuulu työntekijän työtehtäviin, mutta josta hän työntekijäasemansa vuoksi ei voi käytännössä kieltäytyä. Tällöin merkitystä ei ole sillä, katsotaanko henkilön olevan vapaa-ajalla. Tämän osalta A vetosi vakuutusoikeuden ratkaisuun 1340:2001. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella oli ilmeistä, ettei hän olisi asemansa huomioon ottaen voinut tosiasiassa kieltäytyä jatkamasta keskusteluita työryhmän kanssa, vaikka kokoustila olikin sulkeutunut. Kyse oli työstä, jossa merkityksellisiä olivat kasvokkain käytävät neuvottelut ja keskustelut. Vähintäänkin hän oli ollut perustellusti siinä käsityksessä, että kokoukseen ja pienryhmäkeskusteluihin osallistuminen oli osa hänen virkatehtäviään.

Lopuksi A totesi, että vaikka hän ei olisi mennyt ravintolaan jatkamaan kokousta, olisi hän kuitenkin joutunut tekemään saman matkan hotellille. Siten joka tapauksessa kyseessä oli ollut työntekoon rinnastettava työtehtävästä johtuva matkustaminen. Matkustamiseen katsotaan kuuluvan myös 23 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu vähäinen poikkeaminen matkareitiltä. Muutoksenhakulautakunta on käyttänyt virheellisesti ilmaisua ’’ravintolassa käynti’’. Asiassa ei missään kohden ollut kyse siitä, että hän olisi mennyt työpäivän jälkeen ravintolaan syömään esimerkiksi vain suomalaisten kollegoiden kesken. Kyse oli ollut työryhmän työn jatkamisesta kyseisessä ravintolassa, kun alkuperäinen kokoustila oli sulkeutunut. Lain esityöt eivät tyhjentävästi määrittele tai voi määritellä tilanteita, joissa lainkohta tulee sovellettavaksi. A:n mukaan käytännössä hänen matkansa hotellille oli pysynyt olennaisilta osin samana. Ainoa konkreettinen ero oli ollut se, että se oli alkanut toiselta puolelta katua. A katsoi, että asiassa on perusteet rinnastaa nyt puheena oleva tilanne laissa ja esitöissä tarkoitettuihin olosuhteisiin.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus kumosi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen 13.4.2023 työssä sattuneesta tapaturmasta. Vakuutusoikeus palautti asian vakuutuslaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Yksityisluonteiset kirjalliset todistajankertomukset

Vakuutusoikeudelle toimitettuja C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n ja J:n kirjoituksia voidaan pitää oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 5 momentissa tarkoitettuina yksityisluonteisina kirjallisina todistajankertomuksina, joiden vuoksi suullinen käsittely todistajan kuulemiseksi järjestetään vain, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi.

C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n ja J:n kirjoituksista ilmenee, että verkostoituminen on ollut oleellinen osa A:n työtä. Hyvät suhteet kollegoihin auttavat tietojen ja ideoiden vaihdossa. Kirjoitusten mukaan 13.4.2023 ravintolassa käydyissä keskusteluissa on käsitelty työasioita. Lisäksi kirjoituksissa on kerrottu A:n tehtävistä ja asemasta kokouksessa. Kaikkien kirjoitusten mukaan yhteistyön merkitys kyseisessä työtehtävässä on suuri työn luonteesta johtuen.

Vakuutusoikeus pitää C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n ja J:n kirjoituksia uskottavina ja katsoo, ettei heidän suullisella kuulemisellaan olisi sellaista vaikutusta kysymyksessä olevan asian arviointiin, että suullisen käsittelyn toimittaminen heidän kuulemisekseen tai muutoinkaan asian selvittämiseksi olisi tarpeen. Kirjoitukset otetaan huomioon asiaa ratkaistaessa.

Työssä sattunut tapaturma

Vakuutusoikeus viittaa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin asiakirjoista ilmenevän keskeisen selvityksen sekä sovellettujen säännösten osalta.

Työtapaturma- ja ammattitautilain esitöissä (HE 277/2014 vp) on 21 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että työntekijälle työnteon yhteydessä sattunutta tapaturmaa pidettäisiin työssä sattuneena eli työntekijän omat työtehtävät ja niiden tekemistavat määrittävät pykälän soveltamisalan. Työtehtävä voi olla koneella työskentelyä, laitteen ääressä työskentelyä tai liikkuen tehtävää työtä. Toisaalta työtehtävien hoitaminen voi edellyttää kokouksiin osallistumista tai edustamista, jolloin korvaussuojaan kuulumista tulee arvioida myös siitä näkökulmasta, onko kysymys momentin toisessa virkkeessä tarkoitetusta työstä johtuvasta työnantajan asian hoitamisesta. Kun työn sisältö, työntekotavat ja työvälineet vaihtelevat huomattavastikin eri työntekijöillä, yksittäisessä tapauksessa arviointi tehdään sen mukaan, mitä työn tekemisestä ja työtehtävien sisällöstä on sovittu tai katsottava sovituksi.

Lisäksi lain esitöiden (HE 277/2014 vp) 24 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan jos työntekijä osallistuu tilaisuuteen työtehtäväänsä tehdäkseen, kuten kouluttajana tai tilaisuuden isäntänä, kysymys voi olla 21 tai 22 §:n mukaan korvattavasta työnteon yhteydessä tai työntekopaikan alueella sattuneesta vahingosta, jolloin sovelletaan mainittuja säännöksiä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on ollut Suomen delegaation edustajana ja johtajana kansainvälisessä työryhmässä ulkomailla ajalla 12.–14.4.2023. Kyse on ollut työnantajan vuosisuunnitelman mukaisesta työmatkasta.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan 13.4.2023 ohjelman mukainen kokouksen päättymisaika on ollut kello 20. Kokous on jatkunut yliajalle ja osallistujat ovat joutuneet poistumaan kokoustilasta sen sulkeutumisen vuoksi. A on yhdessä pienryhmänsä kollegoiden kanssa jatkanut kokouksen aiheista keskustelua kokoustilan läheisessä ravintolassa. A on poistunut ravintolasta noin kello 22 kohti hotelliaan, jolloin hän on kaatunut ja loukkaantunut.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on ollut työnantajansa hyväksymällä virkamatkalla ja tapahtumien kulku 13.4.2023 päivän osalta on riidaton. Näiltä osin laissa vaaditut korvattavuuden edellytykset täyttyvät. Tulkinnanvaraista asiassa on se, onko kysymyksessä laissa tarkoitetulla tavalla tapaturma, joka on sattunut työntekijälle työnteon yhteydessä. Lain esitöiden mukaan työntekijän omat työtehtävät ja niiden tekemistavat määrittävät työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n soveltamisalan. Yksittäisessä tapauksessa arviointi tehdään sen mukaan, mitä työn tekemisestä ja työtehtävien sisällöstä on sovittu tai katsottava sovituksi.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vakuutusoikeus katsoo, että A:n työtehtäviin kyseisellä virkamatkalla on kuulunut myös verkostoituminen. Lisäksi vakuutusoikeus katsoo, että A:n työnteko on jatkunut myös virallisen ohjelman mukaisen kokouksen päättymisen jälkeen, kun kokoustilan lähellä olevaan ravintolaan on siirrytty jatkamaan keskusteluja kokouksen aiheista. A:n työtehtäviin on kuulunut jatkaa keskusteluja ja verkostoitua myös virallisen kokouksen jälkeen. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että A:n osallistumista jatkokeskusteluihin ravintolassa, josta poistuttaessaan hän on loukkaantunut, voidaan pitää hänen työtehtäviinsä kuuluvana tapahtumana. Vakuutusoikeus on arviossaan huomioinut erityisesti A:n aseman Suomen delegaation johtajana. Siten A:n asema ja työtehtävät huomioon ottaen kyseinen ravintolatilaisuus on ollut osa hänen työtehtäviensä hoitamista ja näin ollen hänelle ravintolatilaisuudesta lähtiessään sattunutta tapaturmaa voidaan pitää työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla työssä sattuneena.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 20 § ja 21 §

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 57 § 5 mom.