VakO 611:2025

Työntekijä A oli tullut palkkalaskelmien perusteella tietoiseksi siitä, että työnantaja oli koko noin viisi kuukautta kestäneen työsuhteen ajan laiminlyönyt työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen vähentämisen palkasta. Vakuutusoikeus katsoi, ettei tätä voitu rinnastaa sellaiseen verojen maksuvelvoitteiden laiminlyöntiin, jota oikeuskäytännössä (VakO 23.10.2025/2325:2024) ei ole pidetty osoituksena palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesta järjestelystä. Ottaen huomioon A:n tietoisuuden työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä yhdessä muiden asiassa ilmenneiden seikkojen kanssa vakuutusoikeus katsoi kokonaisuutena arvioiden, että ELY-keskus on voinut hylätä A:n palkkaturvahakemuksen vahingonkorvauksen osalta palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna järjestelynä palkkaturvan saamiseksi.

Esitiedot

A vaati palkkaturvana muun ohella vahingonkorvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 21.8.2023 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (jatkossa ELY-keskus) saapuneella hakemuksella.

ELY-keskus hylkäsi hakemuksen vahingonkorvauksen osalta palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisena järjestelynä palkkaturvan saamiseksi. ELY-keskus katsoi, että työsuhde ei ollut oikeudellisesti moitteeton, koska työnantaja oli laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa. Työsuhteeseen oli sovellettu myös väärää, työntekijälle edullisempaa työehtosopimusta. Lisäksi ELY-keskus katsoi, että A oli tilapäiseen työhön Suomeen saapunut työntekijä.

A haki muutosta ELY-keskuksen päätökseen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati palkkaturvan myöntämistä hakemuksensa mukaisesti.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

 Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta viittasi ELY-keskuksen päätöksen perusteluihin.

ELY-keskuksen saaman selvityksen mukaan A:n työsuhteeseen ei olisi tullut soveltaa rakennusalan työehtosopimusta. Palkkaturvan tai työnantajan vahingoksi ei voida valita työntekijän kannalta edullisinta työehtosopimusta. A on kertonut valituksessaan, ettei hänelle ole aiheutunut taloudellista vahinkoa työsuhteen päättymisestä. Yksipuolisella tuomiolla määrätty korvaus on suhteettoman suuri verrattuna vastaaviin tilanteisiin.

Jotta henkilöllä olisi oikeus palkkaturvaan, tulee työsuhteen olla oikeudellisesti moitteeton. A:n työsuhde ei ole ollut oikeudellisesti moitteeton, koska työnantaja on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa. A:n valituksessaan esittämillä seikoilla päätöstä ei muuteta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati muun ohella, että hänelle maksetaan palkkaturvana hakemuksen mukaisesti vahingonkorvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. A katsoi, ettei tapauksessa ole perusteita vedota työsuhteen oikeudelliseen moitteettomuuteen eikä kyse ole sopimuksesta tai järjestelystä palkkaturvan saamiseksi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus viittaa sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja ELY-keskuksen päätösten perusteluihin niistä ilmenevien tosiseikkojen osalta.

Palkkaturvalain soveltaminen

Palkkaturvalain 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä on oikeus palkkaturvaan, jos 1) työ on tehty Suomessa; tai 2) työ on tehty suomalaisen työnantajan palveluksessa ulkomailla ja työntekijällä on kotipaikka Suomessa. Pykälän 2 momentin mukaan Suomessa tehty työ ei kuitenkaan oikeuta palkkaturvaan, jos työn on tehnyt ulkomaalaisen työnantajan palveluksessa ollut, ulkomailta Suomeen tilapäiseen työhön tullut työntekijä.

Palkkaturvalain esitöissä (HE 104/1998 vp) on 2 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu seuraavasti: ”Palkkaturvajärjestelmämme lähtökohtana on ollut alueperiaatteen mukaisesti turvata Suomessa tehdystä työstä johtuvat saatavat. Tätä koskeva säännös, joka puuttuu nykyisestä palkkaturvalaista, ehdotetaan otettavaksi pykälän 1 momentin 1 kohtaan. Nykyiseen tapaan Suomessa tehty työ ei kuitenkaan oikeuttaisi palkkaturvaan, kun työn on tehnyt ulkomaalaisen työnantajan palveluksessa ollut, tänne tilapäiseen työhön tullut työntekijä. Tästä säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Kun tämä alueperiaatetta koskeva poikkeussäännös aikanaan otettiin palkkaturvalakiin, sitä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 213/1990 vp) katsottiin, että työntekoa olisi pidettävä tilapäisenä silloin, kun sen oletetaan kestävän enintään vuoden. Myös uuden lain mukaan tilapäisestä työstä olisi kysymys silloin, kun se kestää tai on tarkoitettu kestämään alle vuoden. Alle vuodenkin Suomessa työskennellyt työntekijä olisi siis palkkaturvan piirissä oleskelunsa alusta lähtien silloin, kun työskentely on tarkoitettu kestämään vähintään vuoden.”

Asiassa esitetyn A:n ja yhtiön välisen työsopimuksen mukaan A:n työsuhde on ollut toistaiseksi voimassa oleva. Sopimuksen mukaan työ on alkanut 19.10.2020. Työtä on tehty Suomessa ja työtehtävinä on ollut laivojen kalustus ja rakentaminen. Työsuhde on sittemmin päättynyt 15.3.2021 työnantajan toimesta.

Vakuutusoikeus toteaa, että vaikka A:n työsuhde on tosiasiallisesti kestänyt alle vuoden, on työsuhde työsopimuksen mukaan ollut toistaiseksi voimassa oleva. Esitetystä selvityksestä ei myöskään ilmene seikkoja, joiden perusteella A:n työsuhdetta voitaisiin pitää tilapäisenä tai joista voitaisiin päätellä työsuhteen olleen työsopimuksen sanamuodon vastaisesti tarkoituskin kestää alle vuoden. Näin ollen ja ottaen huomioon edellä lain esitöissä lausuttu, ei A:ta voida pitää ulkomailta Suomeen tilapäiseen työhön tulleena työntekijänä, ja palkkaturvalakia sovelletaan A:n palkkaturvahakemukseen. ELY-keskuksen ei olisi siten tullut hylätä hakemusta palkkaturvalain 2 §:n nojalla.

Vahingonkorvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä

Palkkaturvalain 4 a §:n 1 momentin mukaan yksipuoliseen tuomioon tai tuomioistuimen vahvistamaan sovintoon perustuva saatava voidaan maksaa palkkaturvana, jos palkkaturvaviranomainen on voinut muun selvityksen perusteella varmistua saatavan perusteesta ja määrästä.

Palkkaturvalain esitöissä (HE 173/2022 vp) on lainkohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että yksipuolinen tuomio ei välttämättä ole osoitus siitä, että työntekijällä olisi todellisuudessa ollut työlainsäädäntöön, työehtosopimukseen tai työsopimukseen perustuva saatava työnantajaltaan. Saatavaa ei olisi ehkä tuomittu maksettavaksi sellaisenaan, jos työnantaja olisi vastustanut kannetta ja asia olisi aineellisesti tutkittu oikeudenkäyntimenettelyssä. Tästä syystä yksipuolista tuomiota ei voida yksinomaan pitää osoituksena sellaisen saatavan olemassaolosta, joka olisi palkkaturvajärjestelmän puitteissa turvattava.

Edelleen lain esitöiden mukaan yksipuoliseen tuomioon tai tuomioistuimen vahvistamaan sovintoon perustuvien saatavien osalta palkkaturvan maksaminen edellyttää lisäksi, kuten kaikissa muissakin tapauksissa, että muutkin palkkaturvan maksamisen edellytykset täyttyvät. Korvausten ja hyvitysten osalta palkkaturvaviranomaisen olisi saatava riittävä selvitys työnantajan laiminlyönnistä tai lainvastaisesta menettelystä. Riittävänä selvityksenä ei vielä voitaisi pitää työntekijän yksipuolista kuvausta tapahtumien kulusta. Ehdotetun pykälän soveltaminen ei myöskään estäisi palkkaturvalain 8 §:n samanaikaista soveltamista.

Palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan palkkaturvaviranomaisella on perustellusta syystä oikeus evätä palkkaturva tai harkita maksettavan palkkaturvan määrä, kun työntekijän saatava perustuu sopimukseen tai järjestelyyn, joka on ilmeisesti tehty palkkaturvan saamiseksi.

Palkkaturvalain esitöissä (HE 104/1998 vp) on lainkohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että voimassa olevan palkkaturvalain 2 a §:n mukaan työntekijällä ei ole oikeutta palkkaturvaan sellaisen sopimuksen tai sopimukseen rinnastettavan tosiasiallisen järjestelyn perusteella, joka on ilmeisesti tehty siinä tarkoituksessa, että valtio maksaisi työntekijälle työsuhteesta johtuvan saatavan palkkaturvana. Palkkaturvakäytännössä, joka on saanut vahvistusta oikeuskäytännöstä, on katsottu, että palkkaturvalain 2 a §:n mukaisen järjestelyn voi toteuttaa työntekijä yksinkin. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaankin otettavaksi palkkaturvalain 2 a §:ää vastaava säännös siten muutettuna, että järjestelyn ei enää tarvitsisi olla sopimukseen rinnastettavissa. Saatavaa siltä osin kuin se perustuu sopimukseen tai järjestelyyn, ei voitaisi maksaa palkkaturvana.

Lain esitöissä on edelleen todettu, että sopimuksesta olisi kysymys silloin, kun on syytä epäillä, ettei työnantaja maksukykyisenä olisi sopimukseen sitoutunut, vaan se on tehty vain siinä tarkoituksessa, että valtio maksaisi saatavan palkkaturvana. Sopimus, joka voitaisiin tehdä työsuhteen päättymisen jälkeenkin, voisi koskea saatavan perusteen ja määrän lisäksi myös esimerkiksi sen erääntymisaikaa. Sopimisen ei tarvitsisi olla nimenomaista, vaan riittäisi, että työntekijän ja työnantajan välille syntyy asiasta riittävä yhteisymmärrys. Myös oikeudenkäynnissä tehty sovinto voisi olla säännöksessä tarkoitettu sopimus palkkaturvan saamiseksi. Järjestelystä olisi kysymys silloin, kun asiasta ei ole työnantajan ja työntekijän kesken sovittu eikä heidän välillään vallitse asiasta edes yhteisymmärrystä, mutta työnantaja omalla passiivisuudellaan tai muulla käyttäytymisellään saa aikaan sen, että perusteeton saatava jouduttaisiin maksamaan palkkaturvana. Tällaisen järjestelyn voisi toteuttaa esimerkiksi vahingonkorvausta koskeva yksipuolinen tuomio tilanteessa, jossa vaatimus esitetään vasta työnantajan tultua maksukyvyttömäksi ja pitkähkön ajan kuluttua korvausperusteen syntymisestä, ellei vaatimuksen esittämiselle vasta tässä vaiheessa voida esittää asiallisia perusteita.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on solminut yhtiön kanssa 19.10.2020 alkaneen toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen, joka on koskenut laivojen kalustamista ja rakentamista. Työsopimuksen mukaan työsuhteeseen sovelletaan rakennusalan työehtosopimusta ja tuntipalkaksi on sovittu 10 euroa, josta se on A:n mukaan nostettu myöhemmin 12 euroon. Työsuhde on päättynyt 15.3.2021 työnantajan aloitteesta. A on kertonut, ettei hänelle ole aiheutunut työsuhteen päättymisestä ansionmenetystä, vaan hän on työllistynyt heti uuteen työhön.

A on 28.6.2022 nostanut käräjäoikeudessa kanteen työnantajaansa vastaan vaatien maksamattomia palkkasaatavia siltä osin kuin maksettu palkka on alittanut rakennusalan työehtosopimuksen mukaisen 16,10 euron tuntipalkan, odotusajan palkkaa, irtisanomisajan palkkaa sekä kuuden kuukauden palkkaan perustuvaa korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Käräjäoikeus on 12.9.2022 antanut yksipuolisen tuomion, jossa työnantaja on velvoitettu maksamaan A:n vaatimusten mukaiset määrät. A on hakenut saatavia palkkaturvana 21.8.2023.

ELY-keskus on 24.5.2024 antamallaan päätöksellä hylännyt palkkaturvahakemuksen muun ohella palkkaturvalain mukaisena järjestelynä, koska työnantaja on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa. Päätöksessä on lisäksi todettu, että pääurakoitsijalta saadun tiedon mukaan työsuhteissa tulee noudattaa yleissitovaa teknologiateollisuuden työehtosopimusta, joten A:n vaatimukset ovat perustuneet virheelliseen työehtosopimukseen. ELY-keskus on todennut, että A:lle työskentelyn ajalta maksettu palkka vastaa työhön tosiasiassa sovellettavan työehtosopimuksen määräyksiä.

Asiassa on esitetty yhtiön palkkalaskelmia ajalta 1.10.2020–28.2.2021. Palkkalaskelmista ilmenee, että työnantaja on vähentänyt A:n palkasta verot Viroon. Työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuiksi on palkkalaskelmissa merkitty nolla euroa.

Vakuutusoikeus katsoo esitettyjen palkkalaskelmien perusteella, että A:n palkasta ei ole koko hänen viisi kuukautta kestäneen työsuhteensa aikana vähennetty lakisääteisiä työntekijän eläke- eikä työttömyysvakuutusmaksuja. Työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti on A:lla ollut havaittavissa kuukausittain palkkalaskelmista koko työsuhteen ajan, joten A on tullut työsuhteen aikana tietoiseksi työnantajan laiminlyönnistä tai hänen on tullut ainakin ymmärtää palkkalaskelmien perusteella työnantajan laiminlyöneen vakuuttamisvelvollisuutensa.

Vakuutusoikeus on Finlex-tietokannassa julkaistussa päätöksessään 23.10.2025/2325:2024 todennut, että palkkaturvalakia koskevassa oikeuskäytännössä palkkaturvan myöntämiseksi on voitu edellyttää, että työsuhteen, joka oikeutti palkkaturvan saamiseen, oli oltava paitsi yksityisoikeudellisesti pätevä myös muussa suhteessa oikeudellisesti moitteeton. Vaatimusta työsuhteen oikeudellisesta moitteettomuudesta ei kuitenkaan voida tulkita siten, että pelkkä työsuhteesta johtuvien verojen maksuvelvoitteen laiminlyönti voisi olla perusteena evätä työntekijän oikeus palkkaturvaan. Edelleen päätöksessä on lausuttu, että pelkkää työntekijän mahdollista laiminlyöntiä korjata tai täydentää esitäytetyssä veroilmoituksessa olevia tietoja ei voida pitää osoituksena siitä, että työntekijän palkkaturvana hakema saatava perustuisi palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen tai järjestelyyn, joka on ilmeisesti tehty palkkaturvan saamiseksi.

Vakuutusoikeus katsoo, että ainakin silloin, kun työntekijä on jo työsuhteensa aikana tullut tietoiseksi työnantajansa eläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen jatkuvasta laiminlyönnistä, ei tätä menettelyä voida rinnastaa sellaiseen vakuutusoikeuden 23.10.2025 antamassa päätöksessä tarkoitettuun verojen maksuvelvoitteen laiminlyöntiin, jota ei pidetty osoituksena palkkaturvalaissa tarkoitetusta järjestelystä. Arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä palkkaturvalaissa tarkoitettu järjestely, vakuutusoikeus on edellä mainitun työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin lisäksi huomioinut sen, että A:n vaatimaa kuuden kuukauden palkkaa vastaavaa vahingonkorvausta työsuhteen päättämisestä ei voida pitää määrältään kohtuullisena siihen nähden, että työsuhde on kestänyt vain noin viisi kuukautta ja ettei A:lle ole tosiasiassa syntynyt ansionmenetystä tai vahinkoa hänen työllistyttyään heti uudestaan työsuhteen päättymisen jälkeen. Vaadittu vahingonkorvaus perustuu lisäksi sekä virheelliseen työehtosopimukseen, jota ei A:n työhön ole tosiasiallisesti sovellettu, että työnantajan kanssa sovittua tuntipalkkaa suurempaan palkkaan.

Vakuutusoikeus katsoo edellä mainittujen seikkojen perusteella ja asiaa kokonaisuutena arvioiden, että ELY-keskus on voinut hylätä A:n palkkaturvahakemuksen palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisena järjestelynä. Siten sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Lainkohdat

Palkkaturvalaki 2 §, 4 a § ja 8 § 1 mom. 1 kohta