Kysymys rikosvahinkolain perusteella suoritettavan kärsimyskorvauksen määrästä. Törkeän kiristyksen yrityksellä oli loukattu A:n vapautta ja hänellä oli tältä osin oikeus kärsimyskorvaukseen rikosvahinkolain nojalla. Vakuutusoikeus katsoi, että törkeän kiristyksen yritys, jossa oli sähköpostiviestillä uhattu julkaista erittäin arkaluonteiset henkilö- ja potilastiedot sekä käyntimerkinnät internetiin, oli tyypillisesti ollut omiaan aiheuttamaan sen kohteelle merkittävää kärsimystä. Ottaen lisäksi huomioon, mitä terapiassa käsiteltyjen aiheiden sisällöstä ilmeni esitetystä selvityksestä, vakuutusoikeuden arvion mukaan törkeän kiristyksen yritys oli ollut omiaan aiheuttamaan A:lle erityisen suurta kärsimystä, jonka osalta oikeus- ja korvauskäytännön mukaisena kohtuullisena korvauksena oli pidettävä 2 000 euroa.

Esitiedot

Psykoterapiakeskus B Oy:n (jäljempänä B Oy) tietojärjestelmään on murtauduttu oikeudettomasti ja sieltä on kopioitu potilastietokanta, joka on sisältänyt tunkeutumisen ja lataamisen aikaan noin 33 000 potilaan erittäin arkaluonteiset henkilö- ja potilastiedot sekä potilaiden käyntimerkinnät. B Oy:lle on lähetetty sähköpostitse kiristysviesti, jossa on vaadittu maksamaan 40 bitcoinia (366 000,00 euroa) vastineeksi siitä, että kiristäjä ei julkaise hallussaan olleita erittäin arkaluonteisia henkilö- ja potilastietoja sekä potilaiden käyntimerkintöjä julkiseen internetiin. Sittemmin kiristäjä on julkaissut internetiin yhteensä noin 33 000 henkilön erittäin arkaluonteiset henkilö- ja potilastiedot sekä potilaiden käyntimerkinnät kolmessa erässä. Tämän jälkeen kiristäjä on 24.10.2020 lähettänyt B Oy:n potilastietokannasta ilmeneville henkilöille sähköpostilla kiristysviestin, jossa on vaadittu 200 tai 500 euron maksua kryptovaluuttana vastineeksi siitä, ettei heidän erittäin arkaluonteisia henkilö- ja potilastietojaan ja käyntimerkintöjään julkaista internetissä. Viestin saaneista henkilöistä 20 on maksanut vaaditun maksun.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 30.4.2024 antaman tuomion mukaan tekijän syyksi on luettu törkeä tietomurto, törkeän kiristyksen yritys, 9 231 törkeää yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä, 20 745 törkeän kiristyksen yritystä sekä 20 törkeää kiristystä.

A on ollut asianomistajana törkeässä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisessä ja törkeän kiristyksen yrityksessä.

Käräjäoikeuden tuomion mukaan 20 745 törkeän kiristyksen yrityksen syyksi luetun teonkuvauksen mukaan tekijä on 24.10.2020 lähettänyt B Oy:n potilastietokannassa oleville henkilöille kiristysviestin, jossa hän on vaatinut heiltä 200 tai 500 euron suuruista maksua kryptovaluuttana uhaten samalla julkaista kyseisen henkilön erittäin arkaluonteiset henkilö- ja potilastiedot sekä käyntimerkinnät internetiin, mikäli vaatimukseen ei suostuta. Tekijä on asianomistajia kiristäessään uhannut heitä vakavalla rikoksella, joka vaarantaisi heidän henkensä tai terveytensä, sekä käyttänyt hyväkseen asianomistajien heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa. Asianomistajien määrä on ollut suuri ja osa heistä on jo ollut erityisen heikossa ja turvattomassa asemassa. Tämän vuoksi ja julkaistujen potilastietojen laatu huomioon ottaen rikoksia on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Asianomistajat eivät ole maksaneet tekijälle vaadittua summaa, joten teko on jäänyt yritykseksi.

Käräjäoikeus on antanut päätöksen sovintosopimuksen vahvistamisesta.

Muutoksenhakija on hakenut rikosvahinkolain nojalla korvauksena törkeän kiristyksen yrityksen aiheuttamasta kärsimyksestä 6 000 euroa.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori myönsi noudatetun oikeus- ja korvauskäytännön mukaisena kohtuullisena korvauksena kärsimyksestä 1 500 euroa. Valtiokonttori totesi, että A on joutunut törkeän kiristyksen yrityksen uhriksi, kun häntä on kiristetty uhkaamalla levittää hänen henkilötietojaan ja potilastietojaan, jotka Keskusrikospoliisin asiakirjan perusteella sisältävät hyvin arkaluonteisia tietoja.

Valtiokonttori totesi, että sen päätös perustuu rikosvahinkolakiin sekä tuomioistuimen asiassa antamaan ratkaisuun. Rikosvahinkolain mukaan Valtiokonttori voi perustellusta syystä poiketa tuomioistuimen ratkaisusta. Valtiokonttorilla on velvollisuus poiketa korvausasiassa annetusta tuomioistuimen ratkaisusta esimerkiksi silloin, kun korvauksen määrä poikkeaa rikosvahinkolain enimmäiskorvausmääristä. Lisäksi Valtiokonttori voi poiketa tuomioistuimen ratkaisusta esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa osapuolet ovat sopineet korvauksista, vastapuoli on myöntänyt korvausvaatimuksen oikeaksi tai asia on ratkaistu yksipuolisella tuomiolla. Valtiokonttori voi poiketa tuomioistuimen ratkaisusta myös silloin, kun tuomittu korvaus määrältään olennaisesti poikkeaa yleisestä oikeus- ja korvauskäytännöstä. Tätä harkitaan erityisesti henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan antamien suositusten pohjalta.

Kärsimyskorvausta myönnetään törkeän kiristyksen tai sen yrityksen perusteella. Rikosvahinkolain nojalla kärsimyskorvausta ei voida myöntää tietomurron tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen perusteella.

Rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan oikeus korvaukseen kärsimyksestä olisi sillä, jonka vapautta on rikoksella loukattu.

Valtiokonttori totesi, että A on joutunut törkeän kiristyksen yrityksen uhriksi, ja rikos on loukannut hänen tahdonvapauttaan.

Korvaus kärsimyksestä määrätään vahingonkorvauslaissa säädetyillä perusteilla. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan korvausta määriteltäessä otetaan huomioon erityisesti loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.

Vahingonaiheuttaja on vaatinut A:lta sähköpostitse kryptovaluuttamaksua ja uhannut julkaista A:n tietoja internetiin, mikäli hän ei suostu vaatimukseen. Kyse on etäältä viestitse tehdystä kiristyksestä, eikä vahingonaiheuttaja ole ollut A:n kanssa henkilökohtaisessa kontaktissa. Vahingonaiheuttaja on lähettänyt A:lle kiristysviestin 24.10.2020. A:han kohdistunut kiristysrikos on siten ollut lyhytkestoinen. Sillä seikalla, ovatko A:n tiedot olleet internetissä kauemmin, ei ole merkitystä rikosvahinkolain nojalla myönnettävän kärsimyskorvauksen määrää arvioitaessa, sillä kärsimyskorvausta ei myönnetä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen perusteella.

Arvioitaessa sen kärsimyksen määrää, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan, on otettava huomioon loukatun asema. Korvausta korottavana seikkana on otettava huomioon esimerkiksi loukkauksen kohdistuminen henkilöön, jolla on erityisiä vaikeuksia suojella itseään. Tällöin on kysymys tilanteista, joissa asianomainen henkisen tai ruumiillisen vajavuuden takia ei pysty joko lainkaan tai ainakaan merkittävästi estämään toisen menettelyä. Peruste voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun avuton vanhus, vammainen henkilö tai lapsi ryöstetään tai pahoinpidellään.

Tuomioistuimen rikosasiassa antamassa tuomiossa asianomistajia on ollut paljon. Vain osa asianomistajista on ollut erityisen heikossa ja turvattomassa asemassa. Asiassa ei ole esitetty lääketieteellistä selvitystä siitä, että A olisi ollut erityisen heikossa ja turvattomassa asemassa henkisen tai ruumiillisen vajavuuden vuoksi. Pelkästään asiakkuus terapiapalveluja tarjoavassa yrityksessä ei ole osoitus laissa tarkoitetusta heikkoudesta ottaen huomioon, kuinka yleistä ja tavanomaista nyky-yhteiskunnassa terapiassa käynti on erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Terapiassa käynti ei itsessään osoita, että henkilön yleinen toimintakyky olisi heikentynyt. Tuomioistuimen ratkaisusta ilmenevän teonkuvauksen perusteella mahdollinen heikko ja turvaton asema ei myöskään ole ollut syy-yhteydessä rikoksen uhriksi joutumiselle, koska kiristys on kohdistunut suureen joukkoon ihmisiä.

Arvioitaessa sen kärsimyksen määrää, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan, on kiinnitettävä huomiota myös loukkaajan ja loukatun väliseen suhteeseen. Korvausta korottavana seikkana on otettava huomioon esimerkiksi se, jos loukkauksessa on käytetty hyväksi loukatun luottamus- tai riippuvuussuhdetta loukkaajaan. Loukkaajan ja loukatun välisellä suhteella voidaan tarkoittaa esimerkiksi esimies-alaissuhdetta. A:han on kohdistunut kiristysrikos entuudestaan tuntemattoman henkilön taholta, eikä heidän välillään ole ollut luottamus- tai riippuvuussuhdetta.

Arvioitaessa sen kärsimyksen määrää, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan, otetaan huomioon myös loukkauksen mahdollisesti saama julkisuus. Käytännössä tällä arviointiperusteella on merkitystä lähinnä määrättäessä korvausta kunnian tai yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Esimerkiksi kunnianloukkausrikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä määrättävää korvausta korottavana seikkana tulee yleensä otettavaksi huomioon se, että rikos on tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä. Loukkauksella aiheutettu kärsimys ei kuitenkaan aina ole suorassa suhteessa loukkauksen julkisuuteen, eikä esimerkiksi lehden levikki voi olla yksinomaisena perusteena loukkauksen julkisuutta arvioitaessa.

B Oy-rikosasiaan kohdistunut julkisuus on liittynyt rikosprosessiin, rikosasiassa annettuun tuomioon, vastaajaan sekä siihen, että asianomistajia on ollut poikkeuksellisen suuri määrä. Kiristysrikosta ei kuitenkaan ole tehty julkisella tavalla ilmoittamalla asianomistajien nimet tai kiristysviestin tarkempi sisältö julkisuudessa, vaan lähettämällä kiristysviesti henkilökohtaiseen sähköpostiin. Rikoskokonaisuuden käsittely tiedotusvälineissä ei ole kärsimyskorvauksen määrässä huomioitava seikka. Rikosvahinkolain nojalla ei voida myöntää kärsimyskorvausta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen perusteella, eikä mahdollista tietojen levittämistä oteta huomioon kiristysrikoksen perusteella myönnettävän kärsimyskorvauksen määrässä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudelta muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati, että kärsimyskorvauksena myönnetään ainakin maksimi 3 600 euroa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus muutti Valtiokonttorin päätöstä siten, että Valtiokonttori määrättiin suorittamaan A:lle kärsimyksestä jo korvatun 1 500 euron lisäksi 500 euroa eli yhteensä 2 000 euroa. Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen enemmälti. Vakuutusoikeus palautti asian Valtiokonttorille vakuutusoikeuden päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Asiassa on kysymys siitä, minkä suuruista kärsimystä kyseessä oleva törkeän kiristyksen yritys on ollut omiaan aiheuttamaan eli rikosvahinkolain nojalla suoritettavan kärsimyskorvauksen määrästä.

Oikeusohjeet

Rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin mukaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille:
1) jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta on rikoksella loukattu tai jonka vapautta muuten on rikoksella loukattu;
2) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on erityisen vakavasti loukattu tapon, murhan tai surman yrityksellä, törkeällä pahoinpitelyllä tai sen yrityksellä, naisen sukuelinten silpomisella tai sen yrityksellä taikka muulla näihin rinnastettavalla rikoksella.

Saman pykälän 2 momentin mukaan korvaus kärsimyksestä määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan. Korvaus on kuitenkin enintään 3 600 euroa vähennettynä tämän lain 19 §:ssä tarkoitetun muualta tulevan korvauksen määrällä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.

Rikosvahinkolain esitöissä (HE 192/2005 vp) on todettu rikosvahinkolain 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että kärsimyksellä tarkoitetaan sitä henkistä kärsimystunnetta, joka henkilölle aiheutuu häneen kohdistetun rikoksen seurauksena. Kärsimys voi tyypillisesti ilmetä esimerkiksi pelon, nöyryytyksen, häpeän tai mielipahan tunteena. Korvauksen suorittaminen ei kuitenkaan edellytä erityistä selvitystä uhrille aiheutuneesta tunnereaktiosta, vaan teon luonne sinänsä riittää korvauksen perusteeksi. Kärsimyksen korvaaminen ei edellytä, että rikoksesta on aiheutunut uhrille psyykkisen terveydentilan häiriö.

Lisäksi rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohtaa koskevien esitöiden yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan oikeus korvaukseen kärsimyksestä olisi sillä, jonka vapautta on rikoksella loukattu. Säännös vastaa asiallisesti vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa siltä osalta kuin siinä säädetään oikeudesta korvaukseen vapauteen kohdistuvan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Tarkoituksena on, että vapauteen kohdistuvien rikosten aiheuttaman kärsimyksen korvattavuutta rikosvahinkolain nojalla arvioitaisiin samalla tavoin kuin vahingonkorvauslain mukaan.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ää koskevien esitöiden (HE 167/2003 vp) mukaan vapauteen kohdistuvilla loukkauksilla tarkoitettaisiin säännöksessä henkilön fyysisen vapauden, tahdonvapauden ja itsemääräämisoikeuden loukkauksia.

Rikosvahinkolain 9 §:ää koskevien esitöiden (HE 192/2005 vp) mukaan yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä ei suoriteta kärsimyskorvausta rikosvahinkolain nojalla. Vahingonkorvauslain esitöiden (HE 167/2003 vp) mukaan yksityiselämällä tarkoitettaisiin henkilön yksityisyyttä ja oikeutta luottamuksellisten tietojen tai viestien suojaan. Yksityisyyteen kohdistuva loukkaus on muun ohella rikoslain 24 luvun 8 §:ssä säädetty yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momenttia koskevissa esitöissä (HE 167/2003 vp) on todettu, että kärsimyksen korvaamisen perusteena ja tavoitteena on loukatun ihmisarvolle ja itsetunnolle aiheutuneen loukkauksen hyvittäminen. Korvauksen määrää on kussakin tapauksessa harkittava suhteessa tähän tavoitteeseen. Korvausta määrättäessä olisi pyrittävä siihen, että korvaus olisi sopusoinnussa yleisen oikeus- ja korvauskäytännön kanssa. Keskenään samantyyppisissä tapauksissa olisi pyrittävä samansuuruisiin korvauksiin. Korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi korvausta määrättäessä olisi otettava huomioon perustettavaksi ehdotetun henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan korvausmääriä koskevat suositukset.

Lisäksi esitöiden mukaan vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentissa säädettäisiin niistä keskeisistä perusteista, jotka olisi otettava huomioon korvausta määrättäessä. Niiden mukaan korvauksen määrää arvioitaessa pääpaino olisi objektiivisilla seikoilla, jotta korvausten määräämisessä voitaisiin päästä mahdollisimman yhdenmukaiseen käytäntöön. Momentissa mainitut seikat olisivat pääasialliset korvauksen määräämisen perusteet. Jos yksittäistapauksessa henkilöön kohdistuva loukkaus on epätyypillinen tai olosuhteet ovat muutoin poikkeukselliset, voitaisiin korvausta määrättäessä ottaa huomioon muitakin kuin momentissa nimenomaisesti mainittuja seikkoja.

Edelleen vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momenttia koskevissa esitöissä on todettu, että kyseisen momentin mukaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä määrättäisiin korvaus sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Säännös merkitsisi sitä, että korvaus määrättäisiin objektiivisesti arvioitavien seikkojen perusteella. Korvausta määrättäessä lähtökohtana olisi sen kärsimyksen määrä, jonka kulloinkin arvioitavana olevan loukkauksen kaltaiset loukkaukset tyypillisesti aiheuttavat. Tämän ohella voitaisiin kuitenkin kiinnittää huomiota myös sellaisiin kysymyksessä olevaan tapaukseen liittyviin yksilöllisiin seikkoihin, joilla on vaikutusta loukkauksesta aiheutuvan kärsimyksen määrään ja jotka ovat objektiivisesti arvioitavissa. Esimerkkinä tällaisista yksilöllisistä seikoista voidaan mainita loukkauksen tosiasialliset vaikutukset loukatun elämänpiirissä. Loukkauksen uhrin subjektiiviselle kokemukselle loukkauksen aiheuttaman kärsimyksen määrästä ei ehdotetun säännöksen mukaan tulisi antaa merkitystä korvausta määrättäessä.

Esitöiden mukaan loukkauksen laatu olisi keskeinen peruste arvioitaessa sen kärsimyksen määrää, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan. Loukkauksen laadulla viitataan muun ohella siihen oikeushyvään, johon loukkaus kohdistuu. Esimerkiksi raiskauksesta aiheutuu uhrille tyypillisesti enemmän kärsimystä kuin kotirauhan rikkomisesta, mikä tulisi ottaa huomioon korvauksia määrättäessä. Toisaalta myös kunkin oikeushyvän sisällä tulisi ottaa huomioon loukkauksen laatu. Loukkauksen laatua arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota myös loukkauksen tekotapaan. Korvaus voitaisiin määrätä tavanomaista korvaustasoa suuremmaksi, jos loukkaus on tehty erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla, koska tällaisissa tilanteissa loukkauksesta tyypillisesti aiheutuu tavallista enemmän kärsimystä. Tekotavan raakuutta, julmuutta tai nöyryyttävyyttä olisi arvosteltava teko-olosuhteita kokonaisuutena arvioiden.

Edelleen loukkauksen laatua arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen, onko loukkaus ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa pelkoa hengen tai terveyden vaarantumisesta. Tällä voisi olla merkitystä arvioitaessa esimerkiksi sitä, kuinka suurta kärsimystä ryöstö- tai pahoinpitelyrikos on ollut omiaan aiheuttamaan. Erityistapauksissa voitaisiin kiinnittää huomiota myös sellaiseen hengen tai terveyden vaaraan, joka ei ole kohdistunut loukattuun henkilöön itseensä. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa lapsen vanhempaa kiristetään uhkaamalla surmata lapsi.

Lisäksi huomioon olisi otettava myös loukatun asema. Korvausta korottavana seikkana olisi otettava huomioon esimerkiksi loukkauksen kohdistuminen henkilöön, jolla on erityisiä vaikeuksia suojella itseään. Tällöin on kysymys tilanteista, joissa asianomainen henkisen tai ruumiillisen vajavuuden takia ei pysty joko lainkaan tai ainakaan merkittävästi estämään toisen menettelyä. Peruste voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun avuton vanhus, vammainen henkilö tai lapsi ryöstetään tai pahoinpidellään.

Esitöiden mukaan kärsimyksen määrän arvioinnissa olisi kiinnitettävä huomiota myös loukkaajan ja loukatun väliseen suhteeseen. Korvausta korottavana seikkana olisi otettava huomioon esimerkiksi se, että loukkauksessa on käytetty hyväksi loukatun luottamus- tai riippuvuussuhdetta loukkaajaan.

Lisäksi tulisi ottaa huomioon myös loukkauksen mahdollisesti saama julkisuus. Käytännössä tällä arviointiperusteella olisi merkitystä lähinnä määrättäessä korvausta kunnian tai yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Myös rikosvahinkolain esitöissä (HE 192/2005 vp) on viitattu vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentin mainintaan siitä, että yhtenä kärsimyskorvauksen määräämiseen vaikuttavana seikkana on loukkauksen julkisuus. Sekä hallituksen esityksessä että lakivaliokunnan mietinnössä on todettu, että tällä arviointiperusteella olisi käytännössä merkitystä lähinnä määrättäessä korvausta kunnian tai yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Tällaisten loukkausten perusteella ei suoriteta korvausta kärsimyksestä rikosvahinkolain nojalla. Loukkauksen julkisuudella voi kuitenkin poikkeuksellisesti olla merkitystä arvioitaessa loukkauksesta aiheutuneen kärsimyksen määrää myös sellaisissa loukkauksissa, jotka oikeuttavat korvaukseen kärsimyksestä rikosvahinkolain nojalla. Esimerkiksi raiskauksesta aiheutuvan kärsimyksen määrää on omiaan lisäämään se, että tekoa seuraa muita ihmisiä, vaikka he eivät olisi tekoon osallisia. Muun muassa tällaisessa tapauksessa loukkauksen julkisuus voitaisiin ottaa korottavana seikkana huomioon korvausta määrättäessä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momenttia koskevissa esitöissä (HE 167/2003 vp) on vielä todettu, että momentissa olevaa luetteloa kärsimyksestä määrättävän korvauksen arvioinnissa huomioon otettavista, kärsimyksen määrään vaikuttavista seikoista ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi. Muunkinlaiset loukkauksesta aiheutuvan kärsimyksen määrään tyypillisesti vaikuttavat seikat voitaisiin siis ottaa arvioinnissa huomioon. Joissakin tilanteissa esimerkiksi loukkaavan teon vaikuttimet saattavat olla omiaan lisäämään loukkauksesta aiheutuvan kärsimyksen määrää. Kärsimyksestä määrättävää korvausta korottavana seikkana voitaisiin ottaa huomioon se, että esimerkiksi pahoinpitely tai kotirauhan rikkominen on kohdistettu kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen ryhmään kuuluvaan henkilöön tällaiseen ryhmään kuulumisen perusteella.

Vakuutusoikeuden arviointi ja johtopäätökset

Törkeän kiristyksen yrityksellä on loukattu muutoksenhakijan vapautta, joten hänellä on tältä osin oikeus korvaukseen kärsimyksestä rikosvahinkolain nojalla. Rikosvahinkolain mukaisen kärsimyskorvauksen määrä arvioidaan nimenomaan tekijän syyksi luetun törkeän kiristyksen yrityksen 24.10.2020 mukaisen teon perusteella. Kärsimyskorvauksen määrittelyssä rikosvahinkolain nojalla ei voida huomioida sitä seikkaa, että kiristyksen kohteena olevat potilastiedot on julkaistu internetissä, koska tältä osin kyse on ollut yksityisyyttä loukkaavasta teosta eli yksityiselämää loukkaavien tietojen levittämisestä, eikä sen tyyppisestä loukkauksesta ole mahdollista saada kärsimyskorvausta rikosvahinkolain perusteella.

Vakuutusoikeudessa on arvioitavana kärsimyksen määrä, jonka nyt kyseessä olevan törkeän kiristyksen yrityksen mukainen vapauden loukkaus on ollut omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Vakuutusoikeus toteaa, että kärsimyskorvauksen määrän arviointi tehdään objektiivisesti arvioitavien seikkojen perusteella ja lähtökohtana on sen kärsimyksen määrä, jonka kulloinkin arvioitavana olevan kaltaiset loukkaukset tyypillisesti aiheuttavat. Lisäksi jos loukkaus on epätyypillinen tai olosuhteet ovat muutoin poikkeukselliset, voitaisiin korvausta määrättäessä ottaa huomioon muitakin kuin edellä nimenomaisesti mainittuja seikkoja.

Vakuutusoikeus toteaa, että vaikka henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset eivät ole vakuutusoikeutta sitovia, vakuutusoikeus on oikeuskäytännössään vakiintuneesti tukeutunut niihin soveltuvin osin ja pyrkinyt siten korvausta määrittäessään yhdenmukaiseen oikeus- ja korvauskäytäntöön, jossa keskenään samantyyppisissä tapauksissa pyritään samansuuruisiin korvauksiin.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten soveltamisohjeiden mukaan vapautta loukkaavissa teoissa loukkauksen laadun arviointiin vaikuttavat yleensä loukkauksen sisältö, loukkauksen tekotapa, loukkauksen kesto ja loukkauksen teko-olosuhteet. Kiristystä koskien soveltamisohjeissa on todettu, että suositus käsittää kiristyksen (RL 31:3) ja törkeän kiristyksen (RL 31:4), ja että loukkauksen laadun arviointiin vaikuttavat erityisesti teossa käytetty uhkaus, taloudellisen edun arvo, josta loukattu on pakotettu luopumaan ja teon kesto.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten loukkauksen aiheuttamaa kärsimystä koskevan III luvun kohdan 1.13 kiristys mukainen korvausasteikko on 600–2 400 euroa.

Vakuutusoikeus toteaa, että nyt arvioitavana olevassa törkeän kiristyksen yrityksessä on loukattu muutoksenhakijan vapautta uhkaamalla etäältä henkilökohtaisella sähköpostilla lähetetyllä kiristysviestillä julkaista hänen erittäin arkaluonteiset henkilö- ja potilastietonsa sekä käyntimerkintänsä internetissä, mikäli hän ei maksa 200 tai 500 euroa bitcoineina 24 tunnin tai 48 tunnin kuluessa.

Loukkauksen laadun osalta vakuutusoikeus toteaa ensinnäkin, että kyseessä on ollut melko lyhytkestoinen teko, jossa kiristyksen aikaraja on ollut 24 tai enintään 48 tuntia. Tekotapana on ollut yksityiseen sähköpostiin lähetetty kiristysviesti, joten tekoa ei ole tehty julkisella tavalla. Teon kohteelta tavoiteltu taloudellinen etu on ollut suuruudeltaan 200 tai 500 euroa, joten sitä on pidettävä melko vähäisenä. Vakuutusoikeuden arvion mukaan huomioiden teon kesto, tekotapa ja teko-olosuhteet sekä teolla tavoiteltu taloudellinen etu, esiin ei tule korvauksen määrää korottavia seikkoja.

Toiseksi loukkauksen laadusta kertoo teossa käytetyn uhkauksen sisältö, joka on koskenut arkaluonteisten henkilö- ja potilastietojen sekä käyntimerkintöjen julkaisemista internetiin. Tämän voidaan vakuutusoikeuden arvion mukaan jo lähtökohtaisesti katsoa puoltavan henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan korvausasteikon alarajaa suurempaa korvausmäärää. Teossa käytetyn uhkauksen sisällöstä on lisäksi asiassa esitettyjen terapiakirjausten perusteella tarkemmin pääteltävissä, minkälaisen tiedon julkaisemisella teon kohdetta on ainakin kiristetty. Asiassa esitetyistä terapiakirjauksista ilmenee, että muutoksenhakija on käsitellyt terapiassa aiheita, jotka objektiivisesti arvioituina ovat hyvin arkaluonteisia ja omiaan aiheuttamaan myös häpeää ja siten näitä koskevien tietojen julkaisemisella kiristäminen on perusteltua arvioida merkittävästi korvauksen määrää edelleen korottavaksi seikaksi.

Loukatun aseman osalta vakuutusoikeus katsoo, että muutoksenhakijan oma asema ei ole vaikuttanut rikoksen uhriksi joutumiseen, sillä sama kiristysviesti on lähetetty kaikille B Oy:n potilastietokannassa oleville henkilöille, eikä kukaan heistä ole voinut estää tekijän menettelyä. Loukkaajan ja loukatun välisen suhteen osalta vakuutusoikeus toteaa, että muutoksenhakijalla ja tekijällä ei ole ollut mitään suhdetta toisiinsa. Törkeän kiristyksen yritystä ei ole tehty julkisesti eikä siitä aiheutuvaa kärsimystä arvioitaessa voida ottaa huomioon tietojen levittämisestä aiheutunutta julkisuutta. Näin ollen näiden seikkojen perusteella ei ole aihetta korottaa korvauksen määrää.

Vakuutusoikeus katsoo, että käräjäoikeuden syyksi lukeman teonkuvauksen mukainen törkeän kiristyksen yritys, jossa on uhattu erittäin arkaluonteisten henkilö- ja potilastietojen sekä käyntimerkintöjen internetiin julkaisemisella, on tyypillisesti omiaan aiheuttamaan sen kohteelle merkittävää kärsimystä. Ottaen lisäksi huomioon, mitä terapiassa käsiteltyjen aiheiden sisällöstä ilmenee asiassa esitetystä selvityksestä, vakuutusoikeuden arvion mukaan törkeän kiristyksen yritys on ollut omiaan aiheuttamaan A:lle erityisen suurta kärsimystä, jonka osalta oikeus- ja korvauskäytännön mukaisena kohtuullisena korvauksena on pidettävä 2 000 euroa.

Käräjäoikeuden vahvistamasta sovintosopimuksesta poikkeaminen

Rikosvahinkolain 30 §:n mukaan, jos korvausta koskevaa asiaa on käsitelty tuomioistuimessa, on päätöksen perustaksi otettava tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu. Poikettaessa korvauksen hakijan vahingoksi tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta päätöksessä on ilmoitettava poikkeamisen perusteet.

Lain esitöissä (HE 192/2005 vp) rikosvahinkolain 30 §:stä on todettu muun ohella, että Valtiokonttorin voi olla aiheellista poiketa tuomioistuimen ratkaisusta esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa ratkaisu ei ole perustunut asian aineellisoikeudelliseen tutkimiseen, vaan siihen, että vastapuoli on myöntänyt korvausvaatimuksen oikeaksi. Valtiokonttorin olisi aiheellista poiketa tuomioistuimen ratkaisusta myös esimerkiksi silloin, kun aineettomasta vahingosta tuomittu korvaus määrältään olennaisesti poikkeaa yleisestä oikeus- ja korvauskäytännöstä. Tätä voitaisiin harkita erityisesti henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan antamien suositusten pohjalta.

Kysymyksessä olevassa asiassa on ollut peruste poiketa sovintosopimuksen vahvistamista koskevasta käräjäoikeuden päätöksestä, koska käräjäoikeus ei ole tutkinut kärsimyskorvauksen määrää aineellisoikeudellisesti ja lisäksi rikosvahinkolain säännökset ja niiden soveltamista koskeva korvauskäytäntö poikkeavat asiassa käräjäoikeuden päätöksellä vahvistetun sovintosopimuksen sisällöstä.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 9 § ja 30 §

Valtioneuvoston asetus (995/2017) eräiden rikosvahinkolaissa säädettyjen rahamäärien tarkistamisesta 2 § 3 kohta