VakO 909:2025

Asiassa oli kysymys siitä, tuliko A:n työskentelyyn X Oy:lle vihjetoimittajana soveltaa työntekijän eläkelakia vai yrittäjän eläkelakia. Vakuutusoikeus viittasi siihen, että työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteessa tapahtuvan työskentelyn ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Tällöin kaikkien kyseisessä lainkohdassa säädettyjen tunnusmerkkien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Vakuutusoikeus katsoi, että työsuhteen tunnusmerkkeihin kuuluva sitoutumisen työn tekemiseen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena ei täyttynyt A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa. Koska kaikki yksittäiset työsuhteen tunnusmerkit eivät A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa täyttyneet, työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun kokonaisarvioinnin tekeminen ei ollut asiassa tarpeen. Vakuutusoikeus katsoi, että A ei ollut toiminut vihjetoimittajana työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa ja hänen toimintaansa X Oy:ssä vuosina 2008 – 2023 oli tullut soveltaa yrittäjän eläkelakia. A:n valitus hylättiin.

Esitiedot

A oli pyytänyt Eläketurvakeskukselta päätöstä siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava hänen työskentelyynsä vihjetoimittajana X Oy:lle vuosina 2008 – 2023. Eläketurvakeskus katsoi 17.1.2024 antamassaan päätöksessä, että A:n työskentely X Oy:lle vuosina 2008 – 2023 kuuluu yrittäjän eläkelain (YEL) soveltamisalaan.

A haki muutosta Eläketurvakeskuksen päätökseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja katsoi työskennelleensä X Oy:lle sivutoimisena työntekijänä.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Sovellettavat säännökset sekä työsuhteen ja yrittäjätoiminnan rajanvedosta

Työntekijän eläkelain (TyEL) 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen TyEL:n mukaisen työeläketurvan, jos TyEL:n piiriin kuulumisen edellytykset täyttyvät.

TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain (TSL) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

TSL 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan (sellaisena kuin se on ollut voimassa 1.7.2023 alkaen) tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.

TSL 1 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.

Yrittäjän eläkelain (YEL) 1 §:n 2 momentissa säädetyn mukaan yrittäjä vastaa lakisääteisen työeläketurvan järjestämisestä itselleen. YEL 3 §:n 1 momentissa säädetyn mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että työnteettäjä ja työnsuorittaja eivät voi keskenään työeläkelaitosta sitovasti ja työeläkelainsäädännöstä poiketen pätevästi sopia siitä, katsotaanko työskentely työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteessa vai yrittäjänä tehdyksi työksi, ja mitä työeläkelakia työskentelyyn sovelletaan. Työeläkelakien soveltamisratkaisu työsuhteen ja yrittäjyyden välisessä rajanvedossa tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla TSL 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä.

Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus (direktio-oikeus) on käytännössä tärkein työsuhteen tunnusmerkeistä, kun arvioidaan, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa työntekosuhteessa, esimerkiksi toimeksiantosuhteessa. Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus merkitsee, että työntekijä on epäitsenäisessä asemassa suhteessa työnantajaan. Työnantajalla on viimesijainen päätösvalta työtä koskevissa asioissa ja oikeus johtaa ja valvoa työtä. Yrittäjä ei ole työsuhteessa tarkoitetuin tavoin työnantajan direktio-oikeuden alainen, vaikka toimeksiantaja voi myös antaa työtä suorittavalle yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä. Yrittäjä voi lähtökohtaisesti päättää itse muun muassa siitä, millaisia töitä tekee, ottaako työn vastaan ja kuinka monen työnteettäjän kanssa asioi. Yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja saa tavallisesti maksun työn valmiista tuloksesta sekä kantaa riskin, että työn tulosta ei hyväksytä.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n muuttamisesta (1.7.2023 alkaen) annetussa hallituksen esityksessä (HE 215/2022) on säännöskohtaisissa perusteluissa todettu, että voimassa olevan pykälän 1 momentin perustunnusmerkkeihin ei ehdoteta muutoksia. Siinä on edelleen todettu, että erilaiset työnteon moninaiset muodot, kuten digitaalisten alustojen välityksellä tapahtuva työskentely, niin sanottu kevytyrittäjyys ja muut itsensä työllistämisen muodot ovat kuitenkin korostaneet tarvetta kokonaisarviointiin ja siitä säätämiseen työsopimuslain soveltamisalasäännöksessä. Kokonaisharkinnalla on merkitystä tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Jos momentissa tarkoitettujen kaikkien yksittäisten tunnusmerkkien täyttyminen on selvää, tarvetta kokonaisharkinnalle ei ole. Jos taas on selvää, että momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyt tunnusmerkit eivät täyty kyseisessä oikeussuhteessa, oikeussuhteen luonne ei ratkea kokonaisharkinnalla. Mikäli momentin ensimmäisen virkkeen tunnusmerkkitarkastelun jälkeen työnsuorittajan asema jää epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi, oikeussuhteen luonnetta olisi arvioitava momentin toisen virkkeen mukaisella kokonaisharkinnalla. Siten oikeussuhteen luonteen arviointi on tulkinnanvaraisissa tilanteissa kaksivaiheista.

Muutoksenhakulautakunta toteaa lisäksi, että työeläkelakien soveltamiskäytännössä lehden toimittajia tai toimituksellisia avustajia on yleensä pidetty yrittäjinä, jos toimittaja tai avustaja työskentelee kotonaan omilla työvälineillään ja saa työstä artikkelikohtaisen palkkion.

Saatuja tietoja, arviointia ja johtopäätökset

A on toiminut vuosina 2008 – 2023 vihjetoimittajana X Oy:lle. A on katsonut olleensa koko ajan työsuhteessa X Oy:öön sen sivutoimisena työntekijänä, kun taas X Oy:n mukaan A on tehnyt sille työtä itsenäisenä ammatinharjoittajana toimeksiantosuhteessa yhtenä muiden vastaavassa asemassa olevien alihankkijoiden joukossa.

A:n työskentely on perustunut suulliseen sopimukseen, ja työskentely on vakiintunut jatkuvaksi. A on työskennellyt ensin ajalla 17.9.2008 – 31.12.2015 ja uudelleen työskentely alkoi keväällä 2016. A:n tehtävänä on ollut raportoida kohteena olevista raveista ja laatia vihjeitä. Hän on tehnyt myös valmispelejä. A on työskennellyt kotona etänä ja käyttänyt työssään ainakin jossakin vaiheessa osittain myös X Oy:n hänelle tarjoamia työvälineitä. A on saanut X Oy:lle tai sen yhteistyökumppaneille tehdyt työnsä X Oy:n järjestämänä, sekä työlle sovitut aikataulut ovat perustuneet muun muassa lehtien julkaisuaikatauluihin. Työ tulivat A:lle X Oy:n etukäteen toimittamasta työjärjestyksestä, ja joista tehtävistä A on saanut kieltäytyä.

Korvaus työstä A:lle maksettiin palkkiona suoritusperusteisesti, kappale- ja artikkelikohtaisesti, jota palkkiota A itse on pitänyt samana kuin sivutyöstä saatavaa palkkaa. Palkkion suuruus on perustunut               X Oy:n määrittämiin taksoihin. Lisäksi X Oy on erillisen sopimuksen perusteella maksanut A:lle vuosien 2015 ja 2016 vaihteen töiden äkillisestä lopettamisesta korvausta, jossa sopimuksessa A:n määritellään työskennelleen toimeksiantosuhteessa.

A:n korvausvastuusta mahdollisen virheellisen tai hoitamatta jääneen työsuorituksen osalta osapuolet eivät näyttäisi sopineen mitään tai sitten sellaiset eivät ole tulleet asiana esille missään vaiheessa. X Oy:n mukaan A:lla on ollut oikeus myös käyttää työssään apulaista tai sijaista, mutta työn luonne huomioiden se on olettanut A:n käyttävän työn tuottamiseen omaa ammattitaitoaan ja kokemustaan, ja A:lla on aina ollut mahdollisuus tehdä työtä myös muille toimeksiantajille.

A on katsonut saaneensa työn suorittamisesta hyvin yksityiskohtaisia ja tarkkoja ohjeita muun muassa vihjeiden sisältöön, otsikointiin ja rakenteeseen liittyen sekä olleensa yhteydessä X Oy:öön työn eri vaiheissa muun muassa raporttien ja vihjeiden merkkien lukumäärästä ja aikataulusta. A:n mielestä yhteydenpito saattoi olla hyvinkin säännöllistä, sekä määräaikojen noudattamista valvottiin.         X Oy:n mukaan se antoi A:lle vain tekniset ohjeet sekä lopputuloksen merkkimäärän ja aikataulut, eikä säännöllistä yhteydenpitoa ollut. X Oy:n mukaan A:n työskentelyä ei valvottu eikä hänen tarvinnut raportoida.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että työsuhteen yksittäisiä tunnusmerkkejä ovat työn tekeminen sopimuksen perusteella, henkilökohtaisesti, toisen lukuun, vastiketta vastaan ja että työtä tehdään johdon ja valvonnan alaisena.

Saadun selvityksen perusteella muutoksenhakulautakunta arvioi, että A:n ja X Oy:n välisessä oikeussuhteessa työsuhteen tunnusmerkistö ei täyty työn johto- ja valvontaoikeuden eli direktio-oikeuden osalta. Asiassa kuvautuu kaikkiaan, että A on tehnyt omaan erityiseen ammattitaitoonsa perustuvaa työtä, jossa X Oy on tilannut A:lta valmiin työn tuloksen, hänen voidessaan itsenäisesti päättää missä ja miten työnsä käytännössä tekee. A on pystynyt itse päättämään ammattitaitoonsa nojautuen millaisen raportin tai vihjeen hän kirjoittaa. A:n työtä ovat erityisesti aikatauluttaneet julkaisujen ilmestymiseen liittyvät aikataulut, missä rajoissa A on päättänyt itsenäisesti työskentelyajoistaan. X Oy:llä on työnteettäjänä ollut oikeus varmistaa, että työn lopputulos on sovitun mukainen ja että työ valmistuu sovitun aikataulun puitteissa, ja tähän on liittynyt yhteydenpitoa. A:n työtä ei kuvaudu johdetun ja valvotun työsuhteelle tunnusomaisesti. A:n suullisesti sovittu työskentely vaikuttaa jatkuneen koko työskentelyn ajan samalla toimintamallilla ja ainakin pääosiltaan samojen ehtojen mukaisena.

Edellä sanotuin perustein A:n ja X Oy:n välinen oikeussuhde ei ole TSL 1 luvun 1 §:ssä tarkoitettu työsuhde, vaan A:n työskentely X Oy:lle vuosina 2008 – 2023 kuuluu YEL:n soveltamisalaan. A on tehnyt ansiotyötä olematta työsuhteessa X Oy:öön.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen.

A katsoi, että hänen omassa työssään X Oy:lle työnantajan direktio-oikeus oli toteutunut täysimääräisesti. A:n mukaan X Oy:llä tosiasiallisesti oli jo pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan käytti se sitä tai ei.

A kertoi, että hän oli saanut tulevien töidensä työjärjestyksen kuukausittain ja välillä pidemmälläkin aikajänteellä. A:n mukaan esimerkiksi kesäkuukausien työlista oli ollut sellainen, että ennen sen laatimista oli kysytty erikseen, milloin hän haluaisi pitää lomaa. A viittasi siihen, että X Oy:n vastineessa oli todettu hänen saaneen kieltäytyä työjärjestyksessä olleista tehtävistä. A:n mukaan oletusarvona on kuitenkin tosiasiassa ollut se, että hänen kuuluu tehdä hänelle osoitetut tehtävät. A totesi, että jonkin hänelle kuuluneen tehtävän suorittamisen ajankohdan ollessa esimerkiksi hänen päätyönsä vuoksi hankala, hän oli kertonut siitä etukäteen niin X Oy:lle kuin sisarlehden tuottajille. A:n mukaan jompikumpi heistä oli tällöin osoittanut tehtävät jollekin toiselle toimittajalle. A piti täysin absurdina X Oy:n toimitusjohtajan väitettä ja koko ajatusta siitä, että hänellä olisi ollut oikeus käyttää työssään apulaista tai sijaista.

A totesi, että juttuja tehdessään hänen työskentelynsä on ollut hänen kirjoittamansa tekstin osalta itsenäistä, mutta juttujen kohteiden, aiheiden ja osittain sisällönkin osalta hän on saanut ohjeistusta tai kehotteita. A totesi, että hän ei ole saanut niitä joka kerta, mutta hänen on kuitenkin pitänyt ottaa tämä toiminnassaan monin tavoin huomioon.

A kertoi edelleen, että melko iso osa hänen työtehtävistään oli ollut valmispelien laatimista Y Oy:lle, vaikka hän oli ollut työsuhteessa X Oy:öön. A:n mukaan X Oy oli laskuttanut Y Oy:tä tehdyistä työsuorituksista sen ja Y Oy:n keskinäiseen sopimukseen perustuen. A katsoi, että Y Oy ei ollut suoraan hänen toimeksiantajansa, mutta se oli kuitenkin käyttänyt tarvittaessa valvontaoikeutta X Oy:n hänelle osoittamiin tehtäviin. A piti mahdollisena, että tietyllä tavalla kyse on ollut jopa työvoiman vuokrauksesta ja pohtinut sen merkitystä hänen tapauksessaan.

A totesi vielä pääasiallisena työvälineenään olleen X Oy:n hänelle osoittama kannettava tietokone. A korosti sen olleen hänen käytössään vuodesta 2008 lähtien koko ajan eikä jossakin vaiheessa osittain, kuten muutoksenhakulautakunnan päätökseen on kirjattu.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus toteaa, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttia on muutettu 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella, johon ei sisälly siirtymäsäännöstä. Nyt käsiteltävässä asiassa on kyse A:n työskentelystä X Oy:lle vuosina 2008 – 2023 ja A on ilmoittanut viimeisen työpäivänsä olleen 13.10.2023. Asiaa tulee siten arvioida työskentelyajankohtana voimassa olleen työsopimuslain säännöksen perusteella. Näin ollen työskentelyyn vuodesta 2008 alkaen 30.6.2023 saakka on sovellettu työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ää alkuperäisessä muodossaan sekä 1.7.2023 lukien työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää sellaisena kuin se on laissa (329/2023).

Vakuutusoikeus viittaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin.

Vakuutusoikeus toteaa, että työnantajan johto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus on käytännössä keskeisin työsuhteen tunnusmerkeistä, kun arvioidaan sitä, onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä vai esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tapahtuneesta toiminnasta. Oikeuskirjallisuudessa ja – käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan on tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittävää. Työsuhteessa olevasta työntekijästä poiketen yrittäjä on itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään eikä tämä ole työnteettäjän direktio-oikeuden alainen. Direktio-oikeuteen liittyvillä työsuhteen tunnusmerkeillä tarkoitetaan johtamisen osalta työnantajan oikeutta ennen työn aloittamista ja tarvittaessa työn tekemisen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnan osalta puolestaan tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää vain sitä, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan aseman edellytetään lisäksi olevan siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä. Työvoiman vuokrauksella tarkoitetaan järjestelyä, jossa työnantaja siirtää työntekijänsä vastiketta vastaan toisen työnantajan käyttöön työskentelemään tämän johdon ja valvonnan alaisena.

Ratkaisukäytännössä on katsottu erityisosaamista edellyttävissä asiantutijatehtävissä toimineiden työskennelleen itsenäisesti eivätkä he sen kaltaisessa työskentelyssä yleensä ole työnteettäjän johdon ja valvonnan alaisina työsuhteen tunnusmerkistön täyttymiseksi edellytettävällä tavalla. Ratkaisu- ja soveltamiskäytännössä on jo 31.12.2006 saakka voimassa olleen työntekijäin eläkelain (395/1961) osalta katsottu, etteivät kotona työskentelevät toimittajat ja lehtiavustajat ole tehneet työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisina. Vakuutusoikeus katsoo, että X Oy:llä on sinänsä voinut olla mahdollisuus työn johtamiseen ja valvontaan, mutta pelkästään X Oy:n A:lle asettamat aikarajat raporttien ja vihjeiden tuottamisesta määräajassa tai ohjeiden antaminen vihjeiden mahdollisesta merkkimäärästä, eivät osoita työnantajan johto- ja valvontaoikeutta. Kyse katsotaan siten olevan lähinnä teknisluonteisten ohjeiden antamisesta sanotun kaltaisessa asiantuntijatehtävässä.

Vakuutusoikeus katsoo, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa edellytetyistä työsuhteen yksittäisistä tunnusmerkeistä täyttyvät työn tekeminen työnantajan lukuun henkilökohtaisesti, sopimuksen perusteella ja vastiketta vastaan. Sen sijaan työsuhteen tunnusmerkkeihin kuuluvan sitoutumisen työn tekemiseen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena ei katsota täyttyvän A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa. Koska kaikki yksittäiset työsuhteen tunnusmerkit eivät ole A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa täyttyneet, A:n ei voida katsoa toimineen vihjetoimittajana työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa ja hänen toimintaansa osakeyhtiössä vuosina 2008 – 2023 on siten tullut soveltaa yrittäjän eläkelakia.

A on vedonnut asiassa muun ohella siihen, että osakeyhtiön toimesta ei ole missään vaiheessa tuotu esille hänen työskentelevänkin muutoin kuin työntekijän asemassa. Vakuutusoikeus toteaa tältä osin, että ratkaisu työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä tehdään tosiasiallisten olosuhteiden perusteella. Esimerkiksi korvauksen maksaminen A:n toiminnasta sivutuloverokorttia käyttäen, on käytännön menettelyihin liittyvä seikka, jolla ei ole erityistä merkitystä sovellettavan työeläkelain valintaa koskevaa kysymystä ratkaistaessa. Asiassa ei ole myöskään tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että X Oy olisi vuokrannut A:n Y Oy:n käyttöön. Valituksen kohteena olevaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei ole A:n esittämistä seikoista huolimatta muutoinkaan syytä muuttaa.

Vakuutusoikeus katsoo, että kaikki yksittäiset työsuhteen tunnusmerkit eivät ole A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa täyttyneet eikä työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun kokonaisarvioinnin tekeminen ole siten asiassa tarpeen.

Lainkohdat

Yrittäjän eläkelaki 3 § 1 mom. ja 7 §
Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom., 2 § 1 mom. 2 kohta ja 10 §
Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 ja 3 mom.