VakO 1490:2025

Työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen vuosityöansio lasketaan vain työntekijän vakuutuksen ottaneen työnantajan työssä saaman työansion perusteella. Lain 71 §:ssä tai 199 §:ssä ei ole nimenomaisesti säädetty, miten vuosityöansio määritetään siinä tilanteessa, että vakuutetulla ei ole ollut vahinkotapahtumaa edeltävän kolmen kalenterivuoden aikana voimassa olevaa työsuhdetta vapaaehtoisen vakuutuksen ottaneen työnantajan kanssa. Vakuutusoikeus katsoi, että tällaisessa tilanteessa erityissäännös eli työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n 2 momentti ratkaisee sen, voidaanko ansiovertailu suorittaa ja mitä työtuloja siinä voidaan ottaa huomioon. A:n tapauksessa vertailukelpoisten ansioiden puuttumisen johdosta työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 2 momentin mukaista ansiovertailua ei voitu suorittaa. A:n vuosityöansiota määritettäessä voitiin ottaa huomioon vain hänen vapaaehtoisen vakuutuksen ottaneelta työnantajalta Y Oy:ltä saamansa työansiot. Näin ollen A:n vuosityöansiona oli pidettävä hänen Y Oy:ltä vahinkotapahtuman sattuessa saamiaan työansioita vuositasolla.

Ks. VakO 8.1.2025/890:2023 (L).

Esitiedot

A menehtyi vapaa-ajan vahinkotapahtumassa joulukuussa 2020. A oli aloittanut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Y Oy:ssä lokakuussa 2020. Työsopimuksessa oli 6 kuukauden koeaika. Ennen siirtymistään Y Oy:öön A oli saanut muualta työansioita vuosina 2005–2020.

Vakuutuslaitos myönsi edunjättäjä A:n edunsaajille perhe-eläkettä 25 873,89 euron vuosityöansion mukaan. Vakuutuslaitoksen korvauspäätökset perustuivat työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n mukaiseen vapaaehtoiseen vapaa-ajan vakuutukseen työntekijöille. Vakuutuslaitos otti huomioon joulukuussa 2020 sattunutta vahinkotapahtumaa edeltävän kalenterivuoden työansiot Y Oy:stä 103 495,56 euroa ja kyseistä vahinkotapahtumaa edeltävän kolmen kalenterivuoden (vertailuaika) eli vuosien 2017–2019 osalta työansioina 0 euroa.

Vakuutuslaitoksen mukaan kyseessä ei ollut työtapaturma- ja ammattitautilain 72 §:n mukainen pysyvä muutos, kun otettiin huomioon vahingoittuneen vahinkotapahtuman sattuessa tekemän työn kesto ja sen todennäköinen jatkuminen sekä muut työansioiden jatkuvuuteen vaikuttavat seikat. Vahinkohetken työsuhde oli alkanut lokakuussa 2020 ja siten se oli ehtinyt ennen vahinkotapahtumaa kestää noin kaksi kuukautta, joten ei voitu katsoa, että kyse olisi pysyvästä muutoksesta. Vakuutuslaitos oli ennen korvauspäätösten antamista pyytänyt lausunnon Tapaturma-asiain korvauslautakunnasta, joka oli lausunnossaan katsonut (äänestys 5–2), että vuosityöansio määräytyy ansioiden keskiarvon mukaan ja vuosityöansio oli siten 25 873,89 euroa. Tapaturma-asiain korvauslautakunnassa vähemmistö katsoi, että kyse on työtapaturma- ja ammattitautilain 72 §:ssä tarkoitetusta pysyvästä muutoksesta.

Edunsaajat hakivat muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen ja vaativat, että vuosityöansiota määritettäessä katsotaan kyseessä olevan pysyvä muutos ja lähtökohdaksi otetaan Y Oy:stä saatu työansio vuositasolle korotettuna.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaisia päätöksiä ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan päätöksissä tarkoitetut perhe-eläkkeet 107 807,87 euron suuruisen vuosityöansion perusteella laskettuna. Valitus hylättiin enemmälti. Asiat palautettiin vakuutuslaitokselle tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asia ratkaistiin muutoksenhakulautakunnan vahvennetussa jaostossa.

Äänestysratkaisu (9–1).

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja äänestyslausunnon perustelut

Sovelletut säännökset:

Työtapaturma- ja ammattitautilain 187 §:n mukaan tämän lain mukaisia vapaaehtoisia vakuutuksia ovat työajan vapaaehtoinen työtapaturma- ja ammattitautivakuutus sekä vapaa-ajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. Saman pykälän 2 momentin mukaan vapaaehtoiseen vakuutukseen sovelletaan pakollista vakuutusta koskevia säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä. Saman pykälän 3 momentin mukaan vakuutusyhtiö ei voi vakuutusehdoilla laajentaa vapaaehtoisen vakuutuksen turvaa. Vakuutusyhtiö voi vakuutusehdoissa rajata vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen koskemaan vain harrasteliikunnassa sattuvia tapaturmia, rajata harrasteurheilulajeja vakuutuksen ulkopuolelle tai tehdä rajoituksia vakuutettavaan henkilöjoukkoon. Saman pykälän 4 momentin mukaan mitä 139 §:n 1 momentissa säädetään työnantajan oikeudesta ansionmenetyskorvaukseen, sovelletaan vain vapaa-ajan vakuutuksen ottaneeseen työnantajaan.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n mukaan pakollisen vakuutuksen työntekijöilleen ottanut työnantaja voi liittää vakuutukseen vapaaehtoisen vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen. Vakuutuksen perusteella korvataan vahinkotapahtumana tapaturma, joka ei ole sattunut 21–25 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa. Saman pykälän 2 momentin mukaan vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen perusteella maksettava 58 §:n mukainen päiväraha määrätään vakuutuksen ottaneen työnantajan maksaman sairausajan palkan tai mainitun työnantajan työssä saadun työansion perusteella. Vastaavasti 71–73 §:n mukainen vuosityöansio määräytyy vakuutuksen ottaneen työnantajan työssä saadun työansion perusteella. Vuosityöansioon ei sovelleta, mitä 74–79 §:ssä säädetään. Saman pykälän 3 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta myöntää 1 momentissa tarkoitettua vakuutusta. Vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisanoa vakuutus vakuutusehdoissa määrätyillä perusteilla. Vakuutuksenottaja voi kirjallisesti irtisanoa vakuutuksen päättymään aikaisintaan siitä ajankohdasta, kun irtisanomisilmoitus on saapunut vakuutusyhtiölle.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 1 momentin mukaan vuosityöansiona pidetään vahingoittuneen työansioita vuositasolla vahinkotapahtuman sattuessa. Työansiot lasketaan vahingoittuneen vahinkotapahtuman aikaisista työsuhteista vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden ajalta saatujen työansioiden perusteella. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos 1 momentin mukaan laskettu työansio poikkeaa vähintään 20 prosenttia vahinkotapahtumaa edeltävän kolmen kalenterivuoden (vertailuaika) työansioiden keskiarvosta, vuosityöansiona pidetään vertailuajan työansioiden ja 1 momentin mukaan lasketun työansion keskiarvoa. Saman pykälän 3 momentin mukaan vertailuajan työansiot otetaan huomioon sen suuruisina kuin ne olisivat ilman niiden määrään vaikuttavia poikkeuksellisia syitä ja vuosittaiset työansiot korotetaan vahinkotapahtumavuoden tasolle työntekijän eläkelain 96 §:n mukaisella palkkakertoimella. Poikkeuksellisella syyllä tarkoitetaan perhevapaata, vuorotteluvapaata, varusmies- tai siviilipalvelusta, osa-aikaeläkkeellä oloa, sairauspoissaoloa, tilapäistä työttömyyttä sekä muuta näihin rinnastettavaa työansioihin ohimenevästi vaikuttavaa syytä. Työttömyyttä ei pidetä tilapäisenä sen työttömyyden määrän osalta, joka vahingoittuneella on vähintään ollut jokaisena vahinkotapahtumaa edeltävänä kolmena kalenterivuonna.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 72 §:n mukaan vuosityöansio määräytyy tämän pykälän 2 momentin mukaan, jos 71 §:n 2 momentin mukainen työansioiden poikkeama johtuu pysyväksi arvioitavasta muutoksesta. Pysyvää muutosta arvioitaessa otetaan huomioon vahingoittuneen vahinkotapahtuman sattuessa tekemän työn kesto ja sen todennäköinen jatkuminen sekä muut työansioiden jatkuvuuteen vaikuttavat seikat. Saman pykälän 2 momentin mukaan pysyvän muutoksen perusteella määräytyvä vuosityöansio lasketaan 71 §:n 1 momentin mukaan vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden ajalta saatujen työansioiden perusteella. Jos nämä työansiot perustuvat merkittävässä määrin palkkiopalkkaukseen, arvioidaan vuosityöansio kuitenkin vastaavaa työtä tekevän henkilön keskimääräistä työansiotasoa vastaavaksi.

Valtioneuvoston työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vuosityöansion määrittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n muuttamisesta annetun asetuksen (158/2019) mukaan kun määritetään työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 1 momentin mukaista vuosityöansiota, laskelmassa otetaan huomioon täysien palkanmaksukausien työansiot vahinkopäivää edeltävän vuoden ajalta ilman lomarahaa. Jos työsuhde ei ole kestänyt mainittua vuoden pituista ajanjaksoa, työansiot otetaan huomioon työsuhteen alkamispäivästä.

Valtioneuvoston työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vuosityöansion määrittämisestä antaman asetuksen 1466/2015 mukaan vahingoittuneelle maksettu lomaraha lisätään työansioon, joka on laskettu 1–5 §:n mukaisesti vuositasolle. Jos maksettu lomaraha on pienempi kuin vuositasolle muunnetun työansion 24. osa (laskennallinen lomaraha) tai sitä ei ole maksettu, käytetään laskelmassa laskennallista lomarahaa. Jos palkan määräytymisperusteiden mukaan vuosilomapalkka sisältyy lomarahaan, laskennallinen lomaraha lasketaan kyseisten perusteiden mukaan.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta sovelsi myös työtapaturma- ja ammattitautilain 81 §:ää, 99 §:n 1 momenttia, 100 §:n 1 ja 2 momenttia ja 101 §:n 1 ja 3 momenttia.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta totesi hallituksen esityksen 277/2014 osalta muun ohella, että työtapaturma- ja ammattitautilakia koskevan hallituksen esityksen 277/2014 lain 199 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että vuosityöansioon perustuva päiväraha, tapaturmaeläke, kuntoutusraha ja perhe-eläke määräytyisivät vastaavasti vain mainitun työnantajan työssä saadun työansion mukaan määritetyn vuosityöansion perusteella. Muissa työsuhteissa tai yrittäjätyössä saatuja ansioita ei otettaisi huomioon toisin kuin pakollisessa vakuutuksessa. Kyseessä on siten erityissäännös suhteessa ansionmenetyskorvaussäännöksiin.

Johtopäätökset:

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n vahinkotapahtumaan liittyvissä päätöksissä tarkoitettujen perhe-eläkkeiden määrät on laskettava 107 807,87 euron suuruisen vuosityöansion perusteella työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n 2 momentin ja 71 §:n 1 momentin lähtökohtien mukaisesti työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 2 momentin ja 72 §:n säännösten jäädessä tapaukseen tosiasiallisesti soveltumatta. Asiassa ei voida katsoa olevan kysymys työtapaturma- ja ammattitautilain 72 §:n mukaisesta pysyväksi arvioitavasta muutoksesta, ottaen huomioon, että A:n työsuhde oli vahinkotapahtuman sattuessa kestänyt vasta hieman yli kaksi kuukautta.

Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vapaaehtoista vapaa-ajan vakuutusta koskeva säännöstö poikkeaa muusta työtapaturma- ja ammattitautilain säännöstöstä lähtökohdiltaan lain esitöiden ja säädösten sisällön mukaisesti muun muassa siten, että vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta myöntää vapaaehtoista vakuutusta kuten pakollisessa vakuutuksessa tai vapaaehtoisessa työajan vakuutuksessa olisi. Vakuutuksenottajalla ei ole subjektiivista oikeutta saada tämän lain mukaista vapaa-ajan vakuutusta, ja vakuutusyhtiöllä on myös oikeus irtisanoa vapaa-ajan vakuutus vakuutusehdoissa määrättyjen hyvän vakuutustavan mukaisten perusteiden nojalla. Vapaa-ajan vakuutukseen ei tältäkään osin sovelleta vakuutussopimuslakia. Vakuutuksenottajalla olisi puolestaan oikeus irtisanoa vakuutus päättymään haluamastaan säännösten mukaisesta ajankohdasta.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 187 §:n mukaan työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia vapaaehtoisia vakuutuksia ovat työajan vapaaehtoinen työtapaturma- ja ammattitautivakuutus sekä vapaa-ajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. Saman pykälän 2 momentin mukaan vapaaehtoiseen vakuutukseen sovelletaan pakollista vakuutusta koskevia säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä. Vapaa-ajan vakuutusta koskevien säännösten tulkinnassa keskeisenä lähtökohtana on pidettävä vapaaehtoisen vakuuttamisen erilaista olosuhdetta verrattuna muihin työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisiin vakuutuksiin. Hallituksen esityksen ja vapaaehtoista vapaa-ajan vakuutusta koskevan sääntelyn perusteella vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutus on luonteeltaan korostuneesti ja yksilöidysti työantajakohtainen ja lisäksi vakuutuslaitoksella on edellä mainituin tavoin mahdollisuus olla myöntämättä kyseistä vakuutusta.

Ansionmenetyskorvauksiin liittyen vapaa-ajan vakuutuksen perusteella maksettava 58 §:n mukainen päiväraha määrätään vakuutuksen ottaneen työnantajan maksaman sairausajan palkan tai mainitun työnantajan työssä saadun työansion perusteella sekä vastaavasti 71–73 §:n mukainen vuosityöansio määräytyy vakuutuksen ottaneen työnantajan työssä saadun työansion perusteella. Vaikka työtapaturma- ja ammattitautilain 187 §:n 2 momentin mukaan vapaaehtoiseen vakuutukseen sovelletaan pääasiassa pakollista vakuutusta koskevia säännöksiä, työnantajan työntekijöilleen ottamaan vapaaehtoiseen vapaa-ajan vakuutukseen perustuvaa korvausasiaa koskevassa lainsoveltamistilanteessa lähtökohdaksi on otettava kyseisen, muihin kyseisessä laissa tarkoitettuihin vakuutuksiin nähden erityisluonteisen vakuutuksen lähtökohdat ja tarkoitus, vakuutuksen suhteen työantajan vapaamman harkinnan piiriin kuuluvana vakuuttamisena. Vapaaehtoista vapaa-ajan vakuutusta koskevan työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n 2 momentin mukaan vapaa-ajan vahinkotapahtumaan liittyvässä korvausasiassa vuosityöansio määräytyy vakuutuksen ottaneen työnantajan työssä saadun työansion perusteella. Työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 1 momentin säännöksen mukaan, joka säännöslogiikan ja lain esitöiden perusteella asettaa vuosityöansion määrittämisen lähtökohdan, vuosityöansiona pidetään vahingoittuneen työansioita vuositasolla vahinkotapahtuman sattuessa. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos 1 momentin mukaan laskettu työansio poikkeaa vähintään 20 prosenttia vahinkotapahtumaa edeltävän kolmen kalenterivuoden työansioiden keskiarvosta, vuosityöansiona pidetään vertailuajan työansioiden ja 1 momentin mukaan lasketun työansion keskiarvoa.

Edellä mainituin tavoin työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n on katsottava olevan erityissäännöksen asemassa työtapaturma- ja ammattitautilain säädöskokonaisuudessa. Lakien soveltamista ja tulkintaa lainkäyttötilanteissa ohjaavien yleisten oikeusperiaatteiden mukaan erityissäännös syrjäyttää soveltamistilanteessa yleissäännöksen. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että soveltamistilanteessa, jossa erityissäännöksen perusteella sovellettavana ovat myös yleissäännökset, asiaan liittyvän yleissäännöksen soveltamisen yhteydessä erityissäännöksen niin kutsutun oikeusvaikutuksen ensisijaista asemaa ei voida sivuuttaa, kun arvioidaan erityissäännöksen mukaisen tulkinnan vaikutusta suhteessa yleissäännöksen soveltamiseen. Tällaisessa tilanteessa samassa yhteydessä sovellettavan yleissäännöksen soveltamista on arvioitava erityissäännöksen lähtökohtia ja tarkoitusta sivuuttamatta ja siten, ettei erityissäännöksen oikeusvaikutus soveltamistilanteessa heikkene siitä, mitä lainsäätäjän on katsottava tilanteessa tarkoittaneen. Siten yleissäännöksen soveltaminen on yksittäistapauksessa toteutettava siinä laajuudessa, joka ei aseta erityissäännöksen tarkoitusta, sisältöä ja oikeusvaikutusta soveltamistilanteessa yleissäännökseen nähden heikompaan asemaan. Arvioitaessa työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n ja työtapaturma- ja ammattitautilain 71 ja 72 §:ien säännösten asemaa tulkinta- ja soveltamistilanteessa suhteessa toisiinsa, lähtökohtana on näin ollen pidettävä edellä mainituin tavoin sääntelyn kohteena olevan vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen muista työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisista vakuutuksista poikkeavaa lähtökohtaa ja luonnetta tietyn työnantajan aloitteesta hankittavana vakuutuksena sekä vakuutuksena, jonka myöntämisestä vakuutuslaitos voi myös kieltäytyä ja jonka voimassaolon ja keston työnantaja voi itse määrittää. Tällöin yleissäännöksinä pidettävien 71 ja 72 §:ien soveltaminen on rajattava siten, ettei työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n sisällön ja säännökseen soveltamiseen liittyvän, lainsäätäjän tarkoittaman oikeusvaikutuksen toteutumisen tilanteessa voida todeta vaarantuvan.

Ottaen huomioon myös vakuutusoikeuden muussa asiassa antamasta päätöksestä 8.1.2025 ilmenevät perustelut, muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella maksettavaan korvaukseen liittyvä vuosityöansio on määritettävä vain vakuutuksen ottaneen työnantajan työssä hänelle maksaman työansion perusteella. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että kuten vakuutusoikeus on kyseisessä 8.1.2025 päätöksessään todennut, laissa ei ole säännöstä siitä tilanteesta, jossa vakuutetulla ei ole ollut vahinkotapahtumaa edeltävien kolmen vuoden aikana työsuhdetta voimassa vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen ottaneen työnantajan kanssa. Erityissäännöksenä työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n 2 momentti rajaa edellä mainituin tavoin ajan, joka voidaan ottaa huomioon edeltävien vuosien työansioita määritettäessä, eikä ansioita taikka ansioiden puuttumista siten voida ottaa huomioon niiltä vuosilta, jotka ajoittuvat aikaan ennen kuin työsuhde kyseiseen työantajaan on ollut voimassa ja aikaan, jolloin asianomaisen työnantajan ottama vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutuskaan ei ole ollut voimassa. Vastaava rajaus on samoin perustein tehtävä myös työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 2 momentin soveltamisen osalta siltä osin kuin kysymys on A:n muilta työnantajilta saamista ansioista, jotka ajoittuvat niin sanotulle vertailuajalle.

Edellä mainitun perusteella A:n vahinkotapahtumaa edeltävien vuosien ansioita ei voida huomioida vahinkotapahtumaan liittyvää vuosityöansiota määritettäessä. Hänen työsuhteensa Y Oy:ssä on alkanut vasta lokakuussa 2020, vahinkotapahtuman satuttua joulukuussa 2020. Hänellä ei ole ollut kyseisen vapaa-ajan vakuutuksen ottaneen työnantajan työssä saatuja työansioita ennen lokakuussa 2020 alkanutta työsuhdetta, eikä hänen muiden työnantajan palveluksessa aiempina vuosina saamiaan ansioita voida työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n erityissäännöksen lähtökohdat, tarkoitus ja tarkoitettu oikeusvaikutus huomioon ottaen ottaa huomioon.

Asiassa esitetty A:n työskentelyä Y Oy:ssä koskeva kokonaisselvitys sekä asiassa A:n ansiotasosta esitetty selvitys huomioon ottaen muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n vuosityöansio on työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n 2 momentin sekä työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 1 momentin lähtökohtasäännöksen perusteella määritettävä niiden työansioiden perusteella, jotka A:lla oli todettavissa vahinkotapahtuman joulukuussa 2020 sattuessa, vuositasolle muutettuna, kun otetaan huomioon, ettei A ole työskennellyt kyseisen työantajan palveluksessa ennen lokakuuta 2020 ja ettei vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutuskaan siten ole ollut kyseisen työnantajan ottamana voimassa tätä aiemmin. Lisäksi asiassa on huomioitava, että työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 2 momentin soveltamisen tilanteessa olisi katsottava johtavan työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n ja erityisesti pykälän 2 momentin tarkoituksen ja sisällön vastaiseen lopputulokseen. Vuosityöansion määränä on siten pidettävä vakuutuslaitoksen ilmoittamaa, A:n vuositasolle korotettua vahinkotapahtumaan mennessä saavutettua ansiotasoa Y Oy:n työssä, yhteensä 107 807,87 euroa.

Ennen vahinkotapahtumaa A:n toteutuneesta ansiotasosta Y Oy:ssä esitetyn selvityksen perusteella ei voida luotettavasti todeta vuositasolle muutettuna 107 807,87 euroa suurempia ansioita, kun ansiotaso määritetään työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n ja 81 §:n säännösten perusteella. Työskentelyn perusteella tulevaisuudessa, ilman kyseisen vahinkotapahtuman sattumista, mahdollisesti odotettavissa ollutta ansiotason nousua ei voida ottaa huomioon vuosityöansiota määritettäessä, kun otetaan huomioon, että työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n ja valtioneuvoston työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vuosityöansion määrittämisestä antaman asetuksen 1 §:n mukaan laskelmassa otetaan huomioon vain vahinkotapahtuman aikaisista työsuhteista vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden työansiot, taikka jos työsuhde ei ole kestänyt vuoden pituista ajanjaksoa, ansiot työsuhteen alkamispäivästä.

Näin ollen vakuutuslaitoksen on suoritettava valituksenalaisissa päätöksissä tarkoitetut perhe-eläkkeet 107 807,87 euron suuruisen vuosityöansion perusteella laskettuna. Lainmukaisia perusteita muuttaa valituksenalaisia päätöksiä ei voida katsoa olevan tätä enemmälti.

Eriävän mielipiteen esittänyt jäsen katsoo vakuutuslaitoksen asiassa esittämän kannan mukaisesti, että vuosityöansio on määritettävä saman työnantajan palveluksessa saatujen, vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden työansion ja kolmen edeltävän verovuoden ansioiden keskiarvon perusteella 25 873,89 euron suuruiseksi.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista ja asian jättämistä vakuutuslaitoksen antamien päätöksien varaan. Vakuutuslaitos totesi, että vahinkohetkellä joulukuussa 2020 A oli vapaa-ajalla ja työsuhteessa Y Oy:öön. Työsuhde oli alkanut lokakuussa 2020. Y Oy oli ottanut vakuutuslaitoksesta työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen, jossa A oli vakuutettuna. Kyseessä oli riidattomasti kyseisestä vakuutuksesta korvattava vahinko. Asiassa oli kuitenkin riidanalaista perhe-eläkkeen laskennan pohjana oleva A:n vuosityöansion määrä. Vakuutuslaitos oli korvauspäätöksissään katsonut, että vuosityöansion määrä on 25 873,89 euroa, joka on myös tapaturma-asiain korvauslautakunnan antaman lausunnon mukainen määrä. Vakuutuslaitoksen mukaan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu on valituksessa jäljempänä mainituilta osin virheellinen ja oikea vuosityöansion määrä on vakuutuslaitoksen päätösten mukainen 25 873,89 euroa. Vakuutetulla ei ole ollut oikeutta lomarahaan, joten vakuutuslaitoksen mukaan vuositasolle korotettu ansio on siis 103 495,56 euroa ja vuosityöansio tämän perusteella laskettuna 25 873,89 euroa. Vakuutuslaitos totesi pysyvän muutoksen osalta, että kyseessä ei ole työtapaturma- ja ammattitautilain 72 §:ssä tarkoitettu pysyvä muutos, kun otetaan huomioon vahingoittuneen vahinkotapahtuman sattuessa tekemän työn kesto ja sen todennäköinen jatkuminen sekä muut työansioiden jatkuvuuteen vaikuttavat seikat. Vahinkohetken työsuhde oli alkanut lokakuussa 2020 ja se oli siten ehtinyt ennen vahinkotapahtumaa kestää vasta noin kaksi kuukautta. Lisäksi oli huomattava, että työsopimuksessa oli kuuden kuukauden koeaika. Myös muutoksenhakulautakunta oli ratkaisussaan todennut, että asiassa ei voida katsoa olevan kysymys työtapaturma- ja ammattitautilain 72 §:n mukaisesta pysyväksi arvioitavasta muutoksesta. Vakuutuslaitoksen mukaan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu on tältä osin lain sekä vakiintuneen korvaus- ja oikeuskäytännön mukainen. Vakuutuslaitos totesi lisäksi, että muutoksenhakulautakunnan ratkaisu on oikea myös siltä osin kuin siinä on katsottu, että kyseisessä vapaa-ajan vakuutuksessa vuosityöansion laskennassa otetaan huomioon ainoastaan vakuutuksen ottaneelta työnantajalta saadut ansiot. Näin ollen aiempien työsuhteiden ansioilla ei ole merkitystä asiassa, vaan korvaus määritellään ainoastaan kyseiseltä työnantajalta saatujen tulojen perusteella riippumatta siitä, kuinka suureen korvaukseen nämä oikeuttavat.

Vakuutuslaitos totesi, että muutoksenhakulautakunta on kuitenkin päätynyt asiassa väärään lopputulokseen, koska se katsoi, että työtapaturma- ja ammattitautilain 199 § määrittää huomioon otettavien tulojen lisäksi sen ajan, jolta tulot huomioidaan. Muutoksenhakulautakunnan mukaan ansioita ei voida ottaa huomioon niiltä vuosilta, jotka ajoittuvat aikaan ennen kuin työsuhde kyseiseen työnantajaan on ollut voimassa. Käytännössä muutoksenhakulautakunta siis katsoi, että vertailuaikaa koskeva työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 2 momentti ja pysyvää muutosta koskeva 72 § eivät tulisi asiassa sovellettaviksi. Vakuutuslaitoksen mukaan muutoksenhakulautakunnan edellä mainittu tulkinta ei ole lain mukainen. Laista ei saa tukea ajatukselle, että työtapaturma- ja ammattitautilain 199 § rajaisi myös ajan, jolta ansiot huomioidaan. Työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n 2 momentissa todetaan täysin selvästi, että 71–73 §:iä sovelletaan myös kyseisen vapaaehtoisen vakuutuksen osalta. Säännöksen mukaan vuosityöansioon ei sen sijaan sovelleta, mitä 74–79 §:ssä säädetään. Kun lakiin on nimenomaisesti kirjattu se, mitä säännöksiä tilanteessa tulee soveltaa, ei voida päätyä muutoksenhakulautakunnan johtopäätökseen siitä, että lainsäätäjän tarkoitus ei toteutuisi, jos laissa mainittuja säännöksiä sovelletaan.

Vakuutuslaitoksen mukaan asiassa oli huomattava, että mikäli muutoksenhakulautakunnan kanta hyväksyttäisiin, vahingoittuneen vuosityöansio määräytyisi kokonaan ilman muutoksen pysyvyyden arviointia. Tämä olisi tilanne myös hyvin lyhyiden määräaikaisten työsuhteiden kohdalla samoin kuin tilanteessa, jossa ansioita on saatu vasta vähän aikaa ja ne sisältävät uudelle työllekin poikkeuksellisen suuria eriä. Luonnollisestikaan asiaan soveltuvat säännökset eivät voi tapauksittain vaihdella sen mukaan, mihin lopputulokseen ne kulloinkin johtavat. Vakuutuslaitos vetosi myös 4.6.2025 päivättyyn Tapaturmavakuutuskeskuksen oikeustapauskommentaariin ja tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausuntorekisterin tapaukseen numero 65/2025.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin siten, että A:n vuosityöansio on
103 495,56 euroa. Valitus hylättiin enemmälti. Asia palautettiin vakuutuslaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus viittaa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin johtopäätösten kolmea viimeistä kappaletta siten oikaisten, että vuosityöansiona on 103 495,56 euroa.

Lisäksi vakuutusoikeus toteaa, että vuosityöansio lasketaan vain vakuutuksen ottaneen työnantajan työssä saadun työansion perusteella, kun kyseessä on työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:ssä tarkoitettu vapaaehtoinen vapaa-ajan tapaturmavakuutus. Lain 71 §:ssä tai 199 §:ssä ei ole nimenomaisesti säädetty, miten vuosityöansio määritetään siinä tilanteessa, että vakuutetulla ei ole ollut vahinkotapahtumaa edeltävän kolmen kalenterivuoden aikana voimassaolevaa työsuhdetta vapaaehtoisen vakuutuksen ottaneen työnantajan kanssa. Vakuutusoikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa erityissäännös eli työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n 2 momentti ratkaisee sen, voidaanko ansiovertailu suorittaa ja mitä työtuloja siinä voidaan ottaa huomioon. Koska vapaaehtoisessa vakuutuksessa ei 199 §:n 2 momentista ilmenevällä tavalla ylipäänsä oteta huomioon muulta kuin vakuutuksen ottaneelta työnantajalta saadut työansiot, mahdollisessa työansiovertailussakaan ei ole perustetta ottaa huomioon muualta saatuja työansioita tai niiden vaihtelua. Tätä vastaten vuosityöansiota määrättäessä ei ole perusteita ulottaa mahdollista vertailua aikaan, jona vakuutettu ei ole ollut työsuhteessa kyseiseen työnantajaan. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että vertailussa otettaisiin huomioon muidenkin kuin vakuutuksen ottaneelta työnantajalta saatujen työansioiden vaihtelu, minkä johdosta vuosityötulo voisi määräytyä aiheettoman pieneksi tai suureksi siihen nähden, että 199 §:n 2 momentin mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen vuosityötulon on tarkoitus perustua vain vakuutuksenottajalta saatuun työtuloon. Siten vertailukelpoisten ansioiden puuttumisen johdosta työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 2 momentin mukaista ansiovertailua ei voida suorittaa, ja A:n vuosityöansiota määrättäessä voidaan ottaa huomioon vain hänen vapaaehtoisen vakuutuksen ottaneelta työnantajalta saamansa työansiot. Näin ollen A:n vuosityöansiona on pidettävä hänen Y Oy:ltä vahinkotapahtuman sattuessa saamiaan työansioita vuositasolla.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen ottanut työnantaja ei maksa lomarahaa. Asiasta ei muutoinkaan ilmene, että A olisi ollut oikeutettu lomarahaan. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, ettei laskennallista lomarahaa voida ottaa huomioon A:n vuosityöansion laskennassa. Vuosityöansioksi jää siten 103 495,56 euroa.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 71 §, 72 §, 81 §, 187 § 1 ja 2 mom. sekä 199 § 1 ja 2 mom.
Valtioneuvoston asetus työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vuosityöansion määrittämisestä