VakO 1038:2011

Työttömyysturvalaissa avoliitto on määritelty miehen ja naisen väliseksi suhteeksi. Asiassa oli kysymys siitä, voidaanko samaa sukupuolta olevien henkilöiden aloittamaa yhteiselämää arvioida toisin kuin avoliiton aloittamista silloin, kun sovelletaan työttömyysturvalain 2 luvun 9 §:n työstä eroamista koskevaa säännöstä. Arvioitaessa riittävää syytä rajoittaa oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun otettiin erityisesti huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Esitiedot

A oli asunut Tampereella ja ollut samassa työsuhteessa 22.4.2008 alkaen. Hän oli eronnut työstään 26.2.2010 ja ilmoittanut eronsa syyksi sen, että hän oli muuttanut Turkuun asuakseen yhdessä samaa sukupuolta olevan B:n kanssa. A oli sittemmin työllistynyt Turussa 7.6.2010 alkaen.

Työttömyyskassa hylkäsi A:n ansiopäivärahahakemuksen ajalta 27.2. - 27.5.2010, koska A oli eronnut työstään ilman pätevää syytä.

A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta ja vaati ansiopäivärahan myöntämistä ajalta 27.2. - 27.5.2010.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisestä lukien.

A:n työsuhde ajalla 22.4.2008 - 26.2.2010 on päättynyt hänen omasta pyynnöstään. Irtisanoutuessaan A on vedonnut muuttoon avoliittoon toiselle paikkakunnalle. A:n mukaan hänen avopuolisollaan B:llä on vakituinen työsuhde Turussa. A:n mielestä työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisukäytännön huomioiden työstä eroaminen ja muutto avoliittoon toiselle paikkakunnalle eivät voi olla karenssin syynä. A on myös kertonut heterotuttavapariskunnastaan, joka ei ole saanut karenssia vastaavassa tilanteessa. A on ihmetellyt, onko kyse seksuaalirasismista ja eivätkö samat työttömyysturvalait koskekaan samaa sukupuolta olevia.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A ja B eläisivät rekisteröidyssä parisuhteessa. Samaa sukupuolta olevia henkilöitä, jotka eivät ole rekisteröineet parisuhdettaan, ei rinnasteta työttömyysturvalain tarkoittamiksi puolisoiksi, eikä heidän katsota asuvan työttömyysturvalain tarkoittamassa avoliitossa. Parisuhteensa rekisteröineet samaa sukupuolta olevat henkilöt rinnastetaan työttömyysturvalakia sovellettaessa aviopuolisoihin. Edellä esitetty huomioiden A:n muutto avoliittoon toiselle paikkakunnalle ei ole työttömyysturvalain tarkoittama pätevä syy työstä eroamiselle, eikä A ole esittänyt muutakaan pätevää syytä irtisanoutumiselleen. Tämän vuoksi hänellä ei ole oikeutta ansiopäivärahaan valituksenalaisessa päätöksessä evätyltä ajalta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati ansiopäivärahan myöntämistä ajalta 27.2. - 27.5.2010.

A vetosi työ- ja elinkeinotoimistosta saamiinsa tietoihin työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan hänen tilannettaan vastaavissa tapauksissa antamista ratkaisuista. Kyseisissä ratkaisuissa oli pätevänä syynä työstä irtisanoutumiselle pidetty muuttoa toiselle paikkakunnalle, jossa tulevalla avopuolisolla oli ollut vakituinen työpaikka. A:n mukaan kyse oli mahdollisesti sukupuolisesta syrjinnästä, kun häntä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa avoliitossa olevana ei kohdeltu samalla tavalla kuin eri sukupuolten välisessä avoliitossa olevia henkilöitä. A ei olisi kertomansa mukaan voinut olla rekisteröidyssä parisuhteessa, koska hänen muuttaessaan Turkuun tulevan avopuolisonsa luokse tällä oli ollut vireillä rekisteröidyn parisuhteen purkaminen. A vetosi perusoikeuksiin kuuluvaan yhdenvertaisuuteen ja viittasi vakuutusoikeuden 16.11.2006 antamaan ratkaisuun (6567:2004).

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja työttömyyskassa määrättiin maksamaan A:lle ansiopäivärahaa ajalta 27.2. - 27.5.2010, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset. Asia palautettiin työttömyyskassalle toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet:

Työttömyysturvalain 2 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään tai joka on itse aiheuttanut työsuhteen päättymisen, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisestä lukien.

Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Suomen perustuslain 18 §:n mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Tosiseikat:

A oli Tampereella asuessaan ollut samassa työsuhteessa 22.4.2008 alkaen. Hän oli eronnut työstään 26.2.2010 ja ilmoittanut eronsa syyksi sen, että hän oli muuttanut Turkuun asuakseen yhdessä avoliitossa samaa sukupuolta olevan B:n kanssa. A on kertonut aloittaneensa joulukuun alussa 2009 työpaikan etsimisen Turusta. Työpaikkaa ei ollut löytynyt maaliskuuhun 2010 mennessä, mutta A oli silti päättänyt muuttaa. Sittemmin hän on työllistynyt Turussa 7.6.2010 alkaen. A on katsonut, että hänellä on ollut oikeus muuttaa Turkuun asuakseen avoliitossa B:n kanssa, jolla oli Turussa vakituinen työpaikka.

Työttömyyskassan päätös:

Työttömyyskassa hylkäsi A:n ansiopäivärahahakemuksen työttömyysturvalain 2 luvun 9 §:n nojalla ajalta 27.2. - 27.5.2010, koska tämä oli eronnut työstään ilman pätevää syytä. Päätös perustui työ- ja elinkeinotoimiston antamaan, työttömyyskassaa sitovaan työvoimapoliittiseen lausuntoon. Lausunnon mukaan muutto avoliittoon toiselle paikkakunnalle ei ole työvoimapoliittisesti perusteltu syy työsuhteesta irtisanoutumiselle.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätös:

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n asiassa tekemän valituksen. Ratkaisuaan muutoksenhakulautakunta perusteli sillä, että samaa sukupuolta olevia henkilöitä, jotka eivät ole rekisteröineet parisuhdettaan, ei rinnasteta työttömyysturvalaissa tarkoitettuihin puolisoihin, eikä heidän katsota asuvan työttömyysturvalaissa tarkoitetussa avoliitossa. Muutoksenhakulautakunnan päätöksen mukaan muutto toiselle paikkakunnalle yhteiselämän aloittamisen tarkoituksessa ei ollut työttömyysturvalaissa tarkoitettu pätevä syy työstä eroamiselle, eikä A ollut esittänyt muutakaan pätevää syytä irtisanoutumiselleen.

Valitus vakuutusoikeudelle:

A on valituksessaan vakuutusoikeudelle vedonnut perusoikeuksiin kuuluvaan yhdenvertaisuuteen ja viitannut vakuutusoikeuden 16.11.2006 antamaan ratkaisuun (6567:2004). Sanotussa ratkaisussa oli vahvistettu, että muutoksenhakijalla oli ollut työttömyysturvalain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitettu pätevä syy työstä eroamiselleen perheen perustamisen ja tässä tarkoituksessa tapahtuneen muuton vuoksi. Kysymyksessä oli ollut eri sukupuolta olevien henkilöiden aloittama avoliitto.

Avoliiton käsite työttömyysturvalaissa:

Työttömyysturvalain 1 luvun 7 §:n mukaan kun etuuden saamiseen tai sen määrään taikka muulla tavoin vaikuttaa se, onko henkilö avoliitossa, noudatetaan seuraavaa: jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin sovelletaan, mitä työttömyysturvalaissa säädetään puolisoista.

Kyseisen säännöksen mukaan avoliitossa voivat siis olla vain eri sukupuolta olevat henkilöt. Työttömyysturvalaissa ei ole säännelty tilannetta, jossa samaa sukupuolta olevat henkilöt elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Rekisteröidyistä parisuhteista annetun lain (950/2001) 1 §:n mukaan kahden samaa sukupuolta olevan 18 vuotta täyttäneen henkilön parisuhde voidaan rekisteröidä. Saman lain 8 §:n mukaan parisuhteen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, jollei toisin säädetä. Laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee avioliittoa, sovelletaan myös rekisteröityyn parisuhteeseen, jollei toisin säädetä.

Rekisteröidyistä parisuhteista annetun lain esitöistä (LaVM 15/2001 vp) ilmenee, ettei lain säätämisen ole tarkoitettu muuttavan mitenkään niiden samaa sukupuolta olevien henkilöiden asemaa, jotka lain voimaantulon jälkeen elävät avioliitonomaisessa suhteessa rekisteröimättä parisuhdettaan. Avoliiton on katsottu olevan edelleen mahdollinen vain miehen ja naisen välisessä suhteessa.

Lainsäätäjän tahto on siis ollut, että avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä samaa sukupuolta olevia henkilöitä ei rekisteröidyistä parisuhteista annetun lain voimaantulon jälkeenkään pidetä avoliitossa olevina esimerkiksi työttömyysturvalakia sovellettaessa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta):

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien tai vapauksien turvaamiseksi.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artikla (syrjinnän kielto):

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan mukaan ihmisoikeussopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut ratkaisuja samaa sukupuolta olevien avioliitonomaisissa olosuhteissa elävien henkilöiden oikeuksista. Ratkaisuissa on ollut kysymys siitä, onko yksityiselämän suojaan puututtu sukupuolisen suuntautumisen perusteella ilman painavaa syytä eli onko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklaa rikottu yhdessä 8 artiklan kanssa. Ratkaisuissa on katsottu, että perinteisen perheen suojelu on sellainen tavoite, joka saattaa oikeuttaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden erilaiseen kohteluun suhteessa eri sukupuolta oleviin henkilöihin. Ratkaisuissa on kuitenkin edellytetty suhteellisuusperiaatteen noudattamista. Erilaisen kohtelun on siten täytynyt olla oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden. Valtiolla on tietty harkintavalta asettaa rajoituksia tavoitteita saavuttaakseen. Harkintavallan laajuuteen kussakin tapauksessa vaikuttavat eri seikat, kuten mistä 14 artiklassa kielletystä syrjintäperusteesta on kysymys ja miten yhtenäisiä sopimusvaltioiden oikeusjärjestelmät ovat tarkasteltavan sääntelyn osalta. Valtion harkintavallan on katsottu olevan varsin rajallinen silloin, kun on kyse henkilön sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvasta erilaisesta kohtelusta.

Esimerkiksi tapauksessa Kozak v. Puola, tuomio 2.3.2010, on ollut kysymys vuokraoikeuden siirtoa koskevasta samaa sukupuolta olevien henkilöiden syrjinnästä. Kozak oli asunut samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa siihen saakka kun tämä oli kuollut. Asunto oli ollut viimeksi mainitun henkilön vuokraama kunnallinen asunto. Sovelletun huoneenvuokralain mukaan vuokraoikeus voitiin siirtää henkilölle, joka oli asunut vuokralaisen kanssa samassa taloudessa läheisenä pidettävässä suhteessa kuten avoliiton kaltaisessa suhteessa. Kozak vaati vuokraoikeuden siirtoa itselleen, mutta Puolan tuomioistuimet hylkäsivät vaatimuksen sillä perusteella, että avosuhteella tarkoitettiin vain suhdetta, jossa osapuolet olivat eri sukupuolta. Tuomioistuinten ratkaisujen mukaan kyseisellä erottelulla pyrittiin suojelemaan miehen ja naisen välillä päätettyyn liittoon perustuvaa perhettä.

Tapauksen ratkaisussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi perinteisen perheen suojelun olevan painava ja hyväksyttävä syy, joka saattoi oikeuttaa erilaisen kohtelun. Ratkaisun mukaan valtiolla oli kuitenkin käytettävissään monia erilaisia keinoja tuota tavoitetta ajaessaan. Ratkaisussa todettiin edelleen, että tasapainon löytäminen perinteisen perheen suojan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sukupuolisille vähemmistöille takaamien oikeuksien välillä saattoi olla vaikeaa ja ongelmallista. Ratkaisun mukaan ei kuitenkaan voitu hyväksyä eikä pitää perinteisen perheen suojelun kannalta välttämättömänä sitä, että samaa sukupuolta olevat avioliitonomaisissa olosuhteissa asuvat henkilöt erotetaan ehdottomasti oikeudesta vuokrasopimuksen siirtoon. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että tapauksessa oli rikottu ihmisoikeussopimuksen 14 artiklaa yhdessä 8 artiklan kanssa.

Ratkaistavana oleva kysymys:

Nyt käsiteltävässä valitusasiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A:lla ollut pätevä syy työstään eroamiseen sillä perusteella, että hän on muuttanut toiselle paikkakunnalle aloittaakseen yhteiselämän samaa sukupuolta olevan B:n kanssa. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä, esimerkiksi vakuutusoikeuden 16.11.2006 antamassa ratkaisussa (6567:2004), on katsottu pätevän syyn työstä eroamiseen muuttamisen perusteella voivan olla olemassa silloin, kun kyseessä on avoliiton aloittaminen toisella paikkakunnalla asuvan eri sukupuolta olevan henkilön kanssa. Ratkaisussa pidettiin työstä eroamista perheen perustamisen tarkoituksessa hyväksyttävänä siitä huolimatta, että arvioinnissa kiinnitettiin huomiota myös julkiselle vallalle asetettuun työllisyyden edistämistä koskevaan velvoitteeseen.

A on kertonut eronneensa työstään sen vuoksi, että hän on voinut muuttaa Turkuun ja aloittaa yhteiselämän B:n kanssa. A on lisäksi kertonut, että hänen tarkoituksensa on ollut hankkia uusi työpaikka Turusta. Asiassa ei ole ilmennyt sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n ilmoittamaa työstä eroamisen syytä tai hänen ilmoittamaansa pyrkimystä työllistyä uudella asuinpaikkakunnalla olisi syytä epäillä. Siten tässä tapauksessa on keskeistä sen arvioiminen, onko asiassa olemassa sellaisia painavia syitä, jotka oikeuttavat A:n ansiopäivärahahakemuksen hylkäämiseen pelkästään hänen sukupuolisen suuntautumisensa perusteella.

Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys pätevän syyn arvioinnissa:

Tulkittaessa työttömyysturvalain 2 luvun 9 §:n 1 momenttia on A:n tapauksessa Suomen perustuslain 22 §:n säännöskin huomioon ottaen pyrittävä sellaiseen ratkaisuun, joka parhaiten edistää perusoikeuksien, tässä tapauksessa yhdenvertaisen kohtelun, toteutumista.

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään (PeVM 25/1994 vp) todennut, että perusoikeuksien rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä. Mietinnön mukaan perusoikeussäännöksiä on perusteltua tulkita yhdenmukaisesti ihmisoikeuksien kanssa niin, että vain ihmisoikeussopimuksen asianomaisen sopimusmääräyksen mukaan hyväksyttävät rajoitusperusteet voivat olla vastaavan perusoikeussäännöksen sallittuja rajoitusperusteita.

Perustuslakivaliokunnan edellä selostettu kannanottokin huomioon ottaen on hyväksyttävää syytä A:n yhdenvertaisuudesta poikkeavaan kohteluun arvioitaessa annettava erityinen merkitys Euroopan ihmisoikeussopimukselle ja sen tulkinnoille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenee, että samaa sukupuolta olevien henkilöiden erilainen kohtelu saattaa olla hyväksyttävää silloin, kun tavoitteena on perinteisen perheen suojelu. Asetettavan rajoituksen pitää kuitenkin olla oikeassa suhteessa kyseiseen tavoitteeseen. Uudemmassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä (Kozak v. Puola, tuomio 2.3.2010, sekä P.B. ja J.S. v. Itävalta, tuomio 22.7.2010) on katsottu, että sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan rajoituksen on oltava perinteisen perheen suojelun kannalta välttämätön, jotta se voidaan hyväksyä.

Johtopäätös:

A:n oikeutta työttömyysetuuteen koskeva asia on ratkaistava samalla tavalla kuin vastaavassa tilanteessa olevan työttömyysturvalain mukaista avoliittoa aloittavan henkilön asia vakiintuneesti ratkaistaisiin, jollei toisenlaiseen ratkaisuun ole olemassa erityisen painavaa syytä. Erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen tällaista syytä ei asiassa ole todettavissa. Siten A:lla on katsottava olleen työttömyysturvalaissa tarkoitettu pätevä syy työstä eroamiselleen, eikä hänen ansiopäivärahahakemustaan voida hylätä työttömyysturvalain 2 luvun 9 §:n nojalla ajalta 27.2. - 27.5.2010.

Osasto

3