VakO 954:2018

A liukastui ja loukkasi nilkkansa ollessaan matkalla töihin miesystävänsä luota. A oli tapaturman sattuessa kirjoilla työskentelypaikkakunnalla sijaitsevassa asunnossa. Vakuutusoikeus katsoi, että eri paikkakunnalla sijaitsevaa miesystävän asuntoa ei voitu pitää hallituksen esityksessä tarkoitettuna A:n vakinaisena asuntona, tilapäisenä asuntona tai majoituksena taikka vapaa-ajanasuntona. Tapaturma ei näin ollen sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla eikä kyseessä siten ollut korvattava työtapaturma.

Esitiedot

A liukastui 3.10.2016 ja loukkasi nilkkansa ollessaan matkalla työpaikalleen miesystävänsä luota. A oli tapaturman sattuessa kirjoilla eri osoitteessa, mutta kertoi viettäneensä kaikki viikonloput ja lomat miesystävänsä luona sekä yöpyneensä miesystävänsä luona vuorotteluvapaasta 23.5.2016 lähtien.

Vakuutuslaitos hylkäsi tapaturmaa koskevan korvaushakemuksen, koska tapaturma ei ollut sattunut työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin työtapaturma- ja ammattitautilain 21-25 §:ssä säädetään. A:n tapaturma sattui matkalla miesystävän luota töihin eikä kyseessä ollut työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettu työmatka.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutuslaitoksen päätöksen A:n valituksen johdosta ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen työtapaturmasta 3.10.2016. Äänestysratkaisu (9-1).

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta toteaa, että työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdasta ei ilmene, mitä siinä asunnolla tarkoitetaan. Säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan asuntona pidetään muun muassa työntekijän vakinaista asuntoa. Perusteluissa jää kuitenkin avoimeksi, milloin asuntoa on pidettävä vakinaisena. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon myös työntekijän tosiasiallinen asuminen ja sen vakiintuneisuus. A on lähtenyt 3.10.2016 töihin paikkakunnalle X miesystävänsä luota paikkakunnalta Y. A on kertonut viettäneensä miesystävänsä luona kaikki viikonloput ja lomat ja yöpyneensä miesystävänsä luona säännöllisesti 23.5.2016 alkaen, jolloin hänen vuorotteluvapaansa alkoi. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta katsoo huomioon ottaen vahingoittuneen asumisolosuhteet tässä tapauksessa, että miesystävän paikkakunnalla Y sijaitsevaa asuntoa on pidettävä vahingoittuneen työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna asuntona. A:lle 3.10.2016 sattunut tapaturma on näin ollen sattunut matkalla laissa tarkoitetulta asunnolta työpaikalle. Kyseessä on näin ollen korvattava työtapaturma.

Eri mieltä olleen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenen lausunto

Hylkään valituksen katsoen, että A:n tapaturma 3.10.2016 ei ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 20 §:n ja 23 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa, eikä kyseessä ole ollut työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla korvattava vahinkotapahtuma. A asuu muualla kuin kyseisessä asunnossa ja hän on ollut vain vieraana miesystävänsä luona 3.10.2016. Kysymys ei siten ole ollut lain tarkoittamasta tavanomaisesta työssäkäynnistä johtuvasta matkasta työntekijän asunnon ja työpaikan välillä. Tapaturman 3.10.2016 ei näin ollen voida katsoa sattuneen sellaisissa olosuhteissa, jotka oikeuttaisivat korvaukseen työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista.

Vakuutuslaitos viittasi tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausuntoihin, joissa on katsottu, että henkilöllä voi pääsääntöisesti olla vain yksi vakinainen asunto kerrallaan, eikä seurustelukumppanin asunto ole työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n mukainen työntekijän vakinainen asunto, jos työntekijä on väestötietojärjestelmän mukaan kirjoilla toisessa osoitteessa. Seurustelukumppanin luota töihin tehty matka ei tapaturma-asiain korvauslautakunnan kannan mukaan ole laissa tarkoitettu asunnon ja työpaikan välinen matka. Tapaturma-asiain korvauslautakunta on pitänyt poikkeuksellisesti seurustelukumppanin asuntoa työntekijän vakinaisena asuntona, kun työntekijä oli tehnyt muuttoilmoituksen postiin ja asunut seurustelukumppanin luona tosiasiassa jo vuoden ajan, vaikka tapaturman sattuessa hänen osoitetietonaan väestötietojärjestelmässä oli edelleen vanhempien osoite. Vakuutuslaitos viittasi lisäksi työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ää koskeviin lain esitöihin ja katsoi, että miesystävän paikkakunnalla Y sijaitsevaa asuntoa ei voida pitää A:n vakinaisena asuntona, koska A ei ole muuttanut osoitettaan väestötietojärjestelmään eikä tehnyt muuttoilmoitusta postiin. A:lla on oma vakinainen asunto paikkakunnalla X, jossa hän asuu, on kirjoilla ja jonne hänen postinsa tulee. Pääsääntöisesti henkilöllä voi olla vain yksi vakinainen asunto kerrallaan. Miesystävän asuntoa ei voida pitää myöskään A:n tilapäisenä asuntona tai majoituksena, koska asunto ei sijaitse A:n työntekopaikkakunnalla. Vakuutuslaitos katsoi A:n olleen vieraana miesystävänsä luona 3.10.2016, ja ettei tapaturma ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n mukaisella asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, eikä sitä siksi tule korvata työtapaturmana.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin vakuutuslaitoksen antaman päätöksen varaan. Äänestysratkaisu (3 - 2).

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut asiakirjoista ilmenevän keskeisen selvityksen osalta.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 20 §:n mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin 21–25 §:ssä säädetään.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaan työtapaturmana pidetään tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työntekopaikan alueen ulkopuolella tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, johon katsotaan kuuluvan myös vähäinen poikkeaminen matkareitiltä lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi.

Työtapaturma- ja ammattitautilain esitöiden (HE 277/2014 vp) 23 §:n 1 kohtaa koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla matkalla asunnon ja työpaikan välillä tarkoitettaisiin matkaa työpäivän alkaessa asunnolta työpaikalle ja työn päätyttyä takaisin. Hallituksen esityksen mukaan asunnolla tarkoitettaisiin paitsi työntekijän vakinaista asuntoa, myös tilapäistä asuntoa tai majoitusta samoin kuin vapaa-ajanasuntoa, josta työntekijä kulkee työn vuoksi työpaikalle tai takaisin.

Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on tapaturman sattuessa ollut kirjoilla työskentelypaikkakunnalla X sijaitsevassa asunnossa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä esimerkiksi siitä, että A olisi kääntänyt postejaan miesystävänsä asuntoon taikka muutakaan sellaista selvitystä, jonka perusteella paikkakunnalla Y sijaitsevaa miesystävän asuntoa voitaisiin A:n oman asunnon sijaan pitää hallituksen esityksessä tarkoitettuna A:n vakinaisena asuntona. Miesystävän asuntoa ei myöskään voida pitää hallituksen esityksessä tarkoitettuna tilapäisenä asuntona tai majoituksena taikka A:n vapaa-ajanasuntona, josta hän olisi kulkenut työn vuoksi työpaikalle tai takaisin. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että tapaturma ei ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla eikä kyseessä siten ole korvattava työtapaturma.

Eri mieltä olleiden vakuutusoikeuden jäsenten lausunto

Hylkään valituksen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen mukaisilla perusteilla. Toinen eri mieltä ollut jäsen yhtyi edellä mainittuun lausuntoon.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 20 § ja 23 § 1 kohta