VakO 2306:2019

Postissa asioimista ei voida pitää sellaisena työmatkareitiltä poikkeamisen syynä, joka olisi rinnastettavissa työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla lasten päivähoitoon viemiseen tai ruokakaupassa käyntiin.

Esitiedot

A liukastui 15.3.2018 asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, kun hän poikkesi ruokakaupan yhteydessä toimivassa asiamiespostissa ja astui ulos ulko-ovesta.

Vakuutuslaitos hylkäsi työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista korvausta koskevan korvaushakemuksen, koska vahinkotapahtuma ei ollut sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 21–25 §:ien tarkoittamissa työtapaturmana korvattavissa olosuhteissa eikä se näin ollen tule korvattavaksi työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesti 23 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamaan tavanomaiseen työmatkareittiin kodin ja työpaikan välillä kuuluvana.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutuslaitoksen päätöksen A:n valituksen johdosta ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen vahinkotapahtumasta 15.3.2018. Äänestysratkaisu (9-1).

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Esitetyn selvityksen perusteella A:n vahinkotapahtuma 15.3.2018 on sattunut, kun hän on työmatkalla vienyt lapsen kouluun ja poikennut tämän jälkeen koulun lähistöllä sijaitsevassa kaupassa viemään kirjettä kaupassa sijaitsevaan asiamiespostiin. Hän on lähtenyt asiamiespostissa asioituaan takaisin autolleen ja liukastunut heti astuessaan ulos kaupan rakennuksesta.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 momenttia koskevan hallituksen esityksen 277/2014 perustelujen mukaan kodin ja työpaikan väliseen matkaan luettaisiin myös vähäinen poikkeaminen tavanomaiselta matkareitiltä.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n tekemä poikkeaminen asunnon ja työpaikan väliseltä tavanomaiselta matkareitiltä hänen lapsensa kouluun viemiseksi ja sen jälkeen kirjeen viemiseksi koulun lähistöllä sijaitsevaan asiamiespostiin on vahinkotapatuman sattuessa ollut edelleen vähäinen sekä matkallisesti että ajallisesti, vaikka kyse onkin ollut lapsen kouluun viemisen jälkeen tapahtuneesta toisesta syystä johtuvasta poikkeamisesta. Kyse on ollut edelleen samasta työstä johtuvasta matkasta ja samalla alueella tapahtuneesta poikkeamisesta kuin lapsen kouluun viemiseksi tapahtuneenkin poikkeamisen yhteydessä. Lisäksi on katsottava, että myös kirjeen postiin viemisen osalta kyseessä on ollut työmatkalle ominainen toiminta, joka voidaan rinnastaa lapsen päivähoitoon viemiseen tai ruokakaupassa käyntiin.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että lain sanamuodosta ja esitöistä on pääteltävä, että työmatkalle ominaiseen toimintaan voi lähtökohtaisesti liittyä mikä tahansa kodin ja työpaikan väliselle työmatkalle yhdistettävissä oleva vähäisen poikkeamisen syy, joka voidaan rinnastaa laissa mainittuihin lapsen viemiseen päiväkotiin tai ruokakaupassa käyntiin. Tällainen toiminta voi liittyä työmatkan yhteyteen poikkeamisen puitteissa sovitettavissa olevien tavanomaisten päivittäisten asioiden hoitamiseen, jolloin matkan pääasiallinen syy säilyy työmatkana, eikä muutu muiden asioiden hoitamiseen liittyväksi, työmatkasta erilliseksi matkaksi. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 momentin sanamuodon ja lain esitöiden perusteella lainkohdan soveltamisen kannalta keskeistä asiassa on aina poikkeamisen ajallisen keston ja poikkeamisesta tavanomaiseen työmatkareittiin aiheutuvan matkan pitenemisen vähäisyys ja että matkan pääasiallisena tarkoituksena säilyy edelleenkin matkustaminen työhön.

A:n matka on tehty autolla, joten poikkeamiseen ei voida katsoa liittyneen ajallisesti merkittävää viivettä työmatkan jatkumiselle. Myöskään työmatkan pituus ei ole poikkeamisesta huolimatta vähäistä suuremmassa määrin pidentynyt. Muutoksenhakulautakunta toteaa, ettei A ole ollut kaupasta ulos astuessaan ja ollessaan menossa kaupan parkkipaikalla olevaan autoonsa enää viemässä kirjettä asiamiespostiin, vaan hän on ollut kulkemassa korvaussuojan piirissä olevaa työmatkan poikkeavaa matkareittiä pitkin. Vahinkotapahtuman sattumisen hetkellä kyse ei ole enää ollut itse asiamiespostissa asioimisesta, vaan tavanomaiseen työmatkareittiin aiheutuneen vähäisen poikkeaman syynä olevan asioimisen tultua jo hoidetuksi, työpaikalle kulkemiseen liittyvästä, kävellen tehdystä, muun asian hoitamisen jälkeen jatketusta työmatkasta. Olosuhteet, joissa A:n vahinkotapahtuma 15.3.2018 on sattunut, ovat siten liittyneet työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 momentin sanamuodon ja lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen perustelujen valossa asunnon ja työpaikan väliseen matkaan luettavaan kulkemiseen, eikä kyseessä ole ollut työmatkaan nähden erillinen matka.

Näin ollen A:n tapaturman 15.3.2018 on katsottava sattuneen työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaisissa korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa.

Eriävän mielipiteen jättäneen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenen lausunto

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta korvataan pääsäännön mukaan muun muassa työssä ja työmatkalla sattuneita tapaturmia. Säännöstä, jonka mukaan vakuutuksesta korvataan myös tiettyjen yksityisasioiden hoitamiseksi tehtyjä poikkeamia työmatkalta, on pidettävä poikkeussäännöksenä. Poikkeussäännöksiä on yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan tulkittava suppeasti. A on jo ollut poikkeussäännöksen piirissä lähtiessään hoitamaan toista yksityisasiaa. Viimeksi mainitun poikkeaman suuruudella ei ole merkitystä asiassa. Näillä perusteilla jäsen katsoi, että työtapaturma- ja ammattitautivakuutus ei kata yksityiselämän piiriin kuuluvaa postissa asiointia ja sen yhteydessä sattunutta vahinkoa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen vaatien sen kumoamista sekä asian jättämistä antamansa päätöksen varaan niin, ettei työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista korvausta tule lainkaan myönnettäväksi A:lle 15.3.2018 sattuneen vahinkotapahtuman johdosta.

Valituksen perusteinaan vakuutuslaitos viittasi työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:ään ja 23 §:n 1 kohtaan sekä kyseisten lainkohtien yksityiskohtaisiin perusteluihin (HE 277/2014 vp). Vakuutuslaitos katsoi, että A:n poikkeaminen lyhimmältä/tavanomaiselta reitiltä matkalla asunnoltaan työkohteeseen on ollut sinänsä ajallisesti ja matkallisesti vähäinen, kuten työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentissa ja 23 §:n 1 kohdassa edellytetään. Vahinkotapahtuman 15.3.2018 sattuessa työmatkareitiltä tehdyn poikkeaman syynä on ollut kuitenkin työhön liittymätön postissa asiointi, jota ei ole nimenomaisesti säädetty työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa korvauksen piiriin kuuluvaksi, eli niin sanotuksi sallituksi työmatkareittipoikkeamaksi. Myöskään hallituksen esityksestä ei löydy tukea sille, että postissa asiointia voitaisiin pitää korvauksen piiriin kuuluvana työmatkareittipoikkeamana, eli lainkohdan tarkoittamana lasten päivähoitoon tai ruokakaupassa käyntiin rinnastettavana muuna syynä. Vakuutuslaitos totesi, että säännöstä, jonka mukaan vakuutuksesta korvataan myös tiettyjen yksityisasioiden hoitamiseksi tehtyjä poikkeamia, on pidettävä poikkeussäännöksenä pääsäännöstä. Koska yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan poikkeussäännöksiä on tulkittava suppeasti, ei myöskään lasten päivähoitoon tai ruokakaupassa käyntiin voida rinnastaa laajaa kirjoa erilaisia muita syitä, vaan lainkohdan tarkoittamaksi muuksi syyksi voidaan vakuutuslaitoksen näkemyksen mukaan hyväksyä vain lasten päivähoitoon tai ruokakaupassa käyntiin hyvin läheisesti rinnastettavissa oleva muu syy.

Vakuutuslaitos viittasi edelleen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin ja vähemmistöön jääneen jäsenen eriävään mielipiteeseen sekä totesi, ettei se voi millään tavoin yhtyä muutoksenhakulautakunnan enemmistön näkemykseen. Postissa asiointia tai kesken työmatkareitin postissa asioimisen johdosta tehtyä poikkeamaa ei vakuutuslaitoksen käsityksen mukaan voi pitää millään tavoin työmatkalle ominaisena toimintana eikä se ole rinnastettavissa lasten päivähoitoon tai ruokakaupassa käyntiin liittyvään syyhyn, eikä liioin hallituksen esityksessä esimerkkinä nimenomaisesti mainittuihin muihin syihin. Postissa asiointia ei voida pitää myöskään työmatkalle tavanomaisena toimintana, vaan kyse on vakuutuslaitoksen näkemyksen mukaan lähinnä työmatkalle yleisesti hyvin poikkeuksellisesta toiminnasta.

Vakuutuslaitos totesi, että lain ja hallituksen esityksen perusteella sallittuja syitä yhdistävät osittain samankaltaiset tekijät, eli työssä käymisen/työpaikalle pääsemisen mahdollistaminen ja ainakin jonkinasteinen säännöllisyys/toistuvuus, usein niille ei ole ajallista vaihtoehtoa sekä tavanomaisuus, jota työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1. virkkeessä korvattavuuden piiriin kuuluvalta toiminnalta nimenomaisesti edellytetään. Nämä sallitut poikkeamat eivät sovellu A:n tapaukseen, jossa omatoiminen käynti asiamiespostissa ei ole tapahtunut työhön liittyvistä syistä, se ei ole ollut välttämätöntä A:n työssäkäynnin mahdollistamiseksi/työkohteen saavuttamiseksi, sen ei ole esitetty olleen toistuvaa/tavanomaista eikä myöskään aikaan eikä nimenomaisesti tähän postin toimipaikkaan sidottua, eikä todennäköisesti myöskään erityistä kiireellisyyttä edellyttävää toimintaa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus kumosi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja asian ratkaisu jätettiin vakuutuslaitoksen antaman päätöksen varaan.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa ei ole riidanalaista se, onko kyseessä ollut ajallisesti tai matkallisesti vähäinen poikkeaminen matkareitiltä. Sen sijaan ratkaistavana on vakuutusoikeudessa se, onko kirjeen postiin vieminen sellainen toiminta, joka voidaan rinnastaa työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla lasten päivähoitoon viemiseen tai ruokakaupassa käyntiin.

Postissa asioiminen ei ole vakuutusoikeuden näkemyksen mukaan sellainen säännöllisesti toistuva toiminta, jollaisia ovat esimerkiksi laissa mainitut lasten päivähoitoon vieminen tai ruokakaupassa käyminen. Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että postissa asioimisen osalta kyse ei ole myöskään työmatkaan ajallisesti sidoksissa olevasta toiminnasta tai työmatkan tekemisen jonkin asteisena edellytyksenä olevasta toiminnasta, kuten lain esitöissä mainitut lapsen vienti ja nouto koulusta, auton tankkaaminen tai auton korjaamoon vieminen. Mainittuihin seikkoihin viitaten vakuutusoikeus katsoo, ettei postissa asioimista eli tässä tapauksessa kirjeen viemistä postiin voida pitää sellaisena työmatkareitiltä poikkeamisen syynä, joka olisi rinnastettavissa laissa tarkoitetulla tavalla lasten päivähoitoon viemiseen tai ruokakaupassa käyntiin.

A:lle 15.3.2018 sattunut vahinkotapahtuma ei näin ollen ole sattunut korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa eikä hänelle voida myöntää työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista korvausta.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 20 §, 21 § sekä 23 § 1 kohta