VakO 1558:2020

A oli mennyt työpäivänsä jälkeen käymään työterveyshuollon toimipisteessä lääkärillä, minkä jälkeen hänelle sattui vahinkotapahtuma kotimatkalla tavanomaisella työmatkareitillään. Vakuutusoikeus katsoi, että tavanomaiselta työmatkareitiltä poikkeamista lääkärissä käynnin johdosta voitiin pitää vähäisenä, kun otettiin huomioon, että poikkeaminen oli ollut kestoltaan lyhyt ja työterveyshuollon toimipiste oli sijainnut lähellä A:n työpaikkaa ja tavanomaista työmatkareittiä. Tapaturman sattuessa A:n tavanomaisesti käyttämällä työmatkareitillä, kyseessä oli työtapaturma- ja ammattitautilain tarkoittama tavanomainen työssäkäynnistä johtuva asunnon ja työpaikan välinen matka.

Esitiedot

Opettajana työskentelevän A:n työpäivä oli päättynyt kello 14.00, mutta hän oli jäänyt valmistelemaan tunteja, koska hänellä oli ollut lääkäriaika kello 17.20. A:lle sattui vahinkotapahtuma lääkärissäkäynnin jälkeen kotimatkalla noin kello 18.00.

Vakuutuslaitos hylkäsi tapaturmaa koskevan korvaushakemuksen, koska tapaturma ei ollut sattunut työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin työtapaturma- ja ammattitautilain 21-25 §:ssä säädetään.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutuslaitoksen päätöksen A:n valituksen johdosta ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen työmatkalla 30.1.2019 sattuneesta tapaturmasta. Äänestysratkaisu (5-1).

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lla on ollut aamulla 30.1.2019 käsissä kämmenien turvotusta ja kipua. Hänelle on esitetyn selvityksen perusteella sattunut aikaisemmin 28.1.2019 töissä lanneselän alueelle kohdistunut tapaturma. A on pitääkseen aristavaa selkää suorassa nukkunut yön selkäkivun vuoksi huonosti kyljellään kädet puuskassa. Hän on saanut 30.1.2019 ajan kello 17.20 olevalle työterveyslääkärin vastaanotolle. Tapaturmailmoituksen mukaan työn piti päättyä kello 14.00. Esitetyn selvityksen perusteella opettajana työskentelevä A on työterveyshuoltokäynnin vuoksi jäänyt työpaikalle aiemmin suunniteltua myöhempään valmistelemaan opetustyötä, jotta hänen ei tarvitse ajaa käynnin vuoksi edestakaisin. A on ajanut 30.1.2019 autolla työpaikalta työterveyteen. Käynnin kestoksi on potilaskertomukseen merkitty enintään 20 minuuttia. A on arvioinut ajaneensa työterveysasemalta moottoritien ramppiin noin kello 17.30. Hän on jatkanut matkaa kohti kotiaan. Tapaturman on näytetty sattuneen tällä kotimatkalla noin kello 18.00.

Ottaen huomioon opettajan työhön kuuluva tuntien valmistelu ja opettajan mahdollisuus ajoittaa opetuksen valmistelutyö soveltuvaan ajankohtaan muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n 30.1.2019 käynti työntekopaikalta käsin työterveydessä ja siihen liittyvät matkat ovat olleet ajallisessa yhteydessä hänen työhönsä. A:n työterveyskäynnin 30.1.2019 pääasiallisena syynä ei esitetyn selvityksen perusteella ole ollut aikaisempi työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla korvattava vahinko tai sen epäily, lakisääteiseen pakolliseen työterveyshuoltoon kuuluva käynti tai muu työstä johtuva velvoite tai työnantajan määräys. Käynti ja siihen liittyvät matkat eivät näin ollen kuulu työtapaturma -ja ammattitautilain 24 §:n nojalla korvattaviksi.

Muutoksenhakulautakunta katsoo ottaen huomioon työterveysaseman sijainti A:n työmatkoillaan käyttämän tien läheisyydessä, työterveyshuoltokäynnin melko lyhyt enintään 20 minuutin kesto ja A:n tavanomaisen työmatkareitin noin 39 kilometrin pituus kahden kaupungin välillä, että A:n asunnon ja työpaikan välisen matkan 30.1.2019 alkuvaiheessa tekemää poikkeamaa tavanomaiselta työmatkareitiltä työterveysasemalle on pidettävä siten vähäisenä, että matkaa hänen palattuaan tavanomaiselle työmatkareitilleen on pidettävä työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 momentin nojalla korvaussuojan piiriin kuuluvana tavanomaisena työssäkäynnistä johtuvana asunnon ja työpaikan välisenä matkana. Työterveyskäynti on ollut siinä määrin lyhyt, ettei työpaikan ja asunnon välisen matkan voida katsoa sen vuoksi katkenneen. Vaikkakaan A:n käynnissä työterveyshuollossa ei ole ollut kyse työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetusta lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi tehdystä poikkeamasta, on A:n tekemää matkaa kokonaisuutena arvioiden pidettävä matkan alkuvaiheessa muusta syystä tehdystä vähäisestä poikkeamasta huolimatta laissa tarkoitettuna asunnon ja työpaikan välisenä matkana.

Eriävän mielipiteen jättäneen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenen lausunto

Yksi jäsen olisi hylännyt valituksen vakuutuslaitoksen päätöksestä ilmenevin perusteluin.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista ja asian jättämistä vakuutuslaitoksen 1.4.2019 antaman päätöksen varaan.

Vakuutuslaitos katsoi, että tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on päätynyt oikeaan ratkaisuun siltä osin, että kyseessä ei ole työtapaturma- ja ammattitautilain 24 §:ssä tarkoitettu tapaturma erityisissä olosuhteissa. Siltä osin kuin muutoksenhakulautakunta on vastoin vakuutuslaitoksen käsitystä katsonut, että tapaturma 30.1.2019 on sattunut saman lain 23 §:n 1 momentin nojalla korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa, on vakuutuslaitoksen mukaan ajallinen yhteys A:n työhön päättynyt, kun hän on jäänyt töihin vielä noin kolmeksi tunniksi työpäivän päätyttyä. Tapaturmailmoituksen mukaan työpäivä on päättynyt kello 14.00. Vaikka A:n mukaan hän on valmistellut työpäivän jälkeen tunteja, on hänen tarkoituksenaan ollut kertomansa mukaan venyttää työpäivää, jotta hänen ei tarvitsisi lääkärikäynnin vuoksi ajaa edestakaisin. Vaikka ajallinen yhteys työhön ei olisi katkennut, ei olosuhde ole korvattava työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n nojalla, koska poikkeaman syy ei ole laissa säädettyihin poikkeamiin rinnastettava hyväksyttävä syy ja poikkeama tavanomaiselta työmatkalta lääkärikeskukseen lain tarkoittamalla tavalla vähäinen. A:n työnantajan vakuutukseen ei sisälly vapaa-ajan tapaturmavakuutuksia, joten korvauksia ei voida maksaa myöskään niiden perusteella.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin. Äänestysratkaisu (10-4).

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.

Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työ ei ole päättynyt 30.1.2019 vielä oppituntien päättymiseen, kun otetaan erityisesti huomioon hänen työnantajaltaan saatu selvitys, jonka mukaan on ollut tavallinen käytäntö, että opettaja jää oppitunnin jälkeen valmistelemaan tulevaa opetustaan ja hoitamaan oppilasasioita. Siten kysymys on ollut työssäkäynnistä johtuvasta työpaikan ja asunnon välisestä matkasta.

Vakuutusoikeus katsoo, että A:n poikkeaminen tavanomaiselta reitiltään ei ole johtunut sellaisesta syystä, jonka johdosta korvaussuoja olisi ollut voimassa poikkeamisen aikana. A:n tavanomaiselta työmatkareitiltään poikkeamista lääkärissä käynnin johdosta voidaan pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon, että poikkeaminen on ollut kestoltaan lyhyt ja työterveyshuollon toimipiste on sijainnut lähellä A:n työpaikkaa ja tavanomaista työmatkareittiä. Poikkeama on muutoinkin merkinnyt vain sellaista vähäistä poikkeamaa A:n tavanomaiselta matkareitiltä, että kysymys ei ole ollut erillisestä matkasta. Näin ollen tapaturman sattuessa A:n tavanomaisesti käyttämällä työmatkareitillä, kyseessä on ollut työtapaturma- ja ammattitautilain tarkoittama tavanomainen työssäkäynnistä johtuva asunnon ja työpaikan välinen matka. Valituksenalaista päätöstä ei siten ole vakuutuslaitoksen esittämistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.

Eri mieltä olleiden vakuutusoikeuden jäsenten äänestyslausunto

Eri mieltä olleet vakuutusoikeuden jäsenet kumosivat tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja jättivät asian ratkaisun vakuutuslaitoksen 1.4.2019 antaman päätöksen lopputuloksen varaan.

Asiassa sovellettavat oikeusohjeet
Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n mukaan työtapaturmana pidetään tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työntekopaikan alueen ulkopuolella seuraaviin olosuhteisiin tavanomaisesti liittyvässä toiminnassa:

1) tavanomainen työssäkäynnistä johtuva asunnon ja työpaikan välinen matka, johon katsotaan kuuluvan myös vähäinen poikkeaminen matkareitiltä lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi;

2) työhön liittyvä tavanomainen ruokailu- tai virkistystauko työntekopaikan alueen läheisyydessä.

Lain esitöissä (HE 277/2014 vp) on 23 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että asunnon ja työpaikan väliseen matkaan luettaisiin myös vähäinen poikkeaminen edellä kuvatulta tavanomaiselta matkareitiltä, kun poikkeaminen tapahtuu lasten päivähoitoon viennin tai sieltä noudon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Lähtökohtana arvioinnissa olisi se tavanomainen matkareitti, jota työntekijä käyttäisi työssä käydessään ilman edellä tarkoitettua syytä. Vähäisenä ei pidettäisi poikkeamaa, jossa on pikemminkin kysymys erillisestä matkasta lapsen viemiseksi hoitopaikkaan kuin poikkeamasta asunnon ja työpaikan väliseltä matkalta. Vähäinen poikkeaminen ei olisi kysymyksessä, kun poikkeaminen asunnon ja työpaikan väliseltä reitiltä on ajallisesti tai matkallisesti huomattava. Näin on yleensä silloin, kun työntekijä asioi ostoskeskuksessa useissa liikkeissä tai käy matkalla syömässä ravintolassa. Kohdassa mainitulla muulla syyllä tarkoitettaisiin esimerkiksi lapsen vientiä ja noutoa koulusta, poikkeamista tavanomaisen työmatkareitin varrella olevalla huoltoasemalla auton tankkaamiseksi tai auton vientiä työmatkareitin varrella olevaan korjaamoon.

Asunnon ja työpaikan välinen matka
Eri mieltä olleet jäsenet katsovat enemmistön tavoin, että opettajana toimiva A on edelleen 30.1.2019 ollut työssä, kun hän on jäänyt opetustyönsä päättymisen jälkeen valmistelemaan tulevaa opetustyötään.

A:lle on sattunut 30.1.2019 tapaturma työntekopaikan ulkopuolella tilanteessa, jossa hän on poikennut työssäkäynnistä johtuvalta asunnon ja työpaikan väliseltä matkalta käydäkseen lääkärin vastaanotolla. Tapaturma on sattunut lääkärin vastaanoton päättymisen jälkeen A:n palattua asunnon ja työpaikan väliselle tavanomaiselle reitilleen.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n soveltuminen asiaan
Lain sanamuodon ja hallituksen esityksessä mainitun perusteella lääkärikäynnissä ei ole kyseessä työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä erikseen mainittu olosuhde. Kyseessä ei voida katsoa olleen myöskään työtapaturma- ja ammattitautilaissa mainittuihin olosuhteisiin rinnastettava syy.

Työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen korvaussuoja muissa kuin 23 §:n mukaisissa vähäisissä poikkeamissa
Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n sanamuodon tai lain esitöiden perusteella ei ole suoraan todettavissa, kuinka laajaksi työmatkatapaturmien korvaussuoja on mahdollisesti tarkoitettu tilanteessa, jossa poikkeaminen tavanmukaiselta reitiltä ei ole työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä erikseen mainittu tai niihin rinnastettava olosuhde.

Lain esitöiden (HE 277/2014 vp s. 79) mukaan kun poikkeaminen ei ole huomattava, korvaussuoja koskisi sitä aikaa, jona työntekijä kulkee poikkeavaa matkareittiä pitkin. Turva ei ulottuisi itse sen tehtävän tai toiminnan tekemiseen, jonka vuoksi poikkeaminen tavanmukaiselta reitiltä tapahtuu, kuten asiointiin ruokakaupassa, ostoskeskuksessa tai päiväkodissa. Suoja jatkuisi, kun työntekijä päiväkodissa tai kaupassa asioituaan jälleen jatkaa matkaansa. Näin ei kuitenkaan olisi silloin, kun kysymys on ajallisesti niin huomattavasta poikkeamasta, ettei matkaa voida enää pitää työstä johtuvana, vaan muusta syystä tehtynä matkana.

Alan kirjallisuudessa (Mika Mänttäri - Mikko Nyyssölä: Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus 2016, s. 72–73) on katsottu, että vähäisen poikkeaman käsitteessä on kyse poikkeussäännöksestä, jota on yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan tulkittava suppeasti. Yksityisasioiden hoito ei lähtökohtaisesti kuulu lakisääteisen vakuutuksen piiriin ja vapaa-aikaan sekä henkilökohtaisten asioiden hoitoon liittyvät riskit voidaan kattaa vapaaehtoisilla vakuutuksilla. Lain poikkeussäännöstä ei voida tulkita niin, että tulkinta laajentaisi merkittävästi lain soveltamisalaa.

Edellä mainitussa teoksessa on mainittu, että matkareitiltä tehtävän poikkeaman pitää olla vähäinen, jotta se luettaisiin osaksi työmatkaa. Teoksessa on esitetty, että mikäli työntekijä poikkeaa reitiltään esimerkiksi jättääkseen lottokupongin kioskiin, hän ei ole poikkeaman aikana korvaussuojan piirissä. Teoksessa on toisaalta katsottu korvaussuojan jatkuvan, kun työntekijä palaa poikkeaman jälkeen tavanomaiselle matkareitilleen. Teoksessa on myös viitattu korvauskäytännössä esiin tulleisiin tapauksiin, joissa työmatkan on katsottu katkenneen ilman, että työntekijä on poikennut tavanomaiselta reitiltään. Työntekijä on saattanut jäädä istumaan esimerkiksi työmatkan varrella olevaan kahvilaan tai ravintolaan ja jatkanut sen jälkeen matkaansa. Kantaa on jouduttu ottamaan siihen, onko kyse enää työmatkasta, kun matkaa jatketaan. Teoksessa on lain esitöihin viitaten katsottu vakuutusturvan katkeavan, kun työntekijä jää aterioimaan työmatkareitillään olevaan ravintolaan. Toisaalta on katsottu, että vakuutusturva ei katkea, kun työntekijä istahtaa hetkeksi juomaan kupin kahvia reittinsä varrella olevaan kahvilaan.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n sanamuodon tai lain esitöiden perusteella ei voida tehdä tulkintaa, jonka mukaan korvaussuoja ulottuisi työntekopaikan alueen ulkopuolelle muussa kuin laissa erikseen mainittuihin olosuhteisiin tavanomaisesti liittyvässä toiminnassa.

Alan kirjallisuudessakin esitetyin tavoin tavanmukaiselta reitiltä poikkeamista ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista tulkita asunnon ja työpaikan välisen matkan varrella tapahtuneiden tavanomaisten vähäisten omille asioille poikkeamisten osalta siten, että tilanne muodostuisi työntekijän kannalta kohtuuttomaksi. Korvaussuojan voidaan siten katsoa jatkuvan myös tällaisen vähäisen poikkeaman jälkeen työntekijän jatkaessa jälleen matkaansa. Koska työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä tarkoitettua vähäistä poikkeamaa on poikkeussäännöksenä tulkittava yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan suppeasti, tällaisena kohtuuttomien korvaustilanteiden ehkäisemistä tarkoittavana vähäisenä poikkeamana voidaan tällöin pitää kuitenkin vain ajalliselta kestoltaan hyvin vähäistä pistäytymistä asioilla silloin kun asunnon ja työpaikan välisenä matkana pidettävä tavanomainen reitti ei muuten varsinaisesti muutu.

Edellä mainituin perusteluin A:n käyntiä lääkärinvastaanotolla on pidettävä sekä asiallisesti että ajallisesti niin huomattavana poikkeamana, että A:n asunnon ja työpaikan välisen matkan on katsottava päättyneen reitiltä poikkeamisen alkamiseen. Korvaussuoja ei näin ollen ole enää jatkunut A:n palattua poikkeaman jälkeen tavanomaiselle reitilleen.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 20 § ja 23 § 1 kohta sekä 24 § 1 mom. 4, 5 ja 7 kohdat