VakO 1220:2022

Valtion varoista avustajalle maksettu palkkio arvonlisäveroineen tuli jättää valtion vahingoksi, koska julkista hallintotehtävää hoitavaa vakuutuslaitosta ei ollut pidettävä oikeusapulain 22 §:n 1 momentin mukaisena oikeusavun saajan vastapuolena.

Esitiedot

Vakuutusoikeus oli 13.6.2022 antanut päätöksen A:n tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa korvausta koskevassa valitusasiassa ja määrännyt, että valtion varoista maksetaan varatuomari B:n palkkion sekä arvonlisäveron yhteenlasketusta määrästä eli 409,20 eurosta 20 %:n omavastuuosuuden eli 81,84 euron vähentämisen jälkeen 327,36 euroa.

Sanotussa ratkaisussaan vakuutusoikeus totesi, että vakuutuslaitoksen mahdollisesta velvollisuudesta korvata oikeusapulain 22 §:n 1 momentin perusteella valtiolle sen varoista oikeusapulain nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset annetaan erillinen päätös.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtion varoista varatuomari B:lle maksettu palkkio arvonlisäveroineen jätettiin valtion vahingoksi.

Äänestysratkaisu (28–5).

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus on 16.12.2021 antamassaan Finlex-säädöspalvelussa julkaistussa ratkaisussaan 136:2021 katsonut, että valtion varoista avustajalle maksettu palkkio ja kulut arvonlisäveroineen tuli jättää valtion vahingoksi, koska hallintopäätöksen tehnyttä Kansaneläkelaitosta ei ollut pidettävä oikeusapulain 22 §:n 1 momentin mukaisena oikeusavun saajan vastapuolena. Vakuutusoikeus katsoo, että asiaa ei ole syytä arvioida eri tavalla nyt käsiteltävänä olevassa asiassa julkista hallintotehtävää hoitavan vakuutuslaitoksen osalta, minkä vuoksi asiamiehelle valtion varoista maksettu palkkio arvonlisäveroineen jää valtion vahingoksi.

Eri mieltä olleiden vakuutusoikeuden jäsenten äänestyslausunto

Vakuutusoikeus on Kansaneläkelaitosta koskevassa täysistuntoratkaisussaan 16.12.2021/136:2021 katsonut korkeimman hallinto-oikeuden Kansaneläkelaitosta koskevaan oikeuskäytäntöön tukeutuen, että oikeusapulain 22 §:n 1 momentin tarkoitus on estää yksityistä asianosaista saamasta perusteetonta etua sen johdosta, että oikeudenkäynnin osapuolelle on myönnetty oikeusapua. Ottaen huomioon yksityisten vakuutuslaitosten laissa säädetty tarkoitus tuottaa voittoa, niiden julkisista varoista erillinen rahoitus sekä korkeimman oikeuden vakiintunut oikeuskäytäntö sanotun lainkohdan soveltamisesta työtapaturma- ja ammattitautiasioissa katson, että oikeusapulain 22 §:n 1 momentin mukaisen korvausvelvollisuuden ulottamatta jättäminen vakuutuslaitoksiin ei vastaa sanotun lainkohdan tarkoitusta. Yksityistä vakuutuslaitosta ei siis voida rinnastaa Kansaneläkelaitokseen sovellettaessa kyseistä lainkohtaa. Kun lisäksi otetaan huomioon, että oikeusapulain 22 §:n 1 momentissa on viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 lukuun eikä siinä ole suljettu pois sen soveltumista hallintoviranomaisiin sekä vakuutusoikeuden pitkäaikainen vakiintunut oikeuskäytäntö lainkohdan soveltamisessa, jota en pidä lainvastaisena, katson, että vakuutuslaitosta on tässä asiassa pidettävä oikeusapulain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettuna oikeusavun saajan vastapuolena ja siten velvollisena korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut valtiolle.

Lainkohdat

Oikeusapulaki 22 § 1 mom.