VakO 1561:2020

Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko A:ta pitää vahinkotapahtuman sattuessa työtapaturma- ja ammattitautilain soveltamisen piiriin kuuluvana henkilönä, joka tekee työtä työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa.

A oli työskennellyt sivutoimisesti X säätiölle hiihdonopettajien kouluttajana vuodesta 1991 ja hänet oli kutsuttu työhön tarvittaessa. A ei ollut saanut kyseisestä työstä palkkaa vuosina 2014, 2015 ja 2017. A oli osallistunut X säätiön ja Y ry:n yhteistyössä järjestämälle koulutusleirille Itävallassa 22.–26.11.2017, missä hänelle oli sattunut tapaturma hiihtokoulutuksessa. Vakuutusoikeus katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että A:lla oli ollut työsuhteen ehdoista niin sanottu keikka- tai puitesopimus, jonka mukaan hänet oli voitu kutsua tarvittaessa työhön ja jolla oli ollut merkitystä myös hänen osallistumiselleen koulutusleirille. Selvityksen perusteella ei voitu kuitenkaan luotettavasti todeta, että työhön kutsuminen olisi edellyttänyt kyseiseen koulutukseen osallistumista. Vakuutusoikeus katsoi, että koulutusleirille osallistumisessa ei ollut ollut kyse siitä, että A olisi tekemäänsä keikka- tai puitesopimukseen perustuen työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla sitoutunut tekemään työtä, vaan kyse oli ollut enemmänkin A:n tulevien ansaintamahdollisuuksien varmistamisesta. Kun otettiin huomioon myös A:n koulutusleirin kustannuksista suorittama osuus, joka oli ollut yli puolet leirin kustannuksista, ja jota ei voitu pitää leirin kokonaiskustannukset huomioon ottaen vähäisenä, A:n ei voitu katsoa saaneen koulutusleiriin osallistumisesta myöskään sellaista vastiketta, jonka perusteella työsopimuslain mukaisten työsuhteen edellytysten olisi voitu katsoa täyttyneen leirin aikana. A:lla ei siten katsottu olevan oikeutta saada korvausta vahingosta X säätiön lakisääteisestä työtapaturmavakuutuksesta.

Esitiedot

A haki vakuutuslaitokselta korvausta hänelle 25.11.2017 sattuneen vahingon perusteella.

Vakuutuslaitos katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta korvaukseen työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella, koska työsopimuslain 1 §:n mukaiset työsuhteen tunnusmerkit eivät täyttyneet vahingon sattumisen aikana.

A haki vakuutuslaitoksen päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Hän katsoi olleensa työsuhteessa X säätiöön kyseessä olevan matkan aikana ja piti itseään oikeutettuna työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisiin korvauksiin sattuneesta tapaturmasta aiheutuneista hoito- ja tutkimuskuluista sekä päivärahaan sairauspoissaoloajalta.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.
Äänestys 5 - 1.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:n mukaan jollei jäljempänä toisin säädetä, tätä lakia sovelletaan henkilöön, joka tekee työtä 1) työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tätä lakia on sovellettava, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta.

Esitetyn selvityksen perusteella ei ole näyttöä siitä, että A olisi saanut X säätiöltä palkkaa tai muuta vastiketta vuosina 2014, 2015 ja 2017. Esitetyn selvityksen perusteella hän ei 25.11.2017 koulutusleirille osallistuessaan ja vahingon sattuessa ole ollut työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaisessa työsuhteessa X säätiöön. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta saada korvausta 25.11.2017 sattuneesta vahingosta X säätiön lakisääteisestä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta.

Eriävän mielipiteen jättänyt jäsen olisi kumonnut valituksenalaisen päätöksen katsoen, että A oli ollut vahingon sattuessa työsuhteessa X säätiöön, koska työnantajan mukaan työsuhde on ollut voimassa vuodesta 1991 alkaen, A on sitoutunut osallistumaan koulutuksiin eikä ole voinut niistä kieltäytyä, A on saanut koulutusajalta muuta vastiketta ja työnantajalla on ollut työnjohtovalta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati korvausta työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla hänelle 25.11.2017 sattuneen tapaturman johdosta.

A kertoi olleensa tapaturman aikaan työsuhteessa X säätiöön. Perusteluinaan A esitti, että X säätiö oli selvityksessään kertonut hänen olleen työsuhteessa vuodesta 1991 alkaen tarvittaessa töihin kutsuttavana. Ennen jokaista lumileiriä kouluttajille oli laitettu sähköpostia, jossa oli todettu heidän olevan säätiön vakuutuksen alaisia koulutuksen aikana. Koska säätiö oli lähettänyt A:n lumileirille ja ilmoittanut hänen olevan vakuutettuna, A oli ymmärtänyt olleensa työsuhteessa säätiön kanssa. Myös tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsen oli eriävässä mielipiteessään katsonut työsuhteen olleen voimassa vuodesta 1991 alkaen.

Asian käsittely vakuutusoikeudessa

Vakuutusoikeus varasi A:lle tilaisuuden toimittaa kirjallista selvitystä lumileirin kustannusten jakautumisesta sekä työsopimuksen sisällöstä.

A toimitti vakuutusoikeudelle lisäselvityksenä A:n, Z urheiluopiston hiihdonopettajakouluttajan ja Y ry:n puheenjohtajan sähköpostiviestit.

A täsmensi vaatimuksiaan ja vaati, että vakuutusoikeuden on katsottava, että hän oli ollut vahinkohetkellä työsuhteessa. Loukkaantuessaan hän oli ollut osallistumassa työnantajan osoittamaan, järjestämään ja valvomaan koulutukseen, josta hän ei ollut voinut työsuhteen aikana kieltäytyä ilman pätevää syytä ja vaarantamatta työsuhteen jatkumista.

A kertoi toimivansa päätyönsä ohella sivutoimisena kouluttajana Y ry:n ja Z urheiluopiston hiihdonopettajakursseilla, jossa työnantajana on X säätiö. Hänellä oli ollut sovittuja koulutuksia talvikaudella 2017–2018, mutta loukkaantuminen oli estänyt hiihdonopettajakurssien vetämisen. Itävallan leirillä hän oli ollut velvollinen osallistumaan työnantajan laatimaan koulutusohjelmaan X säätiön kouluttajien johdon ja valvonnan alaisena. Korvauksena osallistumisesta hän on saanut työnantajan järjestämät matkat ja osan ylläpitokustannuksista. A:n mukaan näiden perusteella työsuhteen edellytykset täyttyvät.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valitus
hylättiin.
Äänestysratkaisu (4–1).

Vakuutusoikeuden perustelut

Työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tätä lakia sovelletaan henkilöön, joka tekee työtä työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa.

Työtapaturma- ja ammattitautilain esitöissä (HE 277/2014 vp s. 66) on lain 8 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu henkilöllisen soveltamisalan lähtökohdan olevan sama kuin työntekijän eläkelaissa, jossa käytetään myös viittausta työsopimuslain 1 §:ään. Työsopimuslain 1 §:n mukaan työsuhde perustuu työsopimukseen, jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Vastikkeen osalta mainitussa lainkohdassa on vielä erityisesti todettu, että lakia sovelletaan, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta. Esitöiden mukaan työsuhteen tulkinta olisi siten jatkossa sidoksissa työsopimuslain tulkintaan, eikä tarkoituksenmukaisena ole katsottu olevan enää säätää tässä laissa omaa työsuhteen tunnusmerkistöä, jota voisi tulkita eri tavalla kuin työsopimuslain ja sitä kautta esimerkiksi työntekijän eläkelain mukaisen työsuhteen käsitettä.

Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp s. 56) mukaan vastikkeena voisi olla esimerkiksi raha, tavara, asunto tai mahdollisuus rahan ansaitsemiseen. Esitöiden mukaan vastikkeella
tulisi olla taloudellista arvoa.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A on työskennellyt sivutoimisesti X säätiölle hiihdonopettajien kouluttajana vuodesta 1991 ja hänet on kutsuttu työhön tarvittaessa. Eläketurvakeskuksen 18.4.2018 päivätyn työsuhdeotteen ja verotuspäätösten mukaan A ei ole saanut X säätiöltä palkkaa vuosina 2014, 2015 ja 2017. A on X säätiön 12.12.2018 antaman lausuman mukaan sitoutunut tekemään noin kymmenen laskupäivää / laskukausi. Toteutuvien työpäivien määrään on lausuman mukaan vaikuttanut muun muassa lumitilanne, asiakkaiden määrä sekä hiihdonopettajien mahdollisuudet osallistua opetukseen ja koulutukseen kulloisinakin ajankohtina. Lisäksi on sovittu kouluttautumisen järjestämisestä. A on osallistunut X säätiön ja Y ry:n yhteistyössä järjestämälle koulutusleirille Itävallan Kaprunissa 22.–26.11.2017, missä hänelle on sattunut tapaturma hiihtokoulutuksessa.

Vakuutusoikeudelle leirin kustannusten jakautumisesta esitetyn Z urheiluopiston hiihdonopettajakouluttajan antaman selvityksen mukaan Z urheiluopisto maksoi kouluttajien lentoliput, arvoltaan noin 270 euroa. Leirin omavastuu oli 90 euroa ja tuo raha tuloutui Z urheiluopistolle, jonka nettokustannus leiristä oli noin 180 euroa per kouluttaja. Y ry maksoi matkan majoitukset ja autovuokrat eli noin 225 euroa per henkilö. Kouluttajille itselleen jäivät hissilippu ja ruokailukustannukset, jotka olivat noin 320 euroa per henkilö (hissilippu noin 170 euroa ja ruokailut noin 150 euroa). Leirin kustannusten jakautumisesta esitetyn selvityksen perusteella X säätiön ylläpitämän Z urheiluopiston ja Y ry:n osuus leirin kustannuksista on ollut noin 405 euroa. A:n osuudeksi leirin kustannuksista on näin ollen jäänyt omavastuuosuus huomioiden noin 410 euroa eli yli puolet.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:n perusteella lain soveltamisen edellytyksenä on, että työntekijän tulee tehdä työtä. Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:lla on ollut X säätiön kanssa työsuhteen ehdoista niin sanottu keikka- tai puitesopimus, jonka mukaan hänet on voitu kutsua tarvittaessa työhön. Oikeuskirjallisuudessa (Työsuhdeasioiden käsikirja I, 7. uud. p., Anttila ym. s. 653) tällaisella sopimuksella on tarkoitettu sopimusta, jossa työsuhteen ehtoja noudatetaan erikseen tarkemmin sovittavissa määräaikaisissa työsuhteissa. A:n ja säätiön välisellä sopimuksella on esitetyn selvityksen perusteella ollut merkitystä myös A:n osallistumiselle koulutusleirille. Selvityksen perusteella ei voida kuitenkaan luotettavasti todeta, että työhön kutsuminen olisi edellyttänyt kyseiseen koulutukseen osallistumista. Vakuutusoikeus katsoo näin ollen, että koulutusleirille osallistumisessa ei ole ollut kyse siitä, että A olisi X säätiön kanssa tekemäänsä keikka- tai puitesopimukseen perustuen työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla sitoutunut tekemään työtä, vaan kyse on ollut enemmänkin A:n tulevien ansaintamahdollisuuksien varmistamisesta. Kun otetaan huomioon A:n koulutusleirin kustannuksista suorittama osuus, jota ei voida pitää leirin kokonaiskustannukset huomioon ottaen vähäisenä, A:n ei voida katsoa saaneen koulutusleiriin osallistumisesta myöskään sellaista vastiketta, jonka perusteella työsopimuslain mukaisten työsuhteen edellytysten voitaisiin katsoa tältä osin täyttyneen leirin aikana.

Koska A ei ole 25.11.2017 koulutusleirille osallistuessaan ja vahingon sattuessa tehnyt työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:ssä edellytetyllä tavalla työtä työsopimuslain 1 luvun
1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa X säätiöön, hänellä ei ole oikeutta saada korvausta vahingosta X säätiön lakisääteisestä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta.

Eriävän mielipiteen jättänyt jäsen katsoi äänestyslausunnossaan, että A on ollut koulutusleirille osallistuessaan ja vahingon sattuessa työsuhteessa X säätiöön, koska hänellä on ollut työsuhde X säätiöön vuodesta 1991 lähtien ja hän on osallistunut työnantajan järjestämään koulutukseen, josta hän on saanut myös vastiketta.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 8 § 1 mom.