VakO 4429:2020

A:lle oli sattunut tapaturma vapaa-ajalla. Vakuutusoikeus katsoi, että työtapaturma- ja ammattitautilain 60 §:n säännöstä päivärahan vähimmäismäärästä sovelletaan määrättäessä A:lle päiväraha ensimmäisten 28 päivän ajalta vahinkopäivästä lukien sanotun lain 187 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen perusteella. Vakuutusoikeus hylkäsi vakuutuslaitoksen valituksen.

Esitiedot

A:lle oli 6.6.2019 sattuneen tapaturman johdosta aiheutunut sairauslomajaksoja. Vakuutuslaitos katsoi, ettei työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella synny korvattavaa ansionmenetystä kyseisille sairauslomajaksoille. Vakuutuslaitos totesi, että A:n työnantaja ei ollut maksanut A:lle sairausajan palkkaa, jolloin päivärahan määrän tuli määräytyä sen työansion perusteella, joka vahingoittuneella oli ollut vahinkopäivää edeltävän 28 päivän aikana, tai jos työsuhde oli jatkunut tätä lyhyemmän ajan, työsuhteen aikana. Selvityksen mukaan A:lla ei ollut ollut työansioita tapaturmaa edeltäneiden neljän viikon aikana.

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati tapaturman johdosta aiheutuneiden sairauslomajaksojen perusteella päivärahaa 28.6.2019 saakka.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutuslaitoksen päätöksen siltä osin kuin A:lta oli evätty päiväraha ja palautti asian tältä osin vakuutuslaitokselle uudelleen ensimmäisenä asteena ratkaistavaksi valituskelpoisella päätöksellä. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta katsoi, että vapaa-ajan vahingoissakin sovelletaan ensimmäiseltä 28 päivältä työtapaturma- ja ammattitautilain 60 §:n säännöstä päivärahan vähimmäismäärästä.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työnantaja ei ole maksanut A:lle sairausajan palkkaa hänelle vapaa-ajalla 6.6.2019 sattuneen tapaturman aiheuttamalta työkyvyttömyysajalta 6. - 13.6. ja 21. - 28.6.2019 eikä tapaturmaa edeltävän 28 päivän aikana. Työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n 2 momentin mukaan vapaa-ajan vakuutuksessa vuosityöansioon ei sovelleta, mitä 79 §:ssä säädetään. 28 päivältä vahinkopäivästä lukien päiväraha ei kuitenkaan perustu vuosityöansioon. Näin ollen muutoksenhakulautakunta katsoo, että myös vapaa-ajan vahinkoon sovelletaan ensimmäiseltä 28 päivältä työtapaturma- ja ammattitautilain 60 §:n mukaista päivärahan vähimmäismäärää.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että päätös kumotaan ja vakuutuslaitoksen päätös vahvistetaan työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseksi.

Vakuutuslaitos totesi, että asiassa on kyse siitä, tuleeko työtapaturma- ja ammattitautilain 60 §:n mukaista säännöstä päivärahan vähimmäismäärästä soveltaa niin sanotun lyhyen ajan päivärahakorvauksiin vapaa-ajan vahingoissa (ensimmäiset 28 päivää tapaturmasta). Tässä harkinnassa on keskeistä huomata työajan vahinkojen ja vapaa-ajan vahinkojen korvaussäännöksiä koskevat erot sekä vapaa-ajan vahinkojen korvattavuuteen ja etuuksiin tehdyt rajoitukset. Vakuutuslaitos viittasi työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n 2 momenttiin ja totesi muun ohella, että lainkohdassa ei ole säädetty siitä, sovelletaanko vahinkopäivää seuraavien 28 päivän ajalta maksettavaan päivärahaan työtapaturma- ja ammattitautilain 60 §:ssä säädettyä päivärahan vähimmäismäärää koskevaa säännöstä. Sen sijaan lainkohdassa on säädetty, ettei vapaa-ajan vakuutuksen korvausten perusteena olevaan vuosityöansioon sovelleta vähimmäisvuosityöansiota koskevaa työtapaturma- ja ammattitautilain 79 §:ää.

Lisäksi vakuutuslaitos totesi, että työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:ää koskevissa esitöissä (HE 277/2014 vp, s. 157) on todettu, että kyseessä on erityissäännös suhteessa ansionmenetyskorvaussäännöksiin ja tarkoituksena on, että ansionmenetyskorvaus määräytyy yksinomaan vakuutuksen ottaneen työnantajan työssä maksetun sairausajan palkan tai kyseisessä työssä saadun työansion perusteella. Muissa työsuhteissa tai yrittäjätyössä saatuja ansioita ei huomioida toisin kuin pakollisessa vakuutuksessa, jossa korvataan vahingoittuneen ansionmenetys kaikesta lain soveltamisalaan kuuluvasta työstä. Näin ollen esimerkiksi vapaa-ajan vahingoissa, joissa vahingoittunut saa ansioita useasta työstä, ei ole mahdollista suorittaa ns. minimivertailua. Tältä osin vakuutuslaitos viittasi tapaturma-asiain korvauslautakunnan yleisohjeeseen 20.1.2020 ja erityisesti sen sivuihin 1 ja 8 sekä totesi, että vaikka ohjetta sovelletaan 1.1.2020 jälkeen sattuneisiin vahinkotapahtumiin, ovat kyseiset ohjeistukset vakiintuneet jo aiemmin korvauskäytännössä päivärahan vähimmäismäärää koskien.

Vakuutuslaitoksen mukaan kun otetaan huomioon lainsäätäjän tarkoitus työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n erityisluonteisuudesta suhteessa pakolliseen työajan vakuutukseen sekä nimenomainen säännöksen tulkintaa ohjaava esitöiden kirjaus siitä, että päivärahaa maksetaan yksinomaan työssä maksetun sairausajan palkanperusteella, ei ansionmenetyskorvausta koskevaa minimisuojasäännöstä ole tarkoitettu sovellettavan vapaa-ajan vakuutuksen perusteella suoritettavaan työtapaturma- ja ammattitautilain 58 §:n mukaiseen päivärahaan ensimmäiseltä 28 päivältä tilanteissa, joissa sairausajan palkkaa ei ole maksettu. Näin ollen ja koska A:lla ei ole ollut lainkaan tuloja tapaturmaa edeltäneiltä neljältä viikolta eikä hänelle ole myöskään maksettu sairausajan palkkaa, A ei ole oikeutettu päivärahakorvaukseen 6.6.2019 sattuneen vapaa-ajan vahingon johdosta. Vakuutuslaitos totesi lisäksi, että tapaturma-asiain korvauslautakunta on 4.11.2019 antamassaan lausunnossa 1508/2019 yksimielisesti yhtynyt vakuutuslaitoksen kantaan.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Vakuutusoikeus hylkäsi vakuutuslaitoksen valituksen.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että työtapaturma- ja ammattitautilain 187 §:n 2 momentin mukaan vapaaehtoiseen vakuutukseen sovelletaan pakollista vakuutusta koskevia säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Työtapaturma- ja ammattitautilain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 277/2014 vp) 187 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on 2 momentin osalta todettu, että voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä ja vakuutusehdoissa onkin poikettu pakollista vakuutusta koskevista säännöksistä. Oikeudellisesti on kuitenkin ollut epäselvää, missä laajuudessa vakuutusehdoissa voidaan poiketa lain säännöksistä. Ehdotettu säännös poistaisi tämän tulkinnallisen epäselvyyden. Siten kaikki pakollista vakuutusta koskevat säännökset korvattavista vahinkotapahtumista, etuuksista, etuuksien toimeenpanosta, vakuutuksesta ja vakuutusmaksusta, toimeenpanojärjestelmästä sekä muutoksenhausta, oikaisumenettelyistä ja takaisinperinnästä kuten myös lain IX osan erinäiset säännökset koskisivat myös vapaaehtoisia vakuutuksia, jollei tässä lain osassa toisin säädettäisi.

Edelleen samassa hallituksen esityksessä 199 §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että pykälän 2 momentin nojalla vapaa-ajan vakuutuksen perusteella maksettava 58 §:n mukainen 28 päivän päiväraha määräytyisi yksinomaan vakuutuksen ottaneen työnantajan työssä maksetun sairausajan palkan perusteella tai mainitun työnantajan työssä saadun työansion perusteella. Vuosityöansioon perustuva päiväraha, tapaturmaeläke, kuntoutusraha ja perhe-eläke määräytyisivät vastaavasti vain mainitun työnantajan työssä saadun työansion mukaan määritetyn vuosityöansion perusteella. Muissa työsuhteissa tai yrittäjätyössä saatuja ansioita ei otettaisi huomioon toisin kuin pakollisessa vakuutuksessa. Kyseessä on siten erityissäännös suhteessa ansionmenetyskorvaussäännöksiin. Lisäksi kyseisissä hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että nykyisin vakuutusehdot poikkeavat toisistaan siten, että joidenkin ehtojen mukaan päiväraha määräytyy aina vuosityöansion perusteella eikä lyhyen ajan päivärahan säännöksiä sovelleta. Ehdotus yhdenmukaistaisi tältä osin päivärahan määräytymisperusteet. Momentissa myös selvyyden vuoksi säädettäisiin, ettei vuosityöansioon sovelleta, mitä 74 – 79 §:ssä säädetään.

Vakuutusoikeus toteaa, että työtapaturma- ja ammattitautilain vapaaehtoisia vakuutuksia koskevassa VI luvussa on säädetty 58 §:n soveltamiseen poikkeus ainoastaan siltä osin, että kyseisen pykälän mukainen päiväraha määrätään vakuutuksen ottaneen työnantajan maksaman sairausajan palkan tai mainitun työnantajan työssä saadun työansion perusteella. Koska VI luvussa ei ole säädetty poikkeusta 60 §:n soveltamisen osalta, kyseistä päivärahan vähimmäismäärää koskevaa säännöstä sovelletaan 58 §:n mukaista ensimmäisten 28 päivän päivärahaa määrättäessä. Näin ollen valituksenalaista tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei ole vakuutuslaitoksen esittämistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 58 §, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2019 saakka, 60 §, 79 §, 187 § 2 mom. ja 199 § 2 mom.