19.12.2018 VakO 5442:2016

Tapaturmavakuutus - Kuulovamma - Kuntoutus - Apuväline

Diaarinumero: 5442:2016
Sovellettu lainsäädäntö: Tapaturmavakuutuslaki, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.1981 saakka, 14 § 1 mom. 1 kohta ja 15 § 1 mom., ...Laki tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta 7 § 1 mom. ja 7 § 2 mom. 3 kohta
Antopäivä: 19.12.2018

A:lle oli korvattu ammattitautina kuulonalenema, jonka haitta-asteeksi oli vahvistettu 10 %. Vakuutusoikeus katsoi hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella, että kuulonaleneman hyvän hoitokäytännön mukaista on käyttää lähtökohtaisesti kahta kuulokojetta binauraalisen kuulon toteuttamiseksi. Näin ollen ratkaisua kahden kuulokojeen korvaamisesta ei tulisi perustaa pelkästään meluvammasta aiheutuvaan haitta-asteeseen tai pysyvään yleiseen haittaan, vaan myös todettuun kuulokojeiden tarpeeseen. Koska A:lla oli ilmennyt tarve kahdelle kuulokojeelle ja kahta kuulokojetta oli pidettävä tarpeellisena muun muassa puheen ymmärtämisen ja suuntakuulon parantamiseksi, vakuutusoikeus katsoi, että A:lle oli korvattava tapaturmavakuutuksesta toinenkin kuulokoje tarpeellisena apuvälineenä.

Esitiedot

A altistui työssään melulle, ja hänellä todettiin ammattitautina 13.1.1978 ilmenneeksi katsottu meluvamma. A jäi eläkkeelle 1.12.1995 alkaen, ja työmelualtistus päättyi.

Vakuutuslaitos myönsi meluvamman johdosta A:lle 22.9.1999 antamallaan päätöksellä 10 %:n haitta-asteen mukaisen kertakaikkisen korvauksen 28.2.1998 jälkeen. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta määräsi 24.3.2011 antamallaan päätöksellä vakuutuslaitoksen korvaamaan A:lle kuulolaitteen toiseen korvaan. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että meluvamman aiheuttama kuulon alenema oli vaikeustasoltaan sen tasoinen, että se puolsi kuulokojeen korvaamista. Riittävänä meluvamman tasona toisen kuulokojeen osalta pidettiin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 2. haittaluokan eli 10 %:n haitta-asteen suuruista melualtistuksen tasoa. Vakuutusoikeus pysytti muutoksenhakulautakunnan ratkaisun 17.1.2012 antamallaan päätöksellä.

Vakuutuslaitokselle toimitettiin 12.1.2016 päivätty apuvälinesuositus, jossa A:lle suositeltiin kahta kuulokojetta. Suosituksen mukaan kaksi kojetta oli perusteltua, koska A koki vaikeuksia havainnoida, mistä suunnasta äänet tulevat. Kahdella kojeella saatiin parempi suuntakuulo esimerkiksi liikenteessä liikkuessa.

Vakuutuslaitos hylkäsi 1.2.2016 antamallaan päätöksellä A:n pyynnön kahden kuulokojeen korvaamisesta sillä perusteella, että A:lle aikaisemmin vuonna 2012 korvattu yksi kuulokoje oli riittävä kuulon apuvälineenä. A haki päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja vaati toisen kuulokojeen korvaamista.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu ja perustelut

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Muutoksenhakulautakunta katsoi ottaen huomioon A:n ammattitautina korvattavan meluvamman haitta-aste ja siitä ilmenevä kuulonaleneman vaikeusaste työmelualtistuksen päättymisen aikaan, että kuntoutus kahdella kuulolaitteella ei ollut tarpeen ammattitaudin johdosta. Muutoksenhakulautakunta totesi, että työmelualtistuksen päättymisen jälkeen tapahtunut kuulon heikkenemisen lisääntyminen ei lääketieteellisen tietämyksen mukaan ollut seurausta aikaisemmasta työssä tapahtuneesta melualtistumisesta.

A haki päätökseen muutosta vakuutusoikeudessa ja vaati toisenkin korvan kuulokojeen korvaamista.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin siten, että vakuutuslaitos määrättiin korvaamaan A:lle toisenkin korvan kuulokojeen kustannukset. Asia palautettiin vakuutuslaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten. Äänestysratkaisu (14-1).

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen asiaratkaisun perustelut siltä osin kuin ne ovat koskeneet asiakirjoista ilmenevää keskeistä selvitystä ja sovellettavia säännöksiä.

Asiassa esitetyn uuden selvityksen mukaan A:n kuulonalenema on lisääntynyt jonkin verran vuonna 2010 todettuun verrattuna.

Vakuutusoikeuden pyytämän audiologian erikoislääkärin asiantuntijalausunnon mukaan Suomessa binauraalisen kuulon periaate on hyväksytty sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa "Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet" vuodelta 2005. Erikoislääkäri on lausunnossaan todennut, että nykyään pääsääntö on, että julkinen sektori luovuttaa kaksi kuulokojetta kuulemistarpeiden ja potilaan toiveiden mukaan. Yhteen kojeeseen päädytään, kun potilaskohtaisesti todetaan olevan erityisiä perusteita vain yhden kojeen käyttöönotolle. Erikoislääkärin mukaan binauraalisella kuulemisella saavutetaan 3 - 6 dB:n vahvistus eli äänenvoimakkuus kaksin-nelinkertaistuu yksikorvaiseen kuulemiseen verrattuna. Lisäksi puheen ymmärtäminen etenkin hälyssä paranee ja suuntakuulo paranee, mikä vaikuttaa hälykuuloon ja vähentää huomioon ottamisen viivettä ja on turvallisuustekijä esimerkiksi moottoriäänten ja hälytysten paikantamisessa.

Vakuutusoikeus katsoo hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella, että kuulonaleneman hyvän hoitokäytännön mukaista on käyttää lähtökohtaisesti kahta kuulokojetta binauraalisen kuulon toteuttamiseksi. Näin ollen ratkaisua kahden kuulokojeen korvaamisesta ei tulisi perustaa pelkästään meluvammasta aiheutuvaan haitta-asteeseen tai pysyvään yleiseen haittaan, vaan myös todettuun kuulokojeiden tarpeeseen.

A:lle on vakuutusoikeuden 17.1.2012 antaman lainvoimaisen päätöksen nojalla korvattu hänelle silloin suositeltu kuulolaite toiseen korvaan. Vakuutusoikeuden päätöksen antamisen jälkeen A:lle on 12.1.2016 päivätyssä apuvälinesuosituksessa pyydetty maksusitoumus kahteen kuulokojeeseen. Tätä on pidetty perusteltuna, koska A kokee vaikeuksia havainnoida mistä suunnasta äänet tulevat ja kahdella kojeella saadaan parempi suuntakuulo.

Vakuutusoikeus toteaa, että vaikka A:n vakuutusoikeuden 17.1.2012 antaman päätöksen jälkeen tapahtunut kuulon heikkeneminen ei ole voinut johtua työperäisestä melualtistuksesta, ei tätä ole kuulonaleneman hyvästä hoitokäytännöstä lausuttu huomioon ottaen pidettävä esteenä kahden kuulokojeen korvaamiselle. Vakuutusoikeuden 17.1.2012 antamalla päätöksellä on jo todettu, että kuulokoje on korvattava ammattitaudin johdosta. Koska A:lla on ilmennyt tarve kahdelle kuulokojeelle ja kahta kuulokojetta on pidettävä tarpeellisena muun muassa puheen ymmärtämisen ja suuntakuulon parantamiseksi, vakuutusoikeus katsoo, että A:lle on korvattava tapaturmavakuutuksesta toinenkin kuulokoje tarpeellisena apuvälineenä.

Äänestyslausunto

Vähemmistöön jäänyt jäsen hylkäsi valituksen eikä muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta.

Lausuntonsa perusteluina jäsen esitti seuraavaa: Katson vakuutusoikeuden enemmistöä vastaavasti asiantuntijalausuntoon ja hyvään hoitokäytäntöön viitaten, että ratkaisua kahden kuulokojeen korvaamisesta ei tulisi perustaa pelkästään meluvammasta aiheutuvaan haitta-asteeseen tai pysyvään yleiseen haittaan vaan myös todettuun työperäisestä melualtistuksesta johtuvaan kuulokojeiden tarpeeseen. Totean kuitenkin, että A:lle on vuonna 2010 suositeltu vain yhtä kuulokojetta huolimatta siitä, että jo tuolloin Suomessa oli hoitokäytännössä hyväksytty binauraalisen kuulon periaate. Kahden kuulokojeen tarve on ilmennyt ja toista kuulokojetta on suositeltu vasta vuonna 2016 A:n koettua vaikeuksia havainnoida, mistä suunnasta äänet tulevat. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:n kuulonalenema on lisääntynyt työperäisen melualtistuksen päättymisen sekä myös ensimmäisen kuulokojeen korvaamisen jälkeen. Katson, että A:n toisen kuulokojeen tarpeen ei voida riittävän luotettavasti todeta johtuvan työperäisestä melualtistuksesta vaan sen taustalla on todennäköisemmin ikähuonokuuloisuus eikä toista kuulokojetta näin ollen tule korvata tapaturmavakuutuksesta.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.1981 saakka, 14 § 1 mom. 1 kohta ja 15 § 1 mom.
Laki tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta 7 § 1 mom. ja 7 § 2 mom. 3 kohta

 
Julkaistu 8.5.2019