11.1.2019 VakO 4406:2017

Vapaaehtoinen tapaturmavakuutus - Vakuuttaminen

Diaarinumero: 4406:2017
Sovellettu lainsäädäntö: Tapaturmavakuutuslaki 1 § 1 ja 3 mom., 2 § 1 mom., 31 § 1 mom., 32 § sekä 57 § 1, 2 ja 5 mom., ...Työtapaturma- ja ammattitautilaki 8 § 1 mom. 1 kohta, 9 § 1 mom. 1 kohta, 2 ja 4 mom., 15 § 1 mom., 187 § sekä 199 § 1 ja 2 mom.
Antopäivä: 11.1.2019

Vapaa-ajan tapaturman 11.4.2016 sattuessa A oli X Oy:n hallituksen jäsen ja omisti 21.5.2015 alkaen yhdessä perheenjäsenensä kanssa yli 50 prosenttia yhtiön osakkeista. A ei siten ollut enää tapaturman sattuessa työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:ssä tarkoitettu työntekijä tai lain 9 §:ssä tarkoitettu työntekijään rinnastettava henkilö, mikä on edellytyksenä työntekijän pakollisen vakuutuksen piiriin kuulumiselle. Koska A ei täyttänyt työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen työntekijän pakollisen vakuutuksen piiriin kuulumiselle säädettyjä edellytyksiä, ei hän voinut kuulua myöskään työntekijän pakolliselle vakuutukselle liitännäisen työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen piiriin.

Esitiedot

Tapaturmailmoituksen mukaan A:lle oli sattunut tapaturma 11.4.2016 vapaa-ajalla.

X Oy:n lakisääteistä tapaturmavakuutusta koskevan vakuutuskirjan 17.2.2015 mukaan A oli vakuutettuna myös X Oy:n ottamalla vapaa-ajan yksilöllisellä vakuutuksella tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 momentin mukaisesti vastuun alkaessa 10.12.2014 ja vakuutuskauden ollessa 10.12.2014 - 31.12.2015. Vakuutuskirjan 27.12.2015 mukaan A oli vakuutettuna X Oy:n ottamalla vapaa-ajan yksilöllisellä vakuutuksella työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n mukaisesti vastuun alkaessa 10.12.2014 ja vakuutuskauden ollessa 1.1.2016 - 31.12.2016.

Palkkailmoituksen 9.5.2016 mukaan A:n ammattinimike X Oy:ssä oli siivooja, hän oli X Oy:n hallituksen jäsen ja hän omisti yksin 30 prosenttia X Oy:n osakkeista. A:n isä B oli X Oy:n toimitusjohtaja ja omisti yhtiöstä 52 prosenttia.

Väestötietojärjestelmästä saatujen tietojen mukaan A oli asunut 21.5.2015 alkaen samassa osoitteessa hänen isänsä B:n kanssa.

Vakuutuslaitos katsoi päätöksissään 24.8.2016, ettei A:lle makseta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista korvausta. A:lle annetussa päätöksessään vakuutuslaitos totesi, että vakuutuksen voimassaolo oli lakannut 21.5.2015, joten oikeutta korvaukseen vapaa-ajan vapaaehtoisesta yksilöllisestä vakuutuksesta ei ollut.

A ja X Oy hakivat muutosta vakuutuslaitoksen päätöksiin vaatien korvausten maksamista vakuutuksesta. Valittajat vetosivat muun ohella siihen, että vakuutuslaitos oli laittanut vielä tammikuussa 2016 laskun tästä vakuutuksesta, joka myös maksettiin. Lisäksi he totesivat, että X Oy on kantanut vastuunsa ilmoittaa muuttuneista olosuhteista ja että X Oy:llä on ollut lailliset perusteet uskoa, että sille on myyty vakuutus kaiken sen vakuutusturvan kattavana, millaisena se myytiin.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

A:lla on ollut X Oy:n ottama tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 momentin mukainen vapaa-ajan yksilöllinen vakuutus vastuun alkaessa 10.12.2014 ja vakuutuskauden ollessa 10.12.2014-31.12.2015. Vakuutuskirjan 27.12.2015 mukaan A on vakuutettu X Oy:n toimesta vapaa-ajan yksilöllisellä tapaturmavakuutuksella, joka perustuu työtapaturma- ja ammattitautilakiin ja vakuutusehtoihin. Vakuutuskausi on 1.1.2016-31.12.2016. Sopimus on ollut jatkuva vakuutusyhtiön vastuun alettua 10.12.2014. Vakuutuslaitos on ilmoittanut, että se on selvittänyt vakuutukseen kuulumiseen vaikuttavat seikat X Oy:n edustajalle joulukuussa 2014. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella vakuutuslaitoksen tähän asiaan liittyvää ilmoitusta olisi pidettävä epäluotettavana.

A omistaa X Oy:stä 30 % ja on yhtiön hallituksen jäsen. Yhtiön toimitusjohtajana ja myös yhtiön omistajana 52 %:n osuudella on A:n isä B. Väestörekisteritietojen mukaan A:n vakituinen osoite on ollut 21.5.2015 alkaen sama kuin hänen isänsä osoite.

A:lle on sattunut 11.4.2016 vapaa-ajalla tapaturma. Vakuutuslaitos on 2.11.2016 antanut vahvistuksen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen päättymisestä 21.5.2015 vedoten siihen, että X Oy:llä ei ole palveluksessa lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin kuuluvia työntekijöitä.

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella muutoksenhakulautakunta katsoo, että X Oy ja A eivät ole riittävästi huolehtineet siitä, että A:n olosuhteisiin liittyvä muutos, vakituisen osoitteen muuttuminen samaksi kuin B:n osoite, tulee vakuutuslaitoksen tietoon. A on maininnut kotivakuutukseen liittyvän asian hoitamisen yhteydessä osoitteen muutoksesta, mutta tässä yhteydessä ei ole käytettävissä olevan selvityksen perusteella mainittu mitään siitä, että hän on muuttamassa samaan osoitteeseen vanhempansa kanssa. Näin ollen 21.5.2015 tapahtuneen olosuhdemuutoksen myötä A:lle otettu, tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 momentin ja työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n mukainen, 10.12.2014 alkaen voimassa ollut vapaa-ajan yksilöllinen vakuutus on päättynyt 21.5.2015 alkaen 1.1.2012 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 6.2 nojalla A:n työntekijän asemassa tapaturmavakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla työskentelyn päättymisen vuoksi.

Esitetyn selvityksen mukaan A:n tapaturmavakuutuslaissa ja myös työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettu työntekijäasema X Oy:ssä on päättynyt 21.5.2015. Vakuutuslaitos ei ole tällöin saanut tietoa siitä, että A on muuttanut samaan osoitteeseen yhtiössä myös osakkaana olevan isänsä kanssa. Nyt kyseessä olevat vakuutukset ovat jääneet irtisanomatta, koska A:n tai X Oy:n ei voida katsoa täyttäneen tapaturmavakuutuksen vakuutusehdoissa mainittua tai laissa tarkoitettua ilmoittamisvelvollisuuttaan.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n kuuluminen työntekijänä X Oy:n työntekijöiden pakolliseen tapaturmavakuutukseen on määräytynyt olosuhdemuutoksen (vakuutuksenottajan talouteen muuttaminen) tapahtuessa vuoden 2015 toukokuussa voimassa olleen tapaturmavakuutuslain (608/1948) 1 §:n mukaan. A:n asema suhteessa työnantajana olleeseen X Oy:öön ei ole enää 21.5.2015 alkaen täyttänyt tapaturmavakuutuslain 1 §:ssä säädettyjä pakolliseen vakuutukseen kuulumisen edellytyksiä, koska A:n on vanhempansa kanssa samaan talouteen muutettuaan katsottava omistavan yhdessä perheenjäsenensä kanssa enemmän kuin puolet X Oy:n osakepääomasta. Siten hän ei ole myöskään kuulunut enää työntekijöiden pakolliseen tapaturmavakuutukseen liitettyyn vapaa-ajan vakuutukseen. Vakuutuslaitos on olosuhdemuutoksen tapahtuessa voimassa olleiden vakuutusehtojen mukaisesti, muutoksen tietoonsa saatuaan, 2.11.2016 ilmoittanut lakisääteisen tapaturmavakuutuksen päättymisestä takautuvasti olosuhdemuutoksen vuoksi 21.5.2015 alkaen. Kyseinen vapaa-ajan vakuutus ei siten ole ollut voimassa A:n tapaturman 11.4.2016 sattuessa.

Valituksenalainen päätös on koskenut ainoastaan oikeutta korvaukseen tapaturmavakuutuslain ja työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla työntekijän vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen perusteella. Muutoksenhakulautakunta on käsitellyt asian samassa laajuudessa. Mahdollisten muiden voimassa olevien vakuutusten osalta vakuutuslaitos käsittelee korvausasian erikseen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A ja X Oy hakivat muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaativat korvausten maksamista A:lle hänelle 11.4.2016 sattuneen tapaturman johdosta. He katsoivat, että tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ei ollut huomioinut heidän antamiaan kirjallisia ja aukottomia todisteita. Heidän näkemyksenään oli, että he ovat todistaneet kaikki vakuutuslaitoksen väittämät vääriksi. Muutoksenhakijat viittasivat asiassa esitettyyn selvitykseen sekä totesivat, että olemassa oleva kirjallinen aineisto osoittaa sen, että A:n olosuhteisiin liittyvä muutos oli tuotu selkeästi esiin vakuutuslaitokselle ja että vakuutuslaitos on siksi korvausvelvollinen tässä asiassa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut asiakirjoista ilmenevän keskeisen selvityksen sekä sovellettujen säännösten osalta.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on asunut 21.5.2015 lukien samassa osoitteessa yhdessä isänsä B:n kanssa.

Vakuutusoikeus on Finlex-tietokannassa julkaistussa päätöksessään 29.6.2018/416:2018 katsonut, että tapaturmavakuutuslain voimassaolon aikana alkanut tapaturmavakuutuslain mukainen yrittäjien tapaturmavakuutus on ollut erillinen vakuutus työtapaturma- ja ammattitautilain voimaantulon vuoksi 1.1.2016 alkaneisiin yrittäjän vapaaehtoisiin vakuutuksiin nähden, sillä työtapaturma- ja ammattitautilakiin ei sisälly siirtymäsäännöstä tapaturmavakuutuslain mukaisten vapaaehtoisten vakuutusten jatkumisesta työtapaturma- ja ammattitautilain voimaantulon jälkeen. Vakuutusoikeus toteaa, että työtapaturma- ja ammattitautilakiin ei sisälly siirtymäsäännöstä myöskään tapaturmavakuutuslain mukaisen pakollisen vakuutuksen jatkumisesta työtapaturma- ja ammattitautilain voimaantulon jälkeen. Näin ollen tässä tapauksessa ajanjaksolle 1.1. - 31.12.2016 myönnettyjen työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisten vakuutusten on katsottava olevan erillisiä vakuutuksia ajalle 10.12.2014 - 31.12.2015 myönnettyihin tapaturmavakuutuslain mukaisiin vakuutuksiin nähden.

A:lle on 11.4.2016 sattunut vapaa-ajalla tapaturma. Koska tapaturma on sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain tultua voimaan, asiassa on sovellettava työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksiä ratkaistaessa sitä, ovatko A ja X Oy oikeutettuja korvauksiin kyseisen tapaturman johdosta.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on ollut X Oy:n hallituksen jäsen ja siten työtapaturma- ja ammattitautilain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla johtavassa asemassa X Oy:ssä. A on omistanut yhdessä perheenjäsenensä B:n kanssa yli 50 prosenttia yhtiön osakkeista vapaa-ajan tapaturman 11.4.2016 sattuessa. A ei ole siten ollut tapaturman 11.4.2016 sattuessa työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:ssä tarkoitettu työntekijä eikä lain 9 §:ssä tarkoitettu työntekijään rinnastettava henkilö, mikä on edellytyksenä työntekijän pakollisen vakuutuksen piiriin kuulumiselle. Koska A ei ole täyttänyt työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen työntekijän pakollisen vakuutuksen piiriin kuulumiselle säädettyjä edellytyksiä tapaturman sattuessa 11.4.2016, ei hän ole voinut kuulua myöskään mainitulle työntekijän pakolliselle vakuutukselle liitännäisen työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen piiriin. Näin ollen A ei ole oikeutettu korvaukseen mainitusta työtapaturma- ja ammattitautilain 199 §:n mukaisesta vakuutuksesta 11.4.2016 sattuneen tapaturman johdosta. Edellä mainittu huomioon ottaen ei asian ratkaisun kannalta ole merkitystä, onko työnantaja/vakuutuksenottaja täyttänyt tapaturmavakuutuslaissa ja työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa. Valituksenalaisen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei siten ole syytä muuttaa.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki 1 § 1 ja 3 mom., 2 § 1 mom., 31 § 1 mom., 32 § sekä 57 § 1, 2 ja 5 mom.
Työtapaturma- ja ammattitautilaki 8 § 1 mom. 1 kohta, 9 § 1 mom. 1 kohta, 2 ja 4 mom., 15 § 1 mom., 187 § sekä 199 § 1 ja 2 mom.

 
Julkaistu 13.6.2019