5.11.2018 VakO 5404:2017

Vapaaehtoinen tapaturmavakuutus - Liikennevahinko

Diaarinumero: 5404:2017
Sovellettu lainsäädäntö: Työtapaturma- ja ammattitautilaki 15 §, 17 §, 200 § sekä 201 § 2 mom. 4 kohta
Antopäivä: 5.11.2018

Työtapaturma- ja ammattitautilain 201 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan vapaaehtoisesta vapaa-ajan vakuutuksesta ei korvata liikennevakuutuslaissa tarkoitettua liikennevahinkoa. Kyseistä säännöstä on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti siten, että korvattavuuden ulkopuolelle mainitun säännöksen perusteella jäävät kaikki liikennevakuutuslaissa tarkoitetut liikennevahingot riippumatta siitä, onko liikennevahingosta maksettu korvausta liikennevakuutuslain nojalla vai ei.

Esitiedot

A oli vahingoittunut 22.10.2016 vapaa-ajalla, kun hän kaatui mönkijän kanssa siirtäessään sitä trailerista.

Vakuutuslaitos katsoi päätöksessään 12.12.2016, että A:lla ei ole oikeutta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisiin korvauksiin, koska vahinko oli vapaa-ajalla sattunut liikennevahinko. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään siitä, minkälaiset vapaa-ajalla tapahtuneet vahinkotapahtumat ovat korvattavia. Vakuutusyhtiö ei voi myöskään omilla vakuutusehdoillaan laajentaa turvaa laissa määrättyä laajemmaksi. Liikennevakuutuslain tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion vastaavan lain tarkoittamat liikennevahingot ovat tässä laissa rajattu kokonaan korvauksen ulkopuolelle.

A haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen ja katsoi, että kyseessä on laissa tarkoitettu työtapaturma, joka tulee korvata hänelle. A totesi, että kyseessä ei ollut liikennevahinko, minkä Liikennevahinkokeskus oli todennut ja että asia on katsottava ensisijaisesti lakisääteiseksi tapaturmaksi. Lisäksi A totesi, että sovellettaessa työtapaturma- ja ammattitautilakia, tulee "liikennevahingon" käsitteen katsoa sisältävän elimellisenä osana korvattavuuden liikennevakuutuslain perusteella. A vetosi siihen, että kun kerran Liikennevakuutuskeskus ei ole pitänyt vahinkoa liikennevakuutuslain perusteella korvattavana, niin kyseessä ei ole silloin liikennevahinko lain tarkoittamassa mielessä. A katsoi, ettei voi olla oikeudenmukaista eikä edellä mainittujen lakien tarkoitus, että molemmat vakuutusjärjestelmät torjuisivat korvattavuuden ja hän jäisi semantiikan takia "väliinputoajaksi", kun kerran tapaturma oli sattunut.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Verkkoviestien käsittely -lomakkeen mukaan A on 22.10.2016 vapaa-ajalla kaatunut crossi-mönkijän kanssa. Hänen päänsä jäi maan ja turvakaaren väliin. Hän oli siirtämässä mönkijää trailerista. 1.11.2016 päivätyn sairauskertomuksen mukaan A oli 22.10.2016 siirtämässä mönkijää auton peräkärryn lavalta auton viereen, jolloin mönkijä pääsi kaatumaan ja A:n pää jäi turvakaaren ja maan väliin.

Liikennevakuutuskeskuksen 22.11.2016 antaman päätöksen mukaan A loukkaantui 22.10.2016 kaaduttuaan omistamallaan crossi-mönkijällä moottoriradalla. Päätöksessä viitatun poliisilaitoksen tutkintailmoituksen tietojen mukaan vahinko oli tapahtunut radan pysäköintialueella, kun A oli ajanut mönkijän pakettiauton perävaunusta ulos. Liikennevakuutuskeskuksen tietojen mukaan ajoneuvolla ei ollut voimassa olevaa liikennevakuutusta vahinkohetkellä. Päätöksen mukaan A:n liikennevahingossa saamista vammoista ei voitu maksaa liikennevakuutuskorvauksia, koska hän oli vakuuttamattoman moottoriajoneuvon omistaja/pysyvä haltija.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 15 §:n mukaan tämän lain mukaisena vahinkotapahtumana korvataan työtapaturma ja ammattitauti siten kuin jäljempänä säädetään. Työtapaturma- ja ammattitautilain 17 §:n mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa työntekijälle vamman tai sairauden. Työtapaturma- ja ammattitautilain 200 §:n 1 momentin mukaan vapaaehtoisen työajan vakuutuksen ottanut yrittäjä voi liittää vakuutukseensa vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen. Vakuutuksen perusteella korvataan tapaturma, joka ei ole sattunut 21-25 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa. Työtapaturma- ja ammattitautilain 201 §:n mukaan vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen perusteella ei korvata 26-29 §:ssä tarkoitettua ammattitautia, 30 §:ssä tarkoitettua ammattitautina korvattavaa vamman tai sairauden olennaista pahenemista, 33 §:ssä tarkoitettua työliikekipeytymistä eikä toisen henkilön tahallaan aiheuttamaa vahinkoa. 201 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan vapaa-ajan vakuutuksen perusteella ei korvata myöskään liikennevakuutuslaissa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion vastaavassa laissa tarkoitettua liikennevahinkoa.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että A:lle on sattunut vapaa-ajalla 22.10.2016 tapaturma. Koska Liikennevakuutuskeskuksen 22.11.2016 antaman päätöksen tietojen perusteella kyseessä on kuitenkin ollut liikennevakuutuslain tarkoittama liikennevahinko, oikeutta korvaukseen työtapaturma- ja ammattitautilain 200 §:n 1 momentin mukaisesta vapaa-ajan tapaturmavakuutuksesta ei ole, sillä vapaa-ajan vakuutuksen perusteella ei korvata liikennevakuutuslaissa tarkoitettua liikennevahinkoa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen kumoamista ja vakuutuslaitoksen velvoittamista korvaamaan hänelle sattuneen vahingon tapaturmavakuutuksesta. Valituksensa perusteina A uudisti asiassa aikaisemmin esittämänsä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että työtapaturma- ja ammattitautilain 201 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan vapaa-ajan vakuutuksesta ei korvata liikennevakuutuslaissa tarkoitettua liikennevahinkoa. Vakuutusoikeus katsoo, että kyseistä säännöstä on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti siten, että korvattavuuden ulkopuolelle mainitun säännöksen perusteella jäävät kaikki liikennevakuutuslaissa tarkoitetut liikennevahingot riippumatta siitä, onko liikennevahingoista maksettu korvausta liikennevakuutuslain nojalla vai ei. Siten A:lle ei voida hänen valituksessaan esittämät seikatkin huomioon ottaen maksaa korvauksia työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 15 §, 17 §, 200 § sekä 201 § 2 mom. 4 kohta

Lainvoimaisuustiedot

Lainvoimainen

 
Julkaistu 26.6.2019