28.11.2019 VakO 5396:2018

Rikosvahinkolain soveltamisala - Vahingon yhteys Suomeen - Asuinpaikka

Diaarinumero: 5396:2018
Sovellettu lainsäädäntö: Rikosvahinkolaki 2 §
Antopäivä: 28.11.2019

Turvapaikanhakija A oli joutunut rikoksen kohteeksi. Tekopaikkana oli vastaanottokeskus ja tekijänä toinen turvapaikanhakija. Vakuutusoikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevin perustein, ettei Valtiokonttori voinut jättää vahinkoa korvaamatta rikosvahinkolain 2 §:n rajoitussäännöksen nojalla.

Esitiedot

A oli joutunut 28.6.2017 vastaanottokeskuksessa rikoksen kohteeksi, kun toinen turvapaikanhakija oli yrittänyt tappaa hänet. Käräjäoikeus tuomitsi 23.11.2017 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla tekijän tapon yrityksestä vankeusrangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan A:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 2000 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 3000 euroa.

Valtiokonttori hylkäsi 27.11.2018 antamallaan päätöksellä A:n hakemuksen rikosvahinkolain mukaisista korvauksista. Valtiokonttori katsoi, että koska rikoksen tapahtumapaikkana oli vastaanottokeskus ja koska molemmat asianosaiset olivat siellä asuneita turvapaikanhakijoita, rikosvahinkolain 2 §:ssä korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytykset eivät täyttyneet.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati, että se kumotaan ja että hänelle myönnetään rikosvahinkolain mukainen korvaus hänen hakemuksensa mukaisesti.

A perusteli vaatimustaan muun muassa sillä, että hän oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana 9.9.2015 ja että hän oli oleskellut Suomessa tästä alkaen yhtäjaksoisesti, eikä hän ollut saanut ikinä lainvoimaista käännytyspäätöstä, ja hänen asiansa on edelleen käsiteltävänä Maahanmuuttovirastossa. A kertoi, että hänellä on suomalainen avopuoliso ja että hän on Suomen kansalaisuuden saaneen lapsensa huoltaja. A viittasi rikosvahinkolain 2 §:ää koskeviin esitöihin, joiden mukaan vahingon korvaamatta jääminen edellyttäisi tekijän ja uhrin muualla kuin Suomessa tai Euroopan Unionissa sijaitsevien asuinpaikkojen lisäksi sitä, että vahingolla on muutoinkin vähäinen yhteys Suomeen. Esimerkkinä tällaisesta vähäisestä yhteydestä on hallituksen esityksessä mainittu se, että rikoksen uhri ja tekijä oleskelevat rikoksen tekohetkellä tilapäisesti ja lyhytaikaisesti Suomessa. Esimerkkinä tilapäisestä ja lyhyestä oleskelusta on hallituksen esityksessä mainittu muutaman viikon pituinen lomailu Suomessa. Rikoksentekijä on tuomittu Suomessa tehdyistä rikoksista ja kärsii ehdotonta vankeusrangaistustaan suomalaisessa rangaistuslaitoksessa. Ottaen huomioon muun muassa A:n Suomessa oleskelun pitkä kesto sekä se seikka, että rikos oli tapahtunut Suomen viranomaisen ylläpitämässä vastaanottokeskuksessa, A katsoi, etteivät rikoksen tekijän ja uhrin yhteydet Suomeen ole olleet lain esitöissä tarkoitetulla tavalla vähäisiä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin ja asia palautettiin Valtiokonttorille uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain 2 §:n mukaan korvausta suoritetaan Suomessa tehdyllä rikoksella aiheutetusta vahingosta. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta, jos vahinkoa kärsineellä ei korvaushakemuksen tekohetkellä ole eikä rikoksen tekohetkellä ollut asuinpaikkaa Suomessa tai muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja jos vahingon yhteys Suomeen on muutoinkin vähäinen.

Rikosvahinkolain esitöiden (HE 192/2005 vp) mukaan 2 §:n jälkimmäisen virkkeen poikkeussäännöksellä rajataan tietyt Suomessa tehdyllä rikoksella aiheutetut vahingot lain mukaisen korvattavuuden ulkopuolelle. Kysymys on vahingoista, joiden yhteys Suomeen on niin vähäinen, ettei korvauksen suorittamista Suomen valtion varoista voida pitää perusteltuna. Hallituksen esityksen mukaan asuinpaikalla tarkoitetaan pykälässä niin sanottua kansainvälisyksityisoikeudellista asuinpaikkaa. Henkilöllä on katsottava olevan tällainen asuinpaikka siinä valtiossa, jossa hän asuu ja jossa hänellä on tosiasiallisesti keskeinen elämänympäristönsä. Harkittaessa, missä henkilöllä on asuinpaikka, otetaan ennen muuta huomioon asumisen kestoaika ja yhtäjaksoisuus sekä muut sellaiset tosiseikat, jotka ovat osoituksena henkilön tosiasiallisista siteistä tuohon valtioon. Pelkkä tilapäinen oleskelu tietyssä valtiossa esimerkiksi lomanvieton, yksittäisen työtehtävän tai lyhyehkön ajan kestävän opiskelun vuoksi ei riitä perustamaan asuinpaikkaa oleskeluvaltiossa. Korvauksen suorittaminen ei sulkeutuisi aina pois silloinkaan, kun vahinkoa kärsineellä ei hakemuksen tekoaikana ole eikä rikoksen tekohetkelläkään ollut asuinpaikkaa Euroopan unionin alueella. Vahingon jääminen korvaamatta rajoitussäännöksen nojalla edellyttäisi lisäksi, että vahingolla on muutoinkin vähäinen yhteys Suomeen. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi tapauksia, joissa sekä rikoksentekijä että rikoksen uhri oleskelivat rikoksen tekohetkellä tilapäisesti ja lyhytaikaisesti Suomessa. Yksi esimerkki tilanteesta, jossa oleskelua Suomessa voidaan pitää tilapäisenä ja lyhytaikaisena, on muutaman viikon pituinen lomailu täällä.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan A:lle ei ole maksettu korvausta, koska rikosvahinkolain 2 §:ssä korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytykset eivät ole täyttyneet. Esitettyjen selvitysten mukaan 28.6.2017 tapahtuneen rikoksen tekopaikkana on ollut vastaanottokeskus ja molemmat asianosaiset ovat olleet siellä asuneita turvapaikanhakijoita.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on 28.6.2017 joutunut tapon yrityksen kohteeksi. Käräjäoikeus on tuominnut tekijän 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja velvoittanut tekijän suorittamaan A:lle kivusta ja särystä 2 000 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 3 000 euroa.

A oli rikoksen tekohetkellä oleskellut Suomessa turvapaikanhakijana yhtäjaksoisesti lähes kaksi vuotta ja korvaushakemuksen tekohetkellä noin kaksi ja puoli vuotta. Korvaushakemuksen perusteena oleva rikos oli tapahtunut vastaanottokeskuksessa, jossa sekä A että tekijä oleskelivat rikoksen tekohetkellä suomalaisen viranomaisen tekemän päätöksen perusteella. A on valituksessaan kertonut, että hän oleskelee edelleen Suomessa, että hänellä on suomalainen avopuoliso ja että hän on Suomen kansalaisuuden saaneen lapsensa huoltaja.

Vakuutusoikeus toteaa, että A:lle ei ollut rikoksen tai korvaushakemuksen tekohetkellä myönnetty oleskelulupaa tai turvapaikkaa. Tähän nähden vakuutusoikeus katsoo, ettei A:lla ole, hänen oleskelunsa laillisuudesta ja hänen ilmoittamistaan perhesuhteistaan huolimatta, ollut Suomessa rikosvahinkolain 2 §:ssä tarkoitettua asuinpaikkaa. Korvauksen suorittamatta jättäminen rikosvahinkolain 2 §:n perusteella edellyttää kuitenkin lisäksi, että vahingon yhteys Suomeen on muutoinkin ollut vähäinen. Ottaen huomioon A:n Suomessa oleskelun syy sekä etenkin sen kesto rikoksentekohetkellä, vakuutusoikeus katsoo, että A:n oleskelu ei ole enää rikoksentekohetkellä ollut rikosvahinkolain esitöissä tarkoitetulla tavalla tilapäistä ja lyhytaikaista. Asiaa arvioidessaan vakuutusoikeus on ottanut huomioon myös sen, että rikos on tapahtunut vastaanottokeskuksessa, jossa myös tekijä on oleskellut. Edellä kerrotuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että vahingon yhteys Suomeen ei ole ollut rikosvahinkolaissa tarkoitetulla tavalla muutoinkin vähäinen. Näin ollen Valtiokonttorin ei olisi tullut mainitsemillaan perusteilla hylätä A:n korvaushakemusta ja Valtiokonttorin on siksi käsiteltävä asia uudelleen.

Sovelletut oikeusohjeet

Rikosvahinkolaki 2 §

 
Julkaistu 30.1.2020