VakO 181:2024

A:n ja hänen työnantajansa välisen 28.2.2022 allekirjoitetun työsuhteen päättämistä koskevan sopimuksen mukaan A irtisanoutui 1.4.2023 kolmen kuukauden irtisanomisajalla niin, että hänen työsuhteensa päättyi 30.6.2023. Sopimuksen mukaan A:lle maksettiin muun ohella kuuden kuukauden kilpailukiellon noudattamisesta korvauksena kuuden kuukauden kuukausipalkkaa vastaava summa 32 113,62 euroa. Vakuutusoikeus katsoi, että kyseinen korvaus oli työttömyysturvalain mukaan jaksotettavaa taloudellista etuutta siltä osin kuin korvausta oli sovittu maksettavaksi pidemmältä ajalta kuin mitä kilpailukiellon pituudeksi oli 1.1.2015 lukien voimassa olleessa kirjallisessa työsopimuksessa sovittu. Lisäksi koska kyseisessä työsopimuksessa ei ollut sovittu kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettavasta korvauksesta, maksettua korvausta kilpailukiellon noudattamisesta oli pidettävä jaksotettavana taloudellisena etuutena myös siltä osin kuin korvauksen määrä ylitti laissa säädetyn korvauksen vähimmäismäärän.

Esitiedot

Työttömyyskassa hylkäsi 19.7.2023 antamallaan päätöksellä A:n ansiopäivärahahakemuksen ajalta 1.7.2023–14.5.2024. A:n työsuhteen päättymisen yhteydessä työnajaltaan saamaa 64 227,24 euron suuruista suoritusta pidettiin sellaisena taloudellisena etuutena, joka estää työttömyysetuuden myöntämisen ajalta, jolle etuus jaksotetaan työsuhteen päättymisestä lukien henkilön viimeisimmästä työsuhteesta saaman palkan perusteella.

A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati ansiopäivärahaa maksettavaksi siten, ettei hänen saamaansa korvausta kilpailukieltosopimuksesta pidetä sellaisena jaksotettavana etuutena, joka vaikuttaa työttömyysetuuden maksamiseen.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan työnantajalta saatu taloudellinen etuus, joka perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen, työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn, estää työttömyysetuuden myöntämisen ajalta, jolle etuus jaksotetaan työsuhteen päättymisestä lukien henkilön viimeisimmästä työsuhteesta saaman palkan perusteella. Jos työnantajalta saatu taloudellinen etuus on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen, jaksotus voidaan tehdä taloudellisen etuuden maksamisajankohdasta lukien. Jaksotuksen on tällöin vastattava työsuhteen päättymisestä lukien tehtävää työsuhteen päättymisen jälkeen maksetun etuuden jaksotusta. Etuutena ei oteta huomioon työnantajan järjestämää tai hankkimaa koulutusta.

Lainkohdan 4 momentin mukaan edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettu jaksotus tehdään jakamalla taloudellinen etuus tai rahakorvaus viimeisimmän työsuhteen päiväpalkalla. Palkka määritetään soveltuvin osin kuten ansiopäivärahan perusteena oleva palkka, mutta tuloista ei tehdä työntekijän eläkemaksusta ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksusta johtuvaa vähennystä.

A:n työsuhde B Oy:ssä on päättynyt 30.6.2023. Asiassa on esitetty 28.2.2022 allekirjoitettu työsuhteen päättämistä koskeva sopimus, jossa on sovittu kilpailukiellosta ajalle 1.7.– 31.12.2023. Sopimuksen mukaan A:lle maksetaan työsuhteen päättymisestä johtuvana kertakorvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaava summa 32 113,62 euroa ja lisäksi kilpailukieltosopimuksen noudattamisesta hänelle maksetaan työsopimuslain 3 luvun 5 §:ssä tarkoitettuna korvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaava summa 32 113,62 euroa. Sopimuksesta ilmenee, että kyseisistä korvauksista ei pidätetä sosiaaliturva- tai eläkevakuutusmaksuja. A:n viimeisimmässä työsopimuksessa 1.1.2015 alkaen on sovittu kolmen kuukauden kilpailukiellosta.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettava korvaus ei ole jaksotettavaa etuutta. Tällöin kuitenkin korvausta on pidettävä puhtaasti kilpailukieltosopimuksen noudattamisen perusteella maksettavana työsopimuslain mukaisena korvauksena. Esitetyn selvityksen perusteella A:n kilpailukieltoa on pidennetty vasta työsuhteen päättymisen yhteydessä kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Työsopimuslain mukaan kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettava korvaus on alle kuuden kuukauden kilpailukiellossa 40 prosenttia työntekijän palkasta. A:lle maksettu korvaus vastaa kuuden kuukauden täysimääräistä palkkaa. Koska työsopimuksessa alun perin sovittua kilpailukieltoa on pidennetty vasta työsuhteen päättämistä koskevassa sopimuksessa ja sopimuksessa sovittu korvaus ylittää työsopimuslaissa säädetyn korvauksen tason, kyse on työsuhteen päättymiseen liittyvästä jaksotettavasta taloudellisesta etuudesta. A:lle työsuhteen päättymisen jälkeen maksettu korvaus 64 227,24 euroa huomioon ottaen hänellä ei ole oikeutta ansiopäivärahaan ajalta 1.6.2023–14.5.2024. Valituksenalaista päätöstä ei muuteta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, ettei hänelle maksettua kuuden kuukauden korvausta kilpailukiellosta huomioida jaksotuksessa.

A kertoi, että kun hänen työsuhteensa päättyi 30.6.2023, organisaatiossa oli menossa muutosneuvottelut, joissa vähennyksentarve oli 20 prosenttia henkilöstöstä. Tosiasiallinen tilanne, jossa hän teki sopimuksen työsuhteen päättämisestä, oli tuotannollisin ja taloudellisin perustein tehty irtisanomistilanne. Jos hän ei olisi tehnyt sopimusta, olisi hän tullut irtisanotuksi tuotannollisin ja taloudellisin perustein.

A vetosi myös siihen, että vuonna 2015 solmittu työsopimus on vanhentunut ja voimassa on ollut suullinen sopimus, koska työsopimukseen kirjatut oikeudet ja velvollisuudet eivät enää vastanneet yrityksen käytäntöä. Tämän vuoksi työnantaja on määritellyt kilpailukiellon pituuden työsopimukseen kirjattua kolmea kuukautta pidemmäksi. Kuuden kuukauden kilpailukieltomääräys on tehty työnantajan aloitteesta ja perustellusta tarpeesta.

Edelleen A katsoi, että työsopimuslakiin kirjattu 40 prosentin määrä on vähimmäisvaatimus ja siten hänelle kilpailukiellosta maksettu koko korvaus on laillisesti jaksotuslaskelman ulkopuolista kilpailukiellosta maksettavaa korvausta. Sopimustekstissä on yksiselitteisesti mainittu kilpailukiellon pituus ja siitä maksettava 100 prosentin palkkaa vastaava korvauksen määrä. Kyseisellä korvauksella on ollut merkitystä hänen allekirjoittaessaan sopimuksen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin. A:n ansiopäivärahasta tuli jättää jaksottamatta se osa hänelle 28.2.2022 tehdyn sopimuksen perusteella kilpailukiellon noudattamisesta maksetusta korvauksesta, joka vastasi kolmen kuukauden pituista kilpailukieltoa ja siitä työsopimuslain 3 luvun 5 §:n nojalla maksettavaa 40 prosentin suuruista korvausta A:n palkasta. Asia palautettiin työttömyyskassalle toimenpiteitä varten. Valitus hylättiin enemmälti.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan työnantajalta saatu taloudellinen etuus, joka perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen, työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn, estää työttömyysetuuden myöntämisen ajalta, jolle etuus jaksotetaan työsuhteen päättymisestä lukien henkilön viimeisimmästä työsuhteesta saaman palkan perusteella. Jos työnantajalta saatu taloudellinen etuus on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen, jaksotus voidaan tehdä taloudellisen etuuden maksamisajankohdasta lukien. Jaksotuksen on tällöin vastattava työsuhteen päättymisestä lukien tehtävää työsuhteen päättymisen jälkeen maksetun etuuden jaksotusta. Etuutena ei oteta huomioon työnantajan järjestämää tai hankkimaa koulutusta.

Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan, sellaisena kuin se on ollut voimassa 31.12.2021 saakka, kilpailukieltosopimuksella saadaan rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia enintään kuuden kuukauden ajan. Jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen hänelle kilpailukieltosopimuksesta aiheutuvasta sidonnaisuudesta, rajoitusaika voidaan sopia enintään vuoden pituiseksi.

Saman lainkohdan mukaan, sellaisena kuin se on ollut voimassa 1.1.2022 lukien, jos rajoitusajaksi on sovittu enintään kuusi kuukautta, työnantajan on maksettava työntekijälle rajoitusajalta korvaus, joka vastaa 40 prosenttia työntekijän palkasta. Jos rajoitusajaksi on sovittu yli kuusi kuukautta, on työntekijälle maksettava rajoitusajalta korvaus, joka vastaa 60 prosenttia työntekijän palkasta. Rajoitusajaksi voidaan sopia enintään yksi vuosi työsuhteen päättymisestä. Korvaus on maksettava rajoitusajan kuluessa työsuhteen aikana noudatetuin palkanmaksukausin, ellei työsopimuksen päättämisen jälkeen toisin sovita.

Työsopimuslain edellä mainittu muutos on säädetty työsopimuslain 3 luvun 5 §:n muuttamisesta annetussa laissa 1018/2021. Lain 1018/2021 voimaantulosäännöksen mukaan ennen tämän lain voimaantuloa sovittuun kilpailukieltosopimukseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, kunnes tämän lain voimaantulosta on kulunut vuosi. Tämän jälkeen sopimukseen sovelletaan tätä lakia.

Työttömyysturvalain 3 lukua koskevassa sosiaali- ja terveysministeriön antamassa soveltamisohjeessa todetaan muun ohella, että yleensä kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettava korvaus ei ole jaksotettavaa etuutta. Asiaa voidaan arvioida toisin esimerkiksi silloin, kun olosuhteiden perusteella on pääteltävissä, että summa on nimetty ”kilpailukieltokorvaukseksi” ansiopäivärahan jaksottamisen kiertämiseksi. Tarkoitukseen kiertää jaksottamista koskevat säännökset voi viitata muun muassa se, että korvauksesta sovitaan vasta työsuhteen päättymisen yhteydessä ja kyseessä on työsuhde, johon kilpailukieltoa ei lain mukaan saa ottaa tai työsuhde, johon ei yleensä tällaista kieltoa oteta.

Hallituksen esityksessä HE 222/2020 vp, joka koskee lakia 1018/2021, on todettu kilpailukieltosopimukseen liittyvästä korvauksesta ja työttömyysturvalaista seuraavaa: ”Kilpailukieltosopimukseen liittyvä korvaus ei työttömyysturvalain mukaan kerrytä työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloehtoa, sitä ei huomioida ansiopäivärahan perusteena olevassa tulossa eikä se ole myöskään soviteltua työttömyysetuutta maksettaessa huomioon otettavaa tuloa. Korvausta ei työttömyysturvalain nojalla myöskään jaksoteta, eli korvaus ei estä työttömyysetuuden saamista, ellei kyse ole työttömyysturvalain säännösten kiertämiseksi tarkoitetusta sopimuksesta.”

Samassa hallituksen esityksessä on lain voimaantulosäännöksen osalta todettu muun ohella seuraava: ”Lakiin työsopimuslain 3 luvun 5 §:n muuttamisesta ehdotettavan voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan korvausvelvollisuutta koskeva sääntely tulisi sovellettavaksi myös olemassa oleviin, ennen uuden lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin vuoden siirtymäajan kuluttua. Lainsäädännöstä seuraisi siten velvollisuus maksaa korvausta myös ennen lain voimaantuloa sovituista kilpailukieltosopimuksista vuoden siirtymäajan kuluttua.”

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on työskennellyt B Oy:n palveluksessa aluepäällikkönä. Asiassa esitetyssä, 1.1.2015 alkaen voimassa olleessa työsopimuksessa on sovittu kolmen kuukauden pituisesta kilpailukiellosta. B Oy:n ja A:n välisen 28.2.2022 allekirjoitetun työsuhteen päättämistä koskevan sopimuksen mukaan A on irtisanoutunut 1.4.2023 kolmen kuukauden irtisanomisajalla niin, että hänen työsuhteensa on päättynyt 30.6.2023. Sopimuksen mukaan A:lle maksetaan muun ohella kuuden kuukauden kilpailukiellon noudattamisesta työsopimuslain 3 luvun 5 §:ssä tarkoitettuna korvauksena kuuden kuukauden kuukausipalkkaa vastaava summa 32 113,62 euroa.

Vakuutusoikeus toteaa, että työttömyysturvalain soveltamista koskevat ministeriöiden ohjeet eivät ole vakuutusoikeutta velvoittavia oikeuslähteitä, mutta lähtökohtaisesti ohjeet ilmentävät vakiintunutta ratkaisukäytäntöä ja ne voidaan siten ottaa osaltaan huomioon vakuutusoikeuden ratkaisuharkinnassa.

Vakuutusoikeus katsoo, että edellä mainittu sosiaali- ja terveysministeriön antama soveltamisohjekin huomioon ottaen kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettavaa korvausta ei tule lähtökohtaisesti pitää jaksotettavana etuutena. 1.1.2015 alkaen voimassa olleessa työsopimuksessa on sovittu kolmen kuukauden pituisesta kilpailukiellosta. Näin ollen 1.1.2022 voimaan tulleen lainmuutoksen voimaantulosäännöksen mukainen vuoden siirtymäaika huomioon ottaen A:n työnantaja on ollut 30.6.2023 tapahtuneen työsuhteen päättymisen johdosta suoraan pakottavan lainsäädännön nojalla korvausvelvollinen myös alle kuuden kuukauden pituiseksi vuonna 2015 sovitusta kilpailukiellosta.

Asiassa saadun selvityksen perusteella A:n kilpailukieltoa ei kuitenkaan voida todeta pidennetyn vuonna 2015 sovitusta kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen ennen työsuhteen päättymiseen liittyvän sopimuksen tekemistä. Vakuutusoikeus katsoo näin ollen, että A:n työnantajaltaan kilpailukiellon noudattamisesta saama korvaus perustuu työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n ja hänen työnantajansa väliseen, työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen siltä osin kuin korvausta on sovittu maksettavaksi pidemmältä ajalta kuin mitä kilpailukiellon pituudeksi on vuonna 2015 sovittu, ja tätä kilpailukiellon vasta sopimukseen perustuvan pidentämisen osuutta korvauksesta tulee pitää edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuna taloudellisena etuutena. Lisäksi koska 1.1.2015 alkaen voimassa olleessa työsopimuksessa ei ole sovittu kilpailukieltosopimuksen perusteella A:lle maksettavasta korvauksesta, 28.2.2022 tehdyn sopimuksen nojalla A:n työnantajaltaan saama korvaus perustuu vastaavalla tavalla työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentin mukaiseen sopimukseen siltä osin kuin korvauksen määrä kolmen kuukauden pituisen kilpailukiellon osalta ylittää laissa säädetyn korvauksen vähimmäismäärän, eli 40 prosenttia A:n palkasta.

Näin ollen se osa korvauksesta, joka perustuu kokonaan työsuhteen päättämisestä 28.2.2022 tehdyssä sopimuksessa sovittuun kilpailukiellon pidennykseen ja työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaisen vähimmäiskorvauksen ylittävä määrä työsopimukseen perustuvan kolmen kuukauden kilpailukiellon osalta ovat työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n nojalla jaksotettavaa taloudellista etuutta.

Vastaavasti muilta osin kilpailukiellon noudattamisesta maksettavan korvauksen on katsottava perustuvan jo 1.1.2015 alkaen voimassa olleisiin työsuhteen ehtoihin ja 1.1.2022 alkaen voimaantulleeseen pakottavaan lainsäädäntöön, jolloin tämä osa korvauksesta ei ole työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n nojalla jaksotettavaa taloudellista etuutta.

Lainkohdat

Työttömyysturvalaki 3 luku 6 § 1 mom.

Työsopimuslaki 3 luku 5 § 3 mom.

Lain 1018/2021 voimaantulosäännös