VakO 271:2024

A oli työskennellyt X Oy:ssä ja ollut sen hallituksen varsinainen jäsen. A:n puoliso omisti yksin kaikki X Oy:n osakkeet. A:ta ei voitu pitää työttömyysturvalaissa tarkoitettuna yrittäjänä pelkästään johtavan asemansa perusteella, kun otettiin huomioon, ettei hänellä ollut ollut edes vähäistä omistusosuutta yrityksen osakepääomasta tai osuutta osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 2 momentin 1–3 kohdissa mainitun muutoin vastaavan määräämisvallan oli tulkittava rinnastuvan siihen määräämisvaltaan, joka seuraa osakeyhtiön osakkeiden omistamisesta, ja joka oikeuttaa osakkeenomistajaa käyttämään päätösvaltaansa yhtiökokouksessa. Sen sijaan pelkkää jäsenyyttä osakeyhtiön hallituksessa ei voitu rinnastaa työttömyysturvalaissa tarkoitettuun muutoin vastaavaan määräämisvaltaan huolimatta siitä, että osakeyhtiön hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä.

Esitiedot

Työ- ja elinkeinotoimisto antoi työvoimapoliittisen lausunnon, jonka mukaan A:lla ei ollut oikeutta työttömyysetuuteen 1.10.2020 alkaen, koska hän työllistyi päätoimisesti yrittäjänä. A oli kertonut, ettei hänellä ole omistusosuutta eikä määräämisvaltaa yrityksessä X Oy, eikä hän osallistu sen hallinnolliseen tai toiminnalliseen päätöksentekoon. Työ- ja elinkeinotoimisto kuitenkin katsoi A:n olevan puolisonsa kokonaan omistamassa yrityksessä X Oy yrittäjän asemassa hallituksen jäsenyyden mukaisen määräysvallan vuoksi. Kansaneläkelaitos eväsi A:lta työmarkkinatuen sitä sitovan työvoimapoliittisen lausunnon perusteella ajoilta 1.10.2020–5.5.2021 ja 1.2.–23.4.2022.

A haki sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta muutosta Kansaneläkelaitoksen päätöksiin, joiden mukaan hän olisi ollut päätoiminen yrittäjä X Oy:ssä 1.10.2020–5.5.2021 sekä 1.2.–23.4.2022. A:n mukaan väite päätoimisena yrittäjänä työllistymisestä ei pidä paikkaansa.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan yrittäjäksi katsotaan yrityksen osaomistaja. Osaomistajana pidetään henkilöä, joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta.

Saman pykälän 4 momentin mukaan henkilön katsotaan olevan johtavassa asemassa yrityksessä, jos hän on osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen.

Työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään yhdenjaksoisesti yli kahden viikon ajan.

Työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Ellei muuhun arvioon ole aihetta, työllistyminen katsotaan sivutoimiseksi ainakin silloin, kun henkilö on ollut vähintään kuusi kuukautta kyseiseen yritystoimintaan tai omaan työhön liittymättömässä kokoaikatyössä.

Työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:n 4 momentin mukaan päätoimisesti yrittäjänä tai omassa työssä työllistyneen henkilön katsotaan edelleen työllistyvän päätoimisesti yrittäjänä tai omassa työssä siihen ajankohtaan asti, jona:

1) henkilön työskentely yrityksessä on päättynyt tai yritystoiminta tai oma työ on lopetettu 6–9 §:ssä tarkoitetulla tavalla; taikka

2) henkilö osoittaa 2 momentissa tarkoitetulla tavalla työssäolollaan, ettei työllistyminen yrittäjänä tai omassa työssä ole esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle.

Työttömyysturvalain 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, ellei muuhun arvioon ole aihetta, henkilön työskentelyn yrityksessä katsotaan päättyneen, jos:

1) henkilön työkyky on alentunut pysyvästi ja olennaisesti;

2) henkilö on palkansaajaan rinnastettava yrittäjä, jonka toimeksiantosuhde on päättynyt ja jonka ei katsota työllistyvän 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla päätoimisesti mahdollisten muiden toimeksiantojen tekemiseksi; tai

3) yritystoimintaa on pidettävä kausiluonteisena ja toimintakausi on päättynyt.

Työttömyysturvalain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan henkilön työkyvyn katsotaan alentuneen pysyvästi ja olennaisesti, jos hän on saanut enimmäisajan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, hänen katsotaan edelleen olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä yrityksessä ja hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa on vireillä tai hylätty.

Työttömyysturvalain 2 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan, ellei muuhun arvioon ole aihetta, yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn yrityksessä katsotaan päättyneen, jos:

1) henkilö täyttää 6 §:n 1 momentin 1 tai 3 kohdassa säädetyt edellytykset;

2) henkilön työskentely yrityksessä on päättynyt ja hän on työllistynyt päätoimisesti yritystoiminnassa enintään kuuden kuukauden ajan kahden vuoden tarkastelujakson aikana;

3) henkilön työskentely yrityksessä on päättynyt ja työskentely on johtunut yksinomaan työllistymistä edistävään palveluun osallistumisesta tai muihin omaehtoisiin opintoihin liittyvästä harjoittelusta;

4) henkilön työ on loppunut tuotantosuunnan lopettamisen tai vastaavan syyn johdosta;

5) henkilö on lomautettu kokoaikaisesti ja yrityksestä on lomautettu taikka irtisanottu taloudellisista tai tuotannollisista syistä vuoden tarkastelujakson aikana vähintään yksi työntekijä, joka ei ole yrittäjän perheenjäsen;

6) henkilön työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneet kokonaan työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta syystä ja yrityksessä on myös vähintään yksi

muu työntekijä, joka ei ole yrittäjän perheenjäsen ja jonka työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneet samasta syystä; tai;

7) henkilön työ on loppunut yritystoiminnan edellytysten pysyväisluonteisen heikentymisen johdosta ja yritystoiminnasta siinä työskentelevää henkilöä kohti syntyvä tulo on vähemmän kuin 1 000 euroa kuukaudessa eikä yrityksessä työskentele muita kuin yrittäjän perheenjäseniä.

A on toimittanut työ- ja elinkeinotoimistolle 6.6.2022 selvityslomakkeen työllistymisestä ja asemasta X Oy:ssä. Lomakkeen mukaan hän tekee tai on tehnyt työtä työsuhteessa ja on hallituksen varajäsen ja puoliso omistaa yhtiön osakkeet. Hän on ilmoittanut samassa yhteydessä, että yrityksen toimintaa ei ole lopetettu eikä hänen oma työnsä yrityksessä ole päättynyt. Lomakkeen mukaan A on tehnyt verkkosivustoja, sisällöntuotantoa ja yritysesittelyä ja vastannut tietoturvasta, Microsoft 365 toiminnoista, analytiikasta ynnä muusta sellaisesta. Hän on myös kertonut, että on voinut jakaa keskimääräisen 7,5 tuntia viikossa miten kulloinkin on ollut työtehtävän kannalta tarpeellisinta ja tarkoituksenmukaisinta, maaliskuussa 2022 oli poikkeuksellisesti enemmän tunteja. Lomakkeen mukaan A voi ottaa vastaan kokoaikatyön.

Selvityksenä on esitetty A:n ja X Oy:n välinen työsopimus 1.10.2020. Sopimuksen mukaan A työskentelee yhtiössä pääasiallisina työtehtävinä verkkosivujen luonti, päivitys ja ylläpito ja tietoturva. Työajaksi on sovittu 1.12.2020 alkaen 30 tuntia kuukaudessa. Selvityksen perusteella A on ollut jo ennen päivää 1.10.2020 yhtiön hallituksen jäsen ja asema varsinaisena jäsenenä on jatkunut 13.7.2022 saakka.

Osakeyhtiön hallituksen jäsenyyden myötä A on ollut valituksen kohteena olevilla ajanjaksoilla työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla johtavassa asemassa yrityksessä. Ottaen huomioon, että yhtiön ainoa osakkeenomistaja on ollut hänen puolisonsa, on työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n soveltamiskäytännön mukaista katsoa, että A:lla on ollut hallituksen jäsenyyden kautta myös puolisonsa kanssa pykälässä tarkoitettu osakeomistusta vastaava määräämisvalta yhtiössä. Työttömyysturvalakia sovellettaessa katsotaan siten, että A on työllistynyt 1.10.2020–5.5.2021 ja 1.2.–23.4.2022 X Oy:ssä yrittäjänä.

A on vedonnut siihen, että työllistyi yrityksessä yhden päivän viikossa. Hän on kertonut työ- ja elinkeinotoimistolle 6.6.2022 annetussa selvityksessä, että työllistyi maaliskuussa 2022 enemmän kuin 30 tuntia kuukaudessa ja 7,5 tuntia viikossa, koska oli satunnainen tarve saattaa tehtävä valmiiksi. Kerrottu viittaa siihen, että työmäärä voi ylittää keskimäärin 7,5 tuntia viikossa. Selvityksestä ei ilmene, että yrityksen toiminnan luonteesta ja toimialasta tai muista seikoista johtuisi, että A:n työllistyminen olisi väistämättä sivutoimista asiakashankinnan menestyksestä huolimatta. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toteaa myös, että yritystoiminnan ei tarvitse työllistää kokoaikatyötä vastaavasti, jotta se estää samanaikaisen kokoaikatyön.

Töiden hakeminen tai työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuminen yritystoiminnan aikana ei osoita, että yritystoimintaa voisi jatkaa entisen laajuisena kokoaikatyön ohella. Asiassa ei ole esitetty selvitystä sellaisesta työstä, opiskelusta tai muusta yritystoiminnan aikaisesta ja siihen liittymättömästä toiminnasta, joka osoittaisi, että A:n yritystoiminnan vaatima työmäärä ei ole muodostanut estettä kokoaikatyön vastaanottamiselle valituksenalaisten päätösten mukaisella ajalla. Selvityksen perusteella ei ole muutoinkaan todettavissa, että X Oy:ssä työskentely ei olisi estänyt kokoaikatyön vastaanottamista ajalla 1.10.2020–5.5.2021 sekä 1.2.–23.4.2022.

A on vedonnut valituksessaan sairauslomiin ja on esittänyt vastinevaiheessa selvityksen 31.12.2021 vireille tulleen työkyvyttömyyseläkehakemuksen hylkäämisestä 31.1.2022 ja 6.6.2023 vireille tulleen työkyvyttömyyseläkehakemuksen hylkäämisestä 30.6.2023. Valituksessa ja vastineessa kerrotun perusteella hän on palannut sairausloman jälkeen töihin ajaksi 1.2.–9.3.2022 ja on ollut sen jälkeen sairauslomalla 10.–29.3.2022 ja 11.4.2022–28.2.2023. Työ- ja elinkeinotoimistolle 6.6.2022 annetulla selvityslomakkeella hän on kertonut, että hänen kohdallaan ei ole kyse tilanteesta, jossa hänen oma työskentelynsä on päättynyt, mutta yritys jatkaa toimintaa. Mainitut seikat huomioon ottaen ei ole todettavissa, että A:n työskentely yrityksessä olisi päättynyt 23.4.2022 mennessä johtuen työttömyysturvalain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta työkyvyn alentumisesta pysyvästi ja olennaisesti.

Työskentelyn yrityksessä ei voida todeta muutoinkaan päättyneen työttömyysturvalain 2 luvun 6 § tai 7 §:n mukaisesti siten, että päätoiminen työllistyminen yrittäjänä olisi päättynyt valituksenalaisten päätösten mukaisella ajalla. A:n katsotaan siten työllistyneen valituksen kohteena olevilla ajanjaksoilla päätoimisesti yrittäjänä. Hänellä ei ole oikeutta valituksessa vaadittuun työttömyysetuuteen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen.

A:n mielestä oli kohtuutonta, että hänen miehensä yrityksen perustamisasiakirjoihin kirjoitettu nimensä, joka oli täysin tekninen toimenpide, maksaisi hänelle 5 500 euroa.

A vetosi edelleen siihen, että hän ei ollut yrityksen osaomistaja. Yrityksen omisti, johti ja hallinnoi täysin hänen puolisonsa sadan prosentin omistuksellaan. Hänellä ei ollut yhdessä perheenjäsenen kanssa osakeomistusta. Hän ei työskennellyt johtavassa asemassa, eikä hänellä ollut määräämisvaltaa yhtiössä. A:n mielestä työmäärä 30 tuntia kuukauden aikana ei ole niin suuri, että se olisi esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle.

A totesi lisäksi, että hänen työkykynsä oli alentunut olennaisesti ja todennäköisesti pysyvästi. Hän ei myöskään ehtinyt saamaan kokoaikatyötä eikä lisätyötä ennen vakavaa sairastumistaan, vaikka hän oli

hakenut töitä. Tätä työnsaantia oleellisesti heikentävää seikkaa tai seikkoja ei millään tavalla otettu huomioon vaatimuksissa, että olisi pitänyt saada töitä.

A:n mukaan lisäksi perustelussa väitettiin virheellisesti, että hän olisi kertonut, että hänen kohdallaan ei ole kyse tilanteesta, jossa hänen oma työskentelynsä on päättynyt mutta yritys jatkaa toimintaa. A:n mukaan yritys jatkoi toimintaansa aivan niin kuin ennenkin, vaikka hän ei ollut siellä työskennellyt kuin viimeksi 8.4.2022, sillä hän oli ollut sairauslomalla ja lääkärin todistuksen mukaan työkyvytön siitä alkaen ja sairausloma jatkui edelleen. Nimenomaan hänen työskentelynsä päättyi työkyvyn olennaisen ja todennäköisesti pysyvän alentumisen johdosta.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja Kansaneläkelaitos määrättiin maksamaan A:lle työmarkkinatukea ajoilta 1.10.2020–5.5.2021 ja 1.2.–23.4.2022, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan yrittäjäksi katsotaan myös yrityksen osaomistaja. Osaomistajana pidetään työttömyysturvalakia sovellettaessa henkilöä:

1) joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai

2) joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai

3) joka työskentelee osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai

4) joka edellä 1 tai 2 kohdassa säädetyllä tavalla työskentelee muussa yrityksessä tai yhteisössä, jossa hänellä itsellään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa katsotaan olevan mainituissa kohdissa sanottua vastaava määräämisvalta.

Saman pykälän 4 momentin mukaan henkilön katsotaan olevan johtavassa asemassa yrityksessä, jos hän on osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen tai jos hän osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä tai yhteisössä on vastaavassa asemassa.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta yrittäjien ei omistavien perheenjäsenten työttömyysturvan kehittämiseksi (HE 236/2018 vp) on työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun muassa seuraavaa: ”Muutoksen jälkeen, jos henkilöllä ei ole lainkaan henkilökohtaista omistusosuutta, osuutta äänimäärästä tai muutoin vastaavaa määräysvaltaa yrityksessä jossa hän työskentelee, hän olisi aina palkansaaja. Yrittäjäksi osaomistajan määritelmän perusteella voitaisiin jatkossa katsoa vain sellainen henkilö, jolla itsellään on edes vähäinen omistusosuus osakepääomasta tai osuus osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaavaa henkilölle itselleen kuuluvaa määräysvaltaa. Omistava henkilö olisi jatkossakin osaomistajana yrittäjä, jos osaomistajaa koskeva vaikutusvalta yrityksessä jakautuu henkilön itsensä ja perheenjäsentensä kesken niin, että yhteenlaskettuna laissa tarkemmin säädetyt osuudet täyttyisivät. Työskentelyä koskeva edellytys säilyisi kaikissa tilanteissa ennallaan.

Esitetystä muutoksesta seuraa, että henkilö olisi osaomistajana yrittäjä siitä päivästä alkaen, josta lukien hänellä itsellään on henkilökohtainen osuus osakepääomasta, osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin muodostuvasta määräämisvallasta niin, että hänellä yksin tai yhdessä perheenjäsenten kanssa on suoraan tai välillisesti 2 momentissa tarkoitettu omistusosuus, osuus äänimäärästä taikka määräysvallasta yrityksessä tai yhteisössä, jossa hän työskentelee. Muutos voi toteutua käytännössä esimerkiksi sillä, että henkilö ostaa yhden osakkeen tai saa yhden osakkeen lahjaksi. Toisaalta henkilö olisi palkansaaja siitä päivästä alkaen, josta lukien hänellä ei ole suoraan tai välillisesti lainkaan omistusosuutta, osuutta äänimäärästä taikka määräysvallasta siinä yrityksessä tai yhteisössä, jossa hän työskentelee, vaikka hänen perheenjäsenensä jonka kanssa hän asuu samassa taloudessa omistaisi kyseisen yrityksen kokonaan. Omistusosuudesta luopuminen voisi tapahtua esimerkiksi myynnillä tai lahjoituksella.”

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on työskennellyt 1.10.2020 alkaen X Oy:ssä ja ollut sen hallituksen varsinainen jäsen ajalla 30.9.2019–13.7.2022. A:n puoliso on omistanut yksin kaikki X Oy:n osakkeet.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on ollut työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 4 momentissa tarkoitetussa johtavassa asemassa X Oy:ssä, koska hän on ollut sen hallituksen varsinainen jäsen. Vakuutusoikeus kuitenkin katsoo, ettei A:ta voida pitää työttömyysturvalaissa tarkoitettuna yrittäjänä pelkästään edellä mainitun asemansa perusteella, kun otetaan huomioon, ettei hänellä ole ollut edes vähäistä omistusosuutta yrityksen osakepääomasta tai osuutta osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Työttömyysturvalaissa tai sen esitöissä ei ole tarkemmin määritelty, mitä tarkoitetaan työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 2 momentin 1–3 kohdissa mainitulla muutoin vastaavalla määräämisvallalla osakeyhtiössä.

Vakuutusoikeus katsoo, että edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetun muutoin vastaavan määräämisvallan on tulkittava rinnastuvan siihen määräämisvaltaan, joka seuraa osakeyhtiön osakkeiden omistamisesta, ja joka oikeuttaa osakkeenomistajaa käyttämään päätösvaltaansa yhtiökokouksessa.

Sen sijaan pelkkää jäsenyyttä osakeyhtiön hallituksessa ei voida rinnastaa työttömyysturvalaissa tarkoitettuun muutoin vastaavaan määräämisvaltaan huolimatta siitä, että osakeyhtiön hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Näin ollen A:ta ei voida pitää työttömyysturvalaissa tarkoitettuna osaomistajana ja yrittäjänä, vaan hänen on katsottava työllistyneen palkansaajana X Oy:ssä ajoilla 1.10.2020–5.5.2021 ja 1.2.–23.4.2022. A:lla on siten oikeus työmarkkinatukeen mainituilta ajoilta, mikäli hän on muutoin täyttänyt sen saamisen edellytykset.

Lainkohdat

Työttömyysturvalaki 1 luku 6 § 2 mom. 2 kohta ja 4 mom.