VakO 606:2025

Kysymys siitä, tuliko A:n työskentelyyn ruokalähettinä X Oy:lle vuosina 2021 ja 2022 soveltaa työntekijän eläkelakia vai yrittäjän eläkelakia. Vakuutusoikeus totesi, että työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä ja että kaikkien kyseisessä lainkohdassa säädettyjen tunnusmerkkien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Vakuutusoikeus katsoi kaikkien työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän X Oy:n ja A:n välisessä sopimussuhteessa ja ettei asiassa ilmennyt tarvetta kokonaisarvioinnille. Vakuutusoikeus katsoi, että A:n työskentely X Oy:lle on tapahtunut työsuhteessa ja työskentelyyn on siten sovellettava työntekijän eläkelakia.

Esitiedot

Eläkelaitos oli pyytänyt Eläketurvakeskuksen päätöstä siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn X Oy:ssä vuosina 2021 ja 2022. Eläketurvakeskus katsoi 11.9.2023 antamassaan päätöksessä, että A:n työskentely X Oy:lle vuosina 2021 ja 2022 on tapahtunut työsuhteessa ja työskentelyyn sovelletaan työntekijän eläkelakia.

X Oy haki muutosta Eläketurvakeskuksen päätökseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati päätöksen kumoamista. Lisäksi X Oy vaati, että muutoksenhakulautakunta velvoittaa Eläketurvakeskuksen korvaamaan sen asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi X Oy:n valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Äänestysratkaisu 5–1.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja äänestyslausunnon perustelut

Asia ja sovellettavat säännökset

Asiassa on kyse siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn vuosina 2021 ja 2022 ruokalähettinä X Oy:lle sen digitaalisen alustan puitteissa eli alustataloustyönsuorittajana.

TyEL 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen TyEL:n mukaisen työeläketurvan, jos TyEL:n piiriin kuulumisen edellytykset täyttyvät. YEL 1 §:n 2 momentissa säädetyn mukaan yrittäjä vastaa lakisääteisen työeläketurvan järjestämisestä itselleen.

TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

YEL 3 §:n 1 momentissa säädetyn mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että työeläkelakien soveltamista koskevassa ratkaisussa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsopimuslain (TSL) 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Koska työlainsäädännön lähtökohtana on työntekijän suojeluperiaate, ei työlainsäädännön pakottavista säännöksistä voida sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi eivätkä osapuolten omat käsityksen oikeussuhteen laadusta ole ratkaisevassa asemassa arvioitaessa oikeussuhteen luonnetta.

TSL 1 luvun 1 §:n 1 momentti on muuttunut 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023), jossa ei ole siirtymäsäännöstä. Muutoksenhakulautakunta toteaa sovellettavan säännöksen osalta, että valituksenalainen päätös on annettu 11.9.2023, jolloin asian käsittelyssä muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan 1.7.2023 voimaan tullutta TSL:n 1 luvun 1 §:n 1 momenttia.

TSL 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.

TSL 1 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksen osapuolet eivät saa siirtää työsopimuksesta johtuvia oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan kolmannelle ilman toisen sopijapuolen suostumusta, ellei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 215/2022, säännöskohtaiset perustelut) on todettu, että voimassa olevan pykälän 1 momentin perustunnusmerkkeihin ei ehdoteta muutoksia.

Koska momentissa säädetyt tunnusmerkit eivät aina anna riittäviä välineitä oikeussuhteen luonteen ratkaisemiseksi, ehdotetaan, että momentissa säädettäisiin yksittäisten työsuhteen tunnusmerkkien lisäksi kokonaisharkinnan välttämättömyydestä työntekosuhteen oikeudellisen luonteen märittämisessä epäselvissä ja tulkinnanvaraisissa rajatapauksissa. Lisäksi momentissa säädettäisiin siitä, minkälaisia seikkoja kokonaisarvioinnissa muun muassa olisi otettava huomioon. Kysymys olisi työntekijäasemaan vaikuttavien seikkojen määrittämisestä punnitsemalla työnsuorittajan aseman epäitsenäisyyteen tai itsenäisyyteen viittaavia piirteitä kokonaisharkinnalla /-arvioinnilla.

Hallituksen esityksen mukaan erilaiset työnteon moninaiset muodot, kuten digitaalisten alustojen välityksellä tapahtuva työskentely, niin sanottu kevytyrittäjyys ja muut itsensä työllistämisen muodot ovat kuitenkin korostaneet tarvetta kokonaisarviointiin ja siitä säätämiseen työsopimuslain soveltamisalasäännöksessä.

Kokonaisharkinnalla on merkitystä tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Jos momentissa tarkoitettujen kaikkien yksittäisten tunnusmerkkien täyttyminen on selvää, tarvetta kokonaisharkinnalle ei ole. Jos taas on selvää, että momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyt tunnusmerkit eivät täyty kyseisessä oikeussuhteessa, oikeussuhteen luonne ei ratkea kokonaisharkinnalla. Mikäli momentin ensimmäisen virkkeen tunnusmerkkitarkastelun jälkeen työnsuorittajan asema jää epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi, oikeussuhteen luonnetta olisi arvioitava momentin toisen virkkeen mukaisella kokonaisharkinnalla. Siten oikeussuhteen luonteen arviointi on tulkinnanvaraisissa tilanteissa kaksivaiheista.

Kokonaisharkinnassa ei olisi kysymys yksittäisen työsuhteen tunnusmerkin täyttymisen arvioimisesta kokonaisharkinnalla, vaan työntekijäaseman määrittämisestä kaikki olosuhteessa vallitsevat seikat huomioon ottavalla arvioinnilla.

Momenttiin ehdotettavan uuden virkkeen mukaan tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioitaisiin kokonaisharkinnalla, jossa otettaisiin huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat. Kokonaisharkinnassa huomioon otettavia seikkoja ei määritellä säännöksessä tyhjentävästi, vaan yksittäisissä tulkintatilanteissa huomioon voitaisiin ottaa myös muita sellaisia tekijöitä, joiden avulla voidaan arvioida työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa työntekosuhteessa. Tämä lähtökohta liittyy jo kokonaisharkinnan luonteeseen ja on tarpeen siitä huolimatta, että säännöksessä mainitut, työn tekemisestä sovitut ja siinä noudatettavat tai noudatetut ehdot, työn tekemisen tosiasialliset olosuhteet ja osapuolten oikeussuhteen luonnetta koskeva tarkoitus pitävät sisällään hyvinkin erilaisia osapuolten asemaan vaikuttavia seikkoja. Tätä periaatetta tukee myös EUT:n ratkaisukäytännössä luodut työsuhteen käsitteen määrittelyä koskevat periaatteet ja kriteerit.

Hallituksen esityksessä on todettu, että työn teon ehtojen, työolosuhteiden ja sopijapuolten tarkoituksen ohella kokonaisharkinnassa tulee ottaa huomioon muut sopijapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavat seikat. Muina sopijapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavina seikkoina otetaan huomioon muun muassa se, miten työnteettäjä on käyttänyt työn johto- ja valvontaoikeutta työnsuorittajaan. Työnantajan direktio-oikeuden käytön voimakkuus näyttäytyy työnsuorittajan alisteisena ja epäitsenäisenä asemana työtä koskevissa järjestelyissä ja päätöksissä ja viittaa työsuhteen olemassaoloon. Sillä, mitä välineitä käyttäen valvontaa tehdään (algoritmeihin perustuva valvonta tai valvonta asiakkailta saadun palautteen perusteella), ei ole oikeussuhteen luonteen määrittelyssä merkitystä.

Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan, että yhtiömuodon valinnan tai esimerkiksi laskutuspalveluyrityksen käyttämisen merkitystä oikeussuhteen luonteen arvioinnissa olisi tarkasteltava viime kädessä siitä näkökulmasta, pyritäänkö järjestelyllä tarkoituksellisesti kiertämään tai välttämään työlainsäädännöstä johtuvia velvoitteita. Lain kiertämistarkoituksessa tehdyille tosiasialliselta luonteeltaan näennäisille järjestelyille ei luonnollisestikaan anneta suojaa oikeussuhteen todellista luonnetta arvioitaessa.

Asian taustatiedot

Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma (Varma) on myöntänyt A:lle YEL-vakuutuksen 7.1.2022 saapuneen YEL-vakuutushakemuksen perusteella takautuvasti 1.5.2021 alkaen. A on katsonut, että hän on toiminut työsuhteisena työtekijänä ja Varman mukaan on syntynyt epäselvyyttä siitä, tuleeko A:n työskentelyyn soveltaa TyEL:ia vai YEL:iä, jonka vuoksi se on pyytänyt Eläketurvakeskuksen ratkaisua siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn X Oy:öön vuosina 2021 ja 2022.

Ansaintarekisterin mukaan A:lla on ollut YEL-vakuutus ajalla 1.5.2021−24.2.2023. Patentti- ja rekisterihallituksen tietojen mukaan toiminimen Y-tunnus on annettu 11.10.2022 ja yrittäjätoiminta on päättynyt 6.3.2023.

Esitetyn selvityksen mukaan A:n työskentely on perustunut hänen ja X Oy:n välillä tehtyihin kirjallisiin 26.3.2021, 15.4.2021, 27.8.2021 ja 27.7.2022 allekirjoitettuihin sopimuksiin, joissa osapuolet ovat sopineet työn teosta.

X Oy:n ja A:n 27.8.2021 ja 27.7.2022 välisillä sopimuksilla on sovittu ehdoista, joiden mukaan X Oy (sopimuksessa Päämies) antaa ruoan kotiinkuljetuksia koskevia toimeksiantoja ja muita mahdollisia niihin liittyviä toimeksiantoja A:lle (sopimuksessa Palveluntarjoaja). Sopimus käsittää suoriteperusteisten toimeksiantojen suorittamisen ja sen mukaan Palvelutarjoajalla on oikeus käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa, edellyttäen, että Palveluntarjoaja täyttää tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain mukaiset velvoitteensa. Palveluntarjoajan tulee lisäksi varmistaa, että sen työntekijöillä ja mahdollisella Edustajalla tai mahdollisilla työntekijöillä tai muilla mahdollisille Edustajille työtehtäviä suorittavilla henkilöillä on Palvelujen onnistuneen hankkimisen edellyttämä kokemus ja että nämä muutoinkin täyttävät tässä esitetyt ehdot. Jos Palveluntarjoaja päättää käyttää Edustajaa, Palveluntarjoaja on aina vastuussa Päämiehelle tässä esitettyjen velvoitteiden täyttymisestä.

Edelleen sopimuksen mukaan toiminta voidaan organisoida määräajaksi ennalta sovitun aikataulun muodossa, Päämiehen tarjoamien niin sanottujen kuljetusikkunoiden pohjalta, tai tapauksen mukaan myös siten, että Palveluntarjoaja itse tarjoutuu käytettäväksi tiettynä valitsemanaan aikana ja ottaa tällöin vastaan Palveluihin kuuluvia toimituksia. Päämies varaa oikeuden aika ajoin muuttaa tähän tarkoitukseen sovellettavaa toimintamallia joko osittain tai kokonaan siten, että muutoksista ilmoitetaan 14 päivää ennen niiden voimaantuloa. Palveluntarjoaja voi valintansa mukaan koska tahansa kieltäytyä tarjotuista kuljetusikkunoista tai kieltäytyä olemasta käytettävissä tarjotuille toimituksille.

Sopimusten mukaan Palveluntarjoajalla on oikeus saada Palveluista palkkio, jonka määrään vaikuttaa viikonpäivä, ja kiinteä palkkio suoritetusta ateriatoimituksesta sekä kilometrikorvaus. Päämies pidättää oikeuden vähentää Palvelumaksusta asiakkaan reklamoiman toimituksen kustannukset, jos toimitus vahingoittuu kuljetuksen aikana tai jos tilaus toimitettiin väärälle asiakkaalle tai jos palvelun laadussa muuten oli huomattava puute.

Lisäksi sopimusten mukaan Palveluntarjoaja on noudatettava Päämiehen kulloinkin voimassa olevia yleisohjeita. Sopimuksen mukaan Palveluntarjoaja on noudatettava Päämiehen kulloinkin voimassa olevia Palveluita ja Palveluntarjoajaa koskevia toimintaohjeita (supplier code of conduct). Lisäksi sopimuksen mukaan Palveluntarjoajan on toimitettava Palvelut ripeästi ja alan parhaiden käytäntöjen ja standardien mukaisesti, niin huolellisesti, taidolla ja tunnollisesti kuin mahdollista, ammattimaiselle palveluntarjoajalle sopivalla tavalla. Päämiehelle on äärimmäisen tärkeää, että Palvelut toimitetaan turvallisesti ja vastuullisella tavalla, koska tässä epäonnistuminen voi vaarantaa asiakkaiden sekä jalankulkijoiden ja muiden liikenteessä olevien terveyden, millä voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia yleisön käsitykseen Päämiehestä ja tämän tarjoamista palveluista.

X Oy:n ja A:n 26.3.2021 ja 15.4.2021 allekirjoitetuissa sopimuksissa ei ole mainintaa oikeudesta käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa.

Työn tekemisestä sopimuksen perusteella ja henkilökohtaisesti sekä työn siirtämisestä toiselle

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että työsuhteen tunnusmerkistöön sisältyy se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse, eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen apulaisen ja vastaavalla tavalla on mahdollista, että työntekijä ottaa itselleen sijaisen, joka suorittaa työtehtävän hänen puolestaan.

Yrittäjän työhön liittyy lähtökohtaisesti mahdollisuus käyttää sopimusvelvoitteidensa täyttämiseen toista henkilöä työnteettäjää kuulematta, ja usein myös velvollisuus huolehtia tehtäväkseen ottamansa toimeksiannon suorittamisesta tarvittaessa sijaisjärjestelyin.

Esitetyn selvityksen mukaan A:n työskentely on perustunut hänen ja X Oy:n välillä tehtyihin sopimuksiin, jossa osapuolet ovat sopineet työn teosta. Sopimuksessa käytetty nimike ja muu muotoilu viittaa siihen, että A:n työskentelyn on tarkoitettu olevan muuta kuin työsuhteessa tehtävää työtä, mutta tässäkin suhteessa työntekosuhteen tosiasiallista luonnetta on pidettävä ratkaisevana. Sovellettavasta eläkelaista ei ole myöskään mahdollista sopia eläkevakuuttajaa sitovasti.

X Oy:n ja A:n 26.3.2021 ja 15.4.2021 allekirjoitetuissa sopimuksissa ei ole mainintaa oikeudesta käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa. Myöhempien 27.8.2021 ja 27.7.2022 allekirjoitettujen sopimusten mukaan A on voinut käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa.

Työnantajan johto- ja valvontaoikeus

Työnantajan johto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus on käytännössä keskeisin työsuhteen tunnusmerkeistä, kun arvioidaan, onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä vai esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tapahtuneesta toiminnasta. Koska työnantajalla on päätösvalta työtä koskevissa asioissa sekä oikeus johtaa ja valvoa työn tekemistä, työsuhteessa olevan työntekijän asema suhteessa työnantajaan on epäitsenäinen. Työnantajan direktio-oikeuden osalta oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan on tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittävää.

Direktio-oikeuden olemassaololle on ominaista työnantajan oikeus ennen työn aloittamista ja tarvittaessa työn tekemisen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan asema on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X Oy ja A ovat sopineet, että X Oy antaa ruoan kotiinkuljetuksia koskevia toimeksiantoja ja muita mahdollisia niihin liittyviä toimeksiantoja A:lle. A:n on noudatettava voimassa olevia yleisohjeita sekä X Oy:n kulloinkin voimassa olevia Palveluita ja Palveluntarjoajaa koskevia toimintaohjeita (supplier code of conduct). Lisäksi A:n on toimitettava toimeksiantoja ripeästi ja alan parhaiden käytäntöjen ja standardien mukaisesti, niin huolellisesti, taidolla ja tunnollisesti kuin mahdollista, ammattimaiselle palveluntarjoajalle sopivalla tavalla. Toiminta organisoidaan määräajaksi ennalta sovitun aikataulun muodossa, X Oy:n tarjoamien kuljetusikkunoiden pohjalta, tai siten, että A itse tarjoutuu käytettäväksi tiettynä valitsemanaan aikana ja ottaa tällöin vastaan kuuluvia toimituksia. X Oy:llä on oikeus aika ajoin muuttaa tähän tarkoitukseen sovellettavaa toimintamallia joko osittain tai kokonaan siten, että muutoksista ilmoitetaan 14 päivää ennen niiden voimaantuloa. A voi valintansa mukaan koska tahansa kieltäytyä tarjotuista kuljetusikkunoista tai kieltäytyä olemasta käytettävissä tarjotuille toimituksille.

Kokonaisarviointi

Ottaen huomioon X Oy:n ja A:n välisen oikeussuhteen kiistanalaisuuden asiassa muutoksenhakulautakunta katsoo, että asiassa on perusteltua arvioida työsuhteen olemassaoloa kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon TSL 1 luvun 1 momentin toisessa virkkeessä mainitut työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että asiassa on tullut esille sekä yrittäjyyden puolesta puhuvia seikkoja sekä työsuhteeseen viittaavia seikkoja.

Asiassa on riidatonta se, että A:lla on ollut YEL-vakuutus ajalla 1.5.2021−24.2.2023 ja Patentti- ja rekisterihallituksen tietojen mukaan hänelle on yksityisenä elinkeinoharjoittajana rekisteröity toiminimi ajalla 3.11.2022−6.3.2023.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkistön osalta ei ole säännöksiä, vaan tunnusmerkistö on muodostunut työoikeudellisessa oikeuskäytännössä. Itsenäisen yrittäjyyden aineelliseen tunnusmerkistöön kuuluvat toiminnan yleisyys ja julkisuus, yrittäjäriski sekä yrittäjän vapaus. Itsenäisen yrittäjyyden muodolliseen tunnusmerkistöön kuuluvat muun muassa ilmoitusten tekeminen viranomaisrekistereihin, kuten esimerkiksi kaupparekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin, sekä yrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen ottaminen. Myös työstä saadun korvauksen maksutapaa eli sitä, laskuttaako työn suorittaja korvauksen ja sisältyykö summaan arvonlisävero, voidaan pitää itsenäisen yrittäjyyden muodollisena tunnusmerkkinä.

Työsuhteen tunnusmerkkeihin kuuluu henkilökohtainen työntekovelvoite, eikä työntekijä voi ilman työnantajan hyväksyntää laittaa ketään toista sijaansa tai käyttää apulaista. Työsuhteessakin on siis sopimus- tai suostumusperusteisesti mahdollista, että työntekijä käyttää sijaista tai vastaavaa järjestelyä.

Toiminnan yleisyydellä ja julkisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö tarjoaa itse palvelujaan ja ilmoittaa niistä julkisesti. Muutoksenhakulautakunta toteaa asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että asiassa ei ole tullut ilmi, että A olisi markkinoinut kuljetuspalvelujaan, eli olisi tarjonnut itse palvelujaan ja ilmoittanut niistä julkisesti, vaan X Oy mainostaa sovellustaan ja sen avulla ruoan kotiin tilaamista. Ruokalähetit vaikuttavat olevan vain osa tätä X Oy:n liiketoiminnan ketjua, jossa asiakas tilaa sovelluksen kautta ruokaa ja ruokalähetti kuljettaa sen. Kokonaisuudessaan koko ajan operoidaan X Oy:n hallinnoimalla sovelluksella X Oy:n lukuun. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että toiminnan yleisyyden ja julkisuuden osalta tosiseikat viittaavat enemmän työsuhteeseen kuin itsenäiseen yrittäjyyteen.

Tyypillinen yrittäjätoiminnan piirre on taloudellinen sitoutuminen toimintaan, jolloin yrittäjä kantaa riskin siitä, että toiminta tuottaa ansiotuloa sekä vastaa työnsä lopputuloksesta ja laadusta sekä mahdollisista virheistä.

Yrittäjän osaamisella tai ammattitaidolla voi olla taloudellista merkitystä, jolloin yrittäjän taloudellinen riski toteutuu sitä kautta, miten kannattavaksi yritys saadaan hyödyntäen yrittäjän ammattitaitoa henkilökohtaisessa työpanoksessa.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että A:n ruokalähettityöstä saama taloudellinen hyöty on ollut tuntipalkkiosta ja suoritepalkkiosta sekä matkan pituuteen perustuvasta korvauksesta koostunut vastike suoritetusta työstä. Varsinainen taloudellinen hyöty työsuorituksesta on tullut X Oy:lle. Vastuu työn tuloksesta ja virheellisistä toimituksista on ollut A:lla vain siltä osin, ettei hän ole saanut suoritepalkkiota toimittamattomista kuljetuksista, liian paljon myöhässä olleista tai puutteellisista kuljetuksista.

Asiassa ei ole tullut esille taloudellista tai muuta sitoutumista taikka erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, jotka viitaisivat siihen, että A:lla olisi ollut yrittäjätoiminnalle ominainen taloudellinen riski työskentelystään ruokalähettinä. Pelkkä henkilökohtainen työpanos ei viittaa yrittäjäriskiin.

Yrittäjän vapauteen kuuluu, että yrittäjä on itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään eikä yrittäjä ole työntekijän direktio-oikeuden alainen. Yrittäjätoiminnan itsenäisyyden arviossa merkitystä on myös sillä, että yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja hänellä on niin sanottu yrittäjän riski toiminnastaan.

Työnantajan direktio-oikeus on käytännössä keskeisin työsuhteen tunnusmerkeistä, kun arvioidaan sitä, onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä vai esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tapahtuneesta työstä.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan asema on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X Oy:n toiminnassa on kyse pitkälle automatisoidusta alustavälitteisestä toiminnasta.

Myös digitaalisen alustan kautta tapahtuva valvonta ja seuranta tai oikeus ja mahdollisuus niihin ilman konkreettisia valvonnan toimenpiteitä voi tapahtua direktio-oikeutta ilmentävästi silloin, kun digitaalinen alusta on työnantajan hallinnoima. Muutoksenhakulautakunnan käsityksen mukaan A:n on tullut noudattaa X Oy:n antamaa ohjeistusta käyttäessään digitaalista alustaa. Kuljetustoimeksiannot suoritetaan suurelta osin alustaa käyttäen ja ruokalähetin toiminta kuljetustoimeksiantojen vastaanottamisessa ja suorittamisessa vaikuttaa hänelle tarjottaviin toimeksiantoihin. X Oy seuraa sen hallinnoiman alustan kautta tilauksen kulkua eli myös sitä, miten ruoan kotiinkuljetus eli ruokalähetin työsuoritus etenee. Lisäksi jos toimituksen osalta ilmenee poikkeustilanteita, X Oy voi reagoida niihin tilauksen seurannan avulla. Myös asiakaspalautteiden avulla X Oy:llä on mahdollisuus valvoa tilausten toimittamista. Näin ollen X Oy:llä on oikeus ja mahdollisuus alustan kautta ja myös mahdollisten reklamaatioiden avulla seurata A:n työsuoritusta eli ruoan kotiinkuljetusta sekä myös oikeus ja mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Valvonnan ja seurannan tavoilla ei ole olennaista merkitystä direktio-oikeus tunnusmerkin täyttymisen osalta.

Muutoksenhakulautakunta toteaa myös, että direktio tunnusmerkin täyttymisen kannalta ei ole ratkaisevaa, onko A saanut itse päättää, milloin hän on ollut X Oy:n käytettävissä kuljetustoimeksiantojen suorittamiseksi. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on merkityksellistä se, onko X Oy:llä ollut mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan niissä tilanteissa, joissa A oli sopinut ottavansa kuljetustoimeksiantoja vastaan, vai onko A voinut toimia vapaasti ja itsenäisesti ennalta sovitun toimeksiannon rajoissa.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että X Oy on antanut ohjeet ja opastanut alustan käytössä, mikä on olennainen osa työsuoritusta. Lisäksi X Oy on alustan kautta määrittänyt, milloin ja missä työtä on tarjolla ennalta sovittuna aikana, sekä seurannut tilausten kulkua, jolloin sillä on ollut mahdollisuus myös A:n työsuorituksen seuraamiseen. X Oy:llä on siten ollut oikeus ja mahdollisuus direktio-oikeuden käyttämiseen A:n työsuorituksen osalta.

A:lla on asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut tavallista työsuhdetta suurempi vapaus valita ja olla hyväksymättä sekä peruuttaakin työsuorituksia, joka viittaa yrittäjän itsenäiseen asemaan. Ottaen kuitenkin huomioon edellä esitetty X Oy:n direktio-oikeudesta ja A:n puuttuvasta yrittäjän riskistä muutoksenhakulautakunta katsoo, ettei A:n voida katsoa toimineen yrittäjälle tyypillisessä itsenäisessä asemassa suhteessa X Oy:öön.

Työsuhteen tunnusmerkkeihin kuuluu henkilökohtainen työntekovelvoite, eikä työntekijä voi ilman työnantajan hyväksyntää laittaa ketään toista sijaansa tai käyttää apulaista. Työsuhteessa työntekijä saa ottaa työhön apulaisia, jos siitä on sovittu työnantajan kanssa tai sitä on katsottava edellytetyn. Työsuhteessa työntekijän on sopimus- ja suostumusperusteisesti mahdollista käyttää myös sijaista tai vastaavaa järjestelyä.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että X Oy:n ja A:n 26.3.2021 ja 15.4.2021 allekirjoitetuissa sopimuksissa ei ole mainintaa oikeudesta käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa. Myöhempien 27.8.2021 ja 27.7.2022 allekirjoitettujen sopimusten mukaan A on voinut käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa.

A on solminut sopimuksen työstä omissa nimissään luonnollisena henkilönä. Työnsuorittajan luonnollisena henkilönä solmimaan sopimukseen liittyy se, että henkilö sitoutuu suorittamaan työn ensisijaisesti itse. Selvityksen mukaan A on toiminut X Oy:n tuntijärjestelmän mukaisesti ja tehnyt epäsäännöllistä osa-aikatyötä freelancerina. A on työskennellyt omalla autollaan. Hänellä on ollut oikeus käyttää sijaista ilman X Oy:n suostumusta edellyttäen, että hän täyttää tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain mukaiset velvoitteensa. Lisäksi A:n tulee varmistaa, että sijaisella on Palvelujen onnistuneen hankkimisen edellyttämä kokemus ja että nämä muutoinkin täyttävät sopimuksessa esitetyt ehdot.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista sekä luoda yrityksille ja julkisoikeudellisille yhteisöille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyöstä tai alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa.

Edellä mainitun lain 4 §:n mukaan tätä lakia ei sovelleta, jos:

1) vuokratun työntekijän tai työntekijöiden työskentely kestää yhteensä enintään 10 työpäivää; tai

2) 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ilman arvonlisäveroa on alle 9 000 euroa.

Selvityksen perusteella A:lla on ollut mahdollisuus käyttää sijaista. Muutoksenhakulautakunnan käsityksen mukaan sopimuksiin kirjattu mahdollisuus sijaisen tai apulaisen käyttämiseen ei merkitse, että A ei olisi sopimuksessa lähtökohtaisesti sitoutunut tekemään työtä itse, ottaen huomioon X Oy:n A:lle maksama palkkio, joka määrältään ei kuitenkaan ole niin korkea, että hänelle olisi taloudellisesti mielekästä palkata itselleen sijaista ja maksaa sijaiselle normaalien työmarkkinoiden mukaista yleisesti hyväksyttävää vähimmäispalkkaa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on toiminut ensin verokortilla, sitten laskutuspalveluyrityksen kautta, tämän jälkeen ennakkoperintärekisteriin ilmoitetulla toiminimellä ja viimeisimpänä jälleen laskutuspalvelun kautta. Yllä olevat seikat tukevat vahvasti päätelmää, että sopimukseen liittyy työsuhteen tunnusmerkistöön kuuluva sitoutuminen henkilökohtaiseen työn suorittamiseen.

Johtopäätökset

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että henkilön toimintaan sovellettava työeläkelaki ei määräydy sen perusteella, mitä sopimusehdoissa on työeläkevakuuttamisen osalta mahdollisesti mainittu. Se, että A on tehnyt ilmoituksen viranomaisrekisteriin ja hänellä on ollut YEL-vakuutus ajalla 1.5.2021−24.2.2023, ei ole myöskään kokonaisharkinnassa ratkaisevaa. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että X Oy:n A:lle tarjoama sopimus on luonteeltaan vakiosopimus, ja asiassa on ilmennyt, että A ei ole itse vaikuttanut palkkion määräytymisen perusteisiin eli käytännössä hinnoitellut kuljetustyötään. X Oy:n onkin katsottava määritelleen työsuorituksesta maksettavan vastikkeen. Työnteon tosiallisista olosuhteista ei ole myöskään tullut esille, että A olisi käyttänyt alihankkijaa, sijaista tai edustajaa, vaan A on tehnyt itse kuljetustoimeksiannot omalla autollaan. Näin ollen sillä seikalla, että A:lla olisi ollut mahdollisuus käytännössä käyttää sijaista, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa A:n henkilökohtaista sitoutumista työskentelyyn. Muutoksenhakulautakunta katsoo näin ollen, että työntekosuhteessa vallitsevat aineelliset tosiseikat, kuten työsuorituksesta saadusta korvauksesta ja sen maksutavasta esitetyt tosiseikat sekä työnteon tosialliset olosuhteet, viittaavat A:n epäitsenäiseen ja alisteiseen asemaan X Oy:öön nähden.

Muutoksenhakulautakunta katsoo näin ollen, että A:n työskentely X Oy:lle vuosina 2021 ja 2022 on tapahtunut työsuhteessa ja että hänen työskentelyynsä on siten sovellettava TyEL:iä.

Muutoksenhakulautakunta toteaa myös, että lisäselvityksenä asiaan X Oy on toimittanut vakuutusoikeuden 21.5.2024 antamat X Oy:n ruokalähettejä koskevat päätökset työtapaturma-asioissa. Vakuutusoikeuden asioiden käsittelyssä on sovellettu 30.6.2023 saakka voimassa ollutta TSL 1 luvun 1 §:ää, ja niissä vakuutusoikeus on katsonut, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa edellytetyistä työsuhteen yksittäisistä tunnusmerkeistä täyttyvät työn tekeminen sopimuksen perusteella, vastiketta vastaan, työnantajan lukuun sekä tämän johdon ja valvonnan alaisena. Sen sijaan sitoutuminen henkilökohtaisesti tekemään työtä -tunnusmerkki ei täyty. Koska vakuutusoikeus on katsonut, että kaikki yksittäiset työsuhteelta edellytettävät tunnusmerkit eivät ole osapuolten välisissä sopimussuhteissa täyttyneet, vakuutusoikeus on katsonut, että kokonaisarviointia ei ole ollut tarpeen suorittaa. Vakuutusoikeuden näissä työtapaturma-asioissa antamien päätösten mukaan ruokalähettien ei ole voitu katsoa tehneen ruokalähetin työtään työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että päätöksistä esiin tulevat tosiseikat eroavat kuitenkin nyt muutoksenhakulautakunnassa käsiteltävänä olevasta X Oy:n asian tosiseikoista.

Muutoksenhakulautakunta toteaa lisäksi, että vakuutusoikeus on myös vahvennetun istunnon ratkaisussaan 14.6.2024 antamallaan päätöksellä työeläkelakien soveltamista koskevassa asiassa H1674/2024 hylännyt valituksen muutoksenhakulautakunnan 13.4.2022 antamasta päätöksestä (TELK/2804/2021). Vakuutusoikeus katsoi kuten muutoksenhakulautakunta, että kyseisessä tapauksessa työskentely X Oy:n ruokalähettinä oli tapahtunut työsuhteessa, johon tuli soveltaa TyEL:iä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asian näin päättyessä ei ole pidettävä kohtuuttomana, että X Oy joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Eriävän mielipiteen jättänyt jäsen olisi muuttanut valituksenalaista päätöstä.

Työeläkelakien soveltamista koskevassa ratkaisussa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentti on muuttunut 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023), jossa ei ole siirtymäsäännöksiä.

Valitus koskee Eläketurvakeskuksen 11.9.2023 antamaa päätöstä, jossa on arvioitu työeläkelainsäädännön soveltamista A:n työskentelyyn vuosina 2021 ja 2022. Arvioitava toiminta on tapahtunut ennen työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin muutosta (393/2023). Mikäli muuttunutta lainsäädäntöä on tarkoitus soveltaa takautuvasti ennen lainsäädännön voimaantuloa tapahtuneeseen toimintaan, tulee asiasta nähdäkseni säätää siirtymäsäännöksin. Mikäli siirtymäsäännöksiä ei ole, tulee lakimuutoksen voimaantuloa edeltävänä aikana tapahtuvaan toimintaan nähdäkseni soveltaa tuolloin voimassa ollutta lainsäädäntöä. Näin ollen katson, toisin kuin lautakunnan enemmistö, että A:n työskentelyä arvioitaessa tulee soveltaa työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttia sellaisena, kun se oli voimassa ennen 1.7.2023.

Asiassa on kyse siitä, onko A ollut työsuhteessa X Oy:öön ja onko hänen työskentelyynsä näin ollen sovellettava työntekijän vai yrittäjän eläkelakia.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin (55/2001) mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Kuten vakuutusoikeus on ratkaisuissaan VakO 1802:2022 (H1674/2024, annettu 14.6.2024) ja VakO 2205:2022 (H1411/2024, annettu 21.5.2024) todennut, tulee kaikkien edellä mainittujen työsuhteen tunnusmerkkien toteutua, jotta työtä voitaisiin pitää työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työsuhteena. Mikäli jokin työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa mainituista yksittäisistä työsuhteen tunnusmerkeistä ei täyty, kyseessä ei ole työsuhde.

Työsuhteen tunnusmerkistöön sisältyy se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti työn suorittamiseen. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse, eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen avustajan työsopimuslain 1 luvun 8 §:ssä säädetyllä tavalla ja vastaavalla tavalla on mahdollista, että työntekijä ottaa itselleen sijaisen, joka suorittaa työtehtävän hänen puolestaan.

X Oy on toimittanut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle neljä A:n kanssa kuljetuspalveluista solmittua sopimusta. Sopimukset on allekirjoitettu A:n kanssa. Sopimukset on allekirjoitettu 26.3.2021, 15.4.2021, 27.8.2021 ja 27.7.2022. Kahdessa jälkimmäisessä sopimuksessa on sovittu, että A:lla on oikeus käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa sovitun palvelun hankkimiseen edellyttäen, että hän täyttää tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain mukaiset velvoitteet.

Arvioin tapausta samoin, kuten vakuutusoikeus on tehnyt kahdessa edellä mainitussa ratkaisussaan. Koska A:n ja X Oy:n välisissä 27.8.2021 ja 27.7.2022 solmituissa sopimuksissa toimeksiannon siirtäminen kolmannelle taholle on todettu sallituksi, katson, että A ei ole kyseisten sopimusten mukaan velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti ruoan kuljetustyöhön eikä hänen näin ollen voida katsoa sitoutuneen henkilökohtaisesti tekemään työtä. Näin ollen henkilökohtaista sitoutumista koskeva työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetty tunnusmerkki ei täyty, eikä A:ta siten voida pitää ko. sopimusten voimassaoloajalta työntekijänä eikä häntä kuulu vakuuttaa työntekijän eläkelain mukaan.

Lisäksi jäsen on todennut oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta, kun on velvoitettu ottamaan kantaa siihen enemmistön asiaratkaisun mukaisesti, että hän on samaa mieltä kuin enemmistö.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X Oy haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että päätös kumotaan. Lisäksi X Oy vaati, että Eläketurvakeskus velvoitetaan korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut muutoksenhakulautakunnan ratkaisun antamisesta. X Oy vaati vielä, että Eläketurvakeskus velvoitetaan korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut myös vakuutusoikeudessa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut vakuutusoikeuden ratkaisun antamisesta.

X Oy vetosi siihen, että muutoksenhakulautakunta on virheellisesti katsonut A:n olleen työsuhteessa X Oy:öön ja että hänelle olisi siten tullut järjestää työntekijän eläkelain mukainen eläketurva. X Oy totesi lautakunnan ratkaisun poikkeavan vakuutusoikeuden 21.5.2024 antamista ratkaisuista asioissa H1411/2024 ja H1412/2024, vaikka tapausten tosiseikat ovat samanlaiset. X Oy:n mukaan lautakunta ei ole perustellut minkä vuoksi se ei ole noudattanut mainittuja ratkaisuja. Lautakunta on viitannut kyseisiin ratkaisuihin, mutta todennut, että niissä sovellettiin 30.6.2023 saakka voimassa ollutta työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää. X Oy katsoi, että tämä ei ole peruste erilaiselle kohtelulle, koska lainmuutos ei ole muuttanut oikeustilaa. X Oy katsoi, että ratkaisu rikkoo perustuslain 6 §:ssä turvattua oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun ja tämä on itsessään riittävä peruste lautakunnan päätöksen kumoamiseen.

Toiseksi X Oy totesi, että lautakunnan päätöksessä on merkittävä tosiseikkojen arviointia koskeva virhe. Lautakunta on katsonut, että X Oy:n ja A:n välillä 26.3.2021 ja 15.4.2021 tehtyihin sopimuksiin ei sisältyisi mainintaa oikeudesta käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa. Tämä ei pidä paikkansa, sillä sopimuksiin on tosiasiassa sisältynyt sanottu sopimusehto. X Oy:n mukaan kyseiset sopimukset ovat samansisältöisiä kuin asioissa H1411/2024 ja H1412/2024. X Oy arvioi virheen vaikuttaneen päätöksen lopputulokseen ja katsoi, että päätös on kumottava virheellisen menettelyn vuoksi.

X Oy vetosi lisäksi siihen, että lautakunta on soveltanut asian arviointiin työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1.7.2023 voimaan tullutta muutosta. X Oy katsoi, ettei säännöstä voi soveltaa takautuvasti. X Oy totesi, että säännös ei ole muuttanut vallitsevaa oikeustilaa ja uuden säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että kokonaisarviointi ei sinänsä ole uusi keino sen ratkaisemiseksi, tehdäänkö työ työsuhteessa vai muussa oikeussuhteessa. Lautakunnan perusteluissa on viitteitä siitä, että se katsoo voivansa poiketa vakuutusoikeuden ratkaisuista H1411/2024 ja H1412/2024 lainmuutoksen johdosta. X Oy:n mukaan peruste on virheellinen.

Työsuhteen tunnusmerkkien osalta X Oy katsoi, ettei A:n ja X Oy:n välisessä sopimuksessa täyty henkilökohtaisuutta koskeva tunnusmerkki, koska A on rajoituksitta voinut asettaa toisen tekemään työtä puolestaan. Kaikista A:n ja X Oy:n välisistä sopimuksista ilmenee, että niissä ei ole asetettu henkilökohtaista työntekovelvoitetta A:lle. A:n ja X Oy:n välisissä 26.3.2021 ja 15.4.2021 allekirjoitetuissa sopimuksissa on sovittu, että toimeksisaajalla on oikeus vaihtaa toimeksiantojen suorittajaa tai käyttää alihankkijaa. Lisäksi osapuolten välisissä 27.8.2021 ja 27.7.2022 allekirjoitetuissa sopimuksissa on sovittu, että palveluntarjoajalla on oikeus käyttää alihankkijaa, sijaista tai asiamiestä palveluiden suorittamisessa, edellyttäen, että palveluntarjoaja täyttää tilaajanvastuulain mukaiset velvoitteensa. Sopimuskohdat tarkoittavat X Oy:n mukaan sitä, että A:lla ei ole ollut velvollisuutta suorittaa työtä henkilökohtaisesti, vaan hän on voinut antaa toimeksiantojen suorittamisen ulkopuolisen tehtäväksi. X Oy:n mukaan se ei ole myöskään suorittanut minkäänlaista ennakollista hyväksyntää tai harkintaa tällaisten kolmansien osapuolten suhteen.

X Oy totesi lisäksi, ettei se, että A on allekirjoittanut sopimukset luonnollisena henkilönä, tarkoita sitä, että hänellä olisi ollut velvollisuus suorittaa työtä henkilökohtaisesti. X Oy katsoi, että sopimusmallit, johon X Oy:n ja A:n väliset sopimukset perustuvat, ovat mahdollistaneet myös työsuhteeseen palkatun henkilöstön käyttämistä eikä työsopimuslain tunnusmerkistön täyttymisen kannalta voida antaa painoarvoa sille, mikä on taloudellisesti järkevää ja mikä ei. X Oy katsoi edelleen, ettei tunnusmerkin täyttymistä voida sitoa siihen, onko ulkopuolista tahoa tosiasiassa käytetty työn tekemiseen vai ei. Muussa tapauksessa työsuhteen tunnusmerkistön täyttyminen voisi vaihdella eri ajanjaksoina sen mukaan, suorittaako toimeksisaaja työn itse vai käyttääkö hän siihen ulkopuolista tahoa. Samoin eri toimeksisaajien kohtelu riippuisi pelkästään tästä tekijästä, vaikka näiden kanssa olisi tehty sisällöltään samanlaiset sopimukset. X Oy katsoi, ettei lainsäätäjä ole voinut tarkoittaa, että työsuhteen määritelmä, jonka täyttymisellä on huomattavia vaikutuksia osapuolten oikeusasemaan, olisi riippuvainen tällaisista sattumanvaraisista ja vaihtelevista tekijöistä. Vaikka A olisikin suorittanut toimeksiannot henkilökohtaisesti, ei asialla ole merkitystä tunnusmerkistön kannalta, koska se ei osoita, että hän olisi sopimuksessa henkilökohtaisesti sitoutunut työn tekemiseen.

Työn johtoa ja valvontaa koskevan tunnusmerkin osalta X Oy viittasi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 21.2.2024 antamaan Woltia koskeneeseen päätökseen, jossa katsottiin, että lähetit eivät työskentele sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, että heidän olisi katsottava työskentelevän yhtiön johdon ja valvonnan alaisena. X Oy totesi, että hallinto-oikeus on kyseisessä ratkaisussa päätynyt lopputulokseen asiassa, jossa ei ole oikeudellisesti merkittäviä eroja tähän asiaan. X Oy katsoi, ettei sen ja Woltin erilaista oikeudellista kohtelua voida pitää oikeutettuna.

X Oy:n mukaan työn johtoa ja valvontaa koskeva tunnusmerkki ei ole täyttynyt, koska sillä ei ole ollut oikeutta tai mahdollisuutta työnjohto-oikeuden käyttämiseen. X Oy ei ole antanut A:ta velvoittavia määräyksiä työn suorittamisesta, eikä X Oy:llä ole ollut tähän oikeuttakaan. X Oy on tarjonnut toimeksiantosuhteen alussa yleistä informaatiota digitaalisen alustan ominaisuuksiin ja X Oy:n toimintaan liittyen. Informaation antaminen ei ole ohjannut tai rajoittanut sitä, miten A toteuttaa kuljetustoimeksiantonsa. X Oy ei ole myöskään millään tavalla seurannut tai valvonut antamiensa ohjeiden noudattamista.

X Oy vetosi siihen, ettei se käytä sovellustaan työn johtamiseen tai valvontaan eikä vaikuta sen kautta kuljetustehtävien määrään ja paikkaan vaan sovellus toimii ainoastaan alustana toimeksiantojen välittämiseksi. Lähetit voivat itse päättää, kuinka paljon he ottavat vastaan toimeksiantoja sen kautta. X Oy totesi lisäksi, ettei sillä ole minkäänlaista oma-aloitteista seurantaa, jolla pyrittäisiin varmistamaan, että lähetit tekevät suorituksen asiakastilauksen mukaisesti tai noudattavat palveluntuottamista koskevaa sopimusta. Lisäksi läheteillä on oikeus luopua toimeksiannosta kuljetustoimeksiannon aikana. Lähetti kantaa riskin palvelusuorituksensa riittävyydestä suhteessa X Oy:öön ja X Oy saa osapuolten välisen sopimuksen mukaan vähentää tilauksen hinnan lähetin palkkiosta, jos lähetin kuljettama tilaus on virheellinen tai jää saapumatta. Lisäksi jos lähetti ei hoida vastaanottamaansa kuljetustehtävää, lähetti ei saa tehtävästä kuljetuspalkkiota. X Oy voi myös viime kädessä irtisanoa lähetin kanssa tehdyn palvelusopimuksen, jos virheelliset suoritukset toistuvat. X Oy vetosi siihen, etteivät tällaiset toimintatavat ole ominaisia tai mahdollisia työsuhteessa.

X Oy totesi vielä, ettei asiassa ole tarvetta tehdä kokonaisarviointia työsuhteen tunnusmerkistön täyttymisestä, koska on selvää, etteivät tunnusmerkit täyty. Viime kädessä kokonaisarviointi kuitenkin osoittaa, että A on toiminut yrittäjäasemassa. X Oy:n mukaan työskentelyyn ei kokonaisuutena arvioiden ole liittynyt työsuhteelle ominaisia tekijöitä.

Vakuutusoikeus kuuli asiassa asianosaisia. Eläketurvakeskus antoi lausuntonsa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus viittaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin muilta osin, mutta toteaa seuraavaa:

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttia on muutettu 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella, jossa ei ole siirtymäsäännöstä. Nyt käsiteltävässä asiassa on kyse A:n työskentelystä X Oy:lle vuosina 2021 ja 2022 ja asiaa tulee arvioida työskentelyajankohtana voimassa olleen työsopimuslain säännöksen perusteella. Näin ollen asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on sovellettu työskentelyajankohtana voimassa ollutta työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää (55/2001).

Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Kyseisen lainkohdan mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa 30.6.2023 saakka, työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Kaikkien lainkohdassa säädettyjen tunnusmerkkien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Kyseessä on pakottava säännös eivätkä työnantaja ja työntekijä näin ollen voi keskenään sopia, että laissa säädetyt työsopimuksen tunnusmerkit tosiasiallisesti täyttävässä oikeussuhteessa ei sovellettaisi työsopimuslakia. Työtä koskevan sopimuksen nimikkeellä, osapuolista käytetyillä nimityksillä tai osapuolten omilla käsityksillä oikeussuhteen luonteesta ei siten sellaisenaan ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko työskentely tapahtunut työsuhteessa vai yrittäjänä.

Työntekosuhteen oikeudellisen määräytymisen kannalta ratkaisevaa on aina se, täyttyvätkö työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä ehdotetut tunnusmerkit. Pelkästään sopimusehtojen muotoilulla ei työsopimuslain pakottavia säännöksiä voida kiertää, vaan sopimusehtojen tulee vastata tosiasiallisia oloja.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X Oy:n ja A:n välillä on tehty 26.3.2021, 15.4.2021, 27.8.2021 ja 27.7.2022 päivätyt kirjalliset sopimukset, joissa on sovittu työskentelyn ehdoista. Sopimuksissa todetaan, ettei kyseessä ole työsopimus ja 27.8.2021 ja 27.7.2022 päivätyissä sopimuksissa todetaan lisäksi, ettei osapuolten välistä suhdetta tulisi katsoa työsuhteeksi. Yksin sopimusten sanamuodoista voisi päätellä, että osapuolten on ollut tarkoitus sopia, että kuljetustoimeksiantoja suoritetaan yrittäjänä. Kuitenkaan osapuolten välisellä sopimuksella tai osapuolten omilla käsityksillä ei ole yksinään ratkaisevaa merkitystä työskentelyyn sovellettavaa eläkelakia arvioitaessa, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta. Näin ollen huolimatta sopimuksiin sisällytetyistä maininnoista siitä, ettei kyseessä ole työsopimus ja ettei kyseessä tule katsoa olevan työsuhde, on asiassa ratkaisevaa se, täyttyvätkö A:n työskentelyssä työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit eli työn tekeminen sopimuksen perusteella, työn tekeminen henkilökohtaisesti, työn tekeminen vastiketta vastaan, työn tekeminen työnantajan lukuun ja työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Vakuutusoikeus toteaa, että mainitussa lainkohdassa säädetyistä työsuhteen tunnusmerkeistä työn tekeminen sopimuksen perusteella, palkkaa tai muuta vastiketta vastaan sekä työnantajan lukuun eivät ole asiassa riidanalaisia. Asiassa jää työsuhteen tunnusmerkeistä arvioitavaksi, onko A sitoutunut tekemään työtä henkilökohtaisesti ja onko hän työskennellyt X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena.

Henkilökohtainen sitoutuminen työsuoritukseen

Työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000 vp) työsopimuslain 1 luvun 1 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan työsopimukseen liittyy työntekijän henkilökohtainen sitoutuminen työn tekemiseen. Työntekijän oikeudesta käyttää apulaisia säädettäisiin erikseen tämän luvun 8 §:ssä.

Työsuhteen tunnusmerkistöön sisältyy se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen apulaisen ja vastaavalla tavalla on mahdollista, että työntekijä ottaa itselleen sijaisen, joka suorittaa työtehtävän hänen puolestaan. Henkilökohtaiseen työntekoon sitoutumisen kääntöpuolena voi työnsuorittaja järjestää sovitun rajoissa työsuorituksen itse parhaaksi katsomallaan tavalla, jos työn tekemiseen ei ole sitouduttu henkilökohtaisesti.

Työhön sitoutuneen työntekijän on siis lähtökohtaisesti itse tehtävä työ, mutta apulaisten ja sijaisen ottamisesta voidaan sopia. Apulaisia voidaan käyttää myös ilman sopimusta tai työnantajan nimenomaista suostumusta, jos työnantajan voidaan katsoa ymmärtäneen, että apulaisia tai sijaisia otetaan tai niitä tulee ottaa. Näin ollen työsuhteen syntymistä ei estä sellainen sopimusehto tai työnantajan ymmärrys, jonka mukaan työntekijä voi ottaa itselleen apulaisen ja/tai sijaisen. Työn tekemistä henkilökohtaisesti koskevan tunnusmerkin täyttymisen kannalta ongelmallista voi käytännössä olla tosiasiallisesti tapahtunut laaja ja toistuva tai jatkuva apulaisten ja sijaisten käyttö. Joka tapauksessa on kuitenkin selvää, että pelkät sopimusehdot apulaisen tai sijaisen käyttämisestä eivät ole ratkaisevia, vaan ratkaisevia ovat tosiasialliset tapahtumat, kuten tunnusmerkistötarkastelussa ylipäänsä.

Toisin kuin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluissa on todettu, asiassa esitetyissä X Oy:n ja A:n välisissä 26.3.2021 ja 15.4.2021 päivätyissä sopimuksissa on maininta, jonka mukaan päämiehen edustajalla on oikeus muuttaa toimeksiantojen suorittajaa tai käyttää alihankkijaa. 27.8.2021 ja 27.7.2022 päivätyissä sopimuksissa on todettu, että palveluntarjoajalla on oikeus käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa palvelujen hankkimiseen edellyttäen, että palveluntarjoaja täyttää tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006, sellaisena kuin se on muutettuna) mukaiset velvoitteensa. Sopimusten mukaan palveluntarjoajan tulee lisäksi varmistaa, että sen työntekijöillä ja mahdollisella edustajalla tai mahdollisilla työntekijöillä tai muilla mahdollisilla edustajille työtehtäviä suorittavilla henkilöillä on palvelujen onnistuneen hankkimisen edellyttämä kokemus ja että nämä muutoinkin täyttävät tässä esitetyt ehdot. Jos palveluntarjoaja päättää käyttää edustajaa, palveluntarjoaja on aina vastuussa päämiehelle tässä esitettyjen velvoitteiden täyttymisestä.

Vakuutusoikeus katsoo, että on toimeksiantosopimuksen X Oy:n kanssa tehdessään sitoutunut työskentelemään X Oy:n lukuun. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on tehnyt sopimuksen luonnollisena henkilönä ja hänen on näin ollen katsottava sitoutuneen tekemään työtä henkilökohtaisesti. Edellä todetusti myös työsuhteessa olevan työntekijän voi olla mahdollista käyttää avustajaa tai sijaista työn suorittamiseen, jos tällaisesta on sovittu. Sopimuksissa on sovittu mahdollisuudesta työntekijän tai edustajan käyttöön, eikä tämän sopimukseen otetun maininnan voida katsoa sellaisenaan estävän työn suorittamisen henkilökohtaisuutta koskevan vaatimuksen täyttymistä. Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi, että kuljetustyötä olisi A:n puolesta tosiasiallisesti tehnyt joku muu henkilö. Asiassa ei ole siten myöskään esitetty selvitystä siitä, etteikö A myös olisi tosiasiallisesti toiminut henkilökohtaisesti työn suorittajana.

Siltä osin kuin X Oy on vedonnut vakuutusoikeuden päätöksiin H1411/2024 ja H1412/2024, joissa oli arvioitu henkilökohtaisuustunnusmerkin täyttymistä X Oy:n lähettien työssä, vakuutusoikeus toteaa, että toisin kuin kyseisissä päätöksissä, nyt käsiteltävässä asiassa A:n ja X Oy:n välisissä sopimuksissa sijaisen käytölle on olennaisilta osin asetettu tiettyjä kriteereitä siltä osin, kun kyse on vuosista 2021 ja 2022. Tämän lisäksi, kuten edellä on todettu, pelkät sopimusehdot apulaisen tai sijaisen käyttämisestä eivät ole ratkaisevia, vaan ratkaisevia ovat tosiasialliset tapahtumat.

Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös siltä osin kuin on kysymys työn tekemisestä henkilökohtaisesti.

Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuus

Työnantajan johto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus on yksi arvioitavista työsuhteen tunnusmerkeistä, kun punnitaan, onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä vai itsenäisenä ammatinharjoittajana tehdystä työstä. Koska työnantajalla on päätösvalta työtä koskevissa asioissa sekä oikeus johtaa ja valvoa työn tekemistä, työsuhteessa olevan työntekijän asema suhteessa työnantajaan on epäitsenäinen. Työnantajan direktio-oikeuden osalta oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan on tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittävää, vaikka konkreettisia johto- tai valvontatoimia ei osoitettaisi.

Direktio-oikeus tunnusmerkkiin sisältyy työnantajan oikeus ennen työn aloittamista ja tarvittaessa työn tekemisen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan asema on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.

Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että direktio-oikeus tunnusmerkin täyttymisen osalta valvonnan ja seurannan tavoilla ei ole olennaista merkitystä. Myös digitaalisen alustan kautta tapahtuva valvonta ja seuranta tai oikeus ja mahdollisuus niihin ilman konkreettisia valvonnan toimenpiteitä voi tapahtua direktio-oikeutta ilmentävästi silloin, kun digitaalinen alusta on työnantajan hallinnoima.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lla on ollut vapaus valita, milloin ja missä hän työtä suorittaa. Sopimuksen mukaan toiminta on voitu organisoida määräajaksi ennalta sovitun aikataulun muodossa X Oy:n tarjoamien kuljetusikkunoiden pohjalta tai siten, että lähetti itse tarjoutuu käytettäväksi tiettynä valitsemanaan aikana. A:lla on ollut valintansa mukaan oikeus kieltäytyä kuljetusikkunoista tai kieltäytyä tarjotuista toimituksista. Sopimuksen mukaan X Oy on voinut tarjota toimeksiantoja tapauskohtaisesti yksinomaisen harkintansa mukaan. Sopimus ei ole velvoittanut X Oy:tä tarjoamaan tiettyä määrää toimeksiantoja A:lle.

Vakuutusoikeus toteaa, että työn tekemisestä sovittu järjestely rinnastuu ainakin jossain määrin esimerkiksi erilaisiin keikkatyösopimuksiin ja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä koskeviin sopimusjärjestelyihin, joissa työntekijälle ei ole taattu tiettyä määrä työtä eikä työntekijä ole sitoutunut ottamaan vastaan hänelle tarjottua työtä, vaan voi valita mitkä tarjotuista työvuoroista hän hyväksyy. Vakuutusoikeus katsoo, että työnteosta ja sen tarjoamisesta sopimisessa on kyse sopimusvapauden piiriin kuuluvista työn tekemistä koskevista ehdoista, eikä tämä sopimisen malli ilmennä johto- ja valvonta tunnusmerkkiä. Sopimusvapauden puitteissa työsopimuksessa on mahdollista sopia siitä, että työtä suoritetaan vain aika ajoin töihin kutsuttaessa tai muulla erikseen sovitulla tavalla. Näin ollen direktio-oikeutta koskevan tunnusmerkin kannalta ei ole merkitystä sillä, että työntekijä saa itse päättää, milloin on käytettävissä työhön. Vakuutusoikeus katsoo, että direktio-oikeus tunnusmerkin arvioinnissa tulee sen sijaan kiinnittää huomiota siihen, onko X Oy:llä halutessaan mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan silloin kun hän on ottanut työtä vastaan, sekä valvoa, että hän toimii annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan tuona aikana.

Esitetyn selvityksen mukaan X Oy on alustan kautta voinut valvoa kuljetustoimeksiantojen toteutumista. Mikäli lähetti ei hoida vastaanottamaansa kuljetustehtävää, hän ei ole saanut palkkiota ja X Oy on voinut reklamoida lähettiä. Sopimuksen mukaan X Oy on myös voinut vähentää tilauksen hinnan lähetin palkkiosta virhetilanteessa. A:n on ollut välttämätöntä käyttää alustaa tehdäkseen lähettityötä. Sopimuksen perusteella A on ollut velvollinen noudattamaan muun muassa X Oy:n ohjeita ja hänen on tullut toimittaa palvelut ripeästi ja alan parhaiden käytäntöjen ja standardien mukaisesti, niin huolellisesti, taidolla ja tunnollisesti kuin mahdollista, ammattimaiselle palveluntarjoajalle sopivalla tavalla.

Edellä esitetyn perusteella vakuutusoikeus katsoo, että X Oy:llä on ollut oikeus ja mahdollisuus alustan kautta vaikuttaa A:n työhön. X Oy:llä on myös alustan kautta sekä mahdollisten reklamaatioiden avulla seurata A:n työsuoritusta eli kuljetustoimeksiantojen suorittamista ja työtä koskevien ohjeiden noudattamista sekä myös oikeus ja mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Lisäksi esitetyn selvityksen mukaan, mikäli A on kieltäytynyt neljästä peräkkäisestä kuljetustoimeksiannosta, ei hänelle ole tiettyyn ajanjaksoon tarjottu uusia toimeksiantoja.

Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös työnantajan johdon ja valvonnan alaisuuden osalta.

Kokonaisarvion tarve

A:n työskentelyn ajalla voimassa olleen työsopimuslain 1 luvun 1 §:n esitöiden (HE 157/2000 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta joudutaan epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa arvioimaan kokonaisharkinnalla. Tällöin on otettava huomioon sopimusehdoista ja sopimuksen nimestä ilmenevän sopijapuolten tarkoituksen lisäksi myös ja erityisesti työnteon tosiasialliset olosuhteet. Työntekosuhteen oikeudellisen määräytymisen kannalta ratkaisevaa on aina se, täyttyvätkö työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä ehdotetut tunnusmerkit. Pelkästään sopimusehtojen muotoilulla ei työsopimuslain pakottavia säännöksiä voida kiertää, vaan sopimusehtojen tulee vastata tosiasiallisia oloja.

Vakuutusoikeus toteaa, että 1.7.2023 voimaan tulleen työsopimuslain muutoksen (329/2023) myötä työsuhteen tunnusmerkit eivät ole muuttuneet. Jo ennen lainmuutosta vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta on epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa arvioitu kokonaisharkinnalla. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että asiassa ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, että muutoksenhakulautakunta on päätöksessään arvioinut kokonaisharkinnan suorittamisen tarvetta 1.7.2023 voimaan tulleen lainmuutoksen nojalla sen sijaan, että se olisi soveltanut 30.6.2023 saakka voimassa ollutta säännöstä.

Vakuutusoikeus katsoo, että kaikki yksittäiset työsuhteen tunnusmerkit asiassa täyttyvät. Yksittäiset tunnusmerkit voivat kuitenkin täyttyä riippumatta siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä. Tämän vuoksi asiassa on perusteltua arvioida, nouseeko selvityksestä esille sellaisia seikkoja, jotka selvästi ja merkittävästi viittaisivat itsenäiseen yrittäjätyöhön ja työsuhdetta vastaan, ja joiden vuoksi asiassa tulisi vielä suorittaa kokonaisarviointi. Tilannetta on syytä tarkastella myös itsenäisen yrittäjän käsitteen ja itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkistön perusteella.

Itsenäisen yrittäjän käsite on määritelty yrittäjän eläkelain 3 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Yrittäjyyden tunnusmerkkien osalta ei sen sijaan ole säännöksiä, vaan ne ovat muodostuneet työoikeudellisessa oikeuskäytännössä. Itsenäisen yrittäjyyden aineelliseen tunnusmerkistöön kuuluvat toiminnan yleisyys ja julkisuus, yrittäjäriski sekä yrittäjän vapaus. Yrittäjyyden muodolliseen tunnusmerkistöön kuuluvat muun muassa ilmoitusten tekeminen viranomaisrekistereihin sekä yrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen ottaminen. Myös työstä saadun korvauksen maksutapaa eli sitä, laskuttaako työn suorittaja korvauksen ja sisältyykö summaan arvonlisävero, voidaan pitää itsenäisen yrittäjyyden muodollisena tunnusmerkkinä.

Aineelliset tunnusmerkit

Toiminnan yleisyydellä ja julkisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö tarjoaa itse palvelujaan ja ilmoittaa niistä julkisesti ja yleisesti. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi markkinoinut kuljetuspalveluitaan tai työskennellyt muille tahoille. X Oy on markkinoinut tarjoamiaan palveluja ja A on saanut kuljetustoimeksiannot X Oy:n hallinnoiman alustan kautta ja kuljetukset on suoritettu X Oy:n lukuun. A:n toiminta vaikuttaa olevan ainoastaan osa X Oy:n liiketoiminnan ketjua. Näin ollen vakuutusoikeus arvioi, että toiminnan yleisyyteen ja julkisuuteen liittyvät tosiseikat viittaavat enemmän työsuhteeseen kuin itsenäisenä yrittäjänä toimimiseen.

Yrittäjätoimintaan liittyy tyypillisesti taloudellinen sitoutuminen toimintaan, jolloin yrittäjä kantaa riskin siitä, tuottaako toiminta ansiotuloa ja vastaa työnsä lopputuloksesta ja laadusta sekä mahdollisista virheistä. Yrittäjän osaamisella tai ammattitaidolla voi olla myös taloudellista merkitystä, jolloin yrittäjän taloudellinen riski toteutuu sitä kautta, miten kannattavaksi yritys saadaan hyödyntäen yrittäjän ammattitaitoa henkilökohtaisessa työpanoksessa.

Vakuutusoikeus toteaa, että A:n omien työvälineiden osalta ei ole tullut esille mitään sellaista erityistä taloudellista sitoutumista toimintaan, joka voitaisiin katsoa yrittäjän riskiksi. Vakuutusoikeus toteaa vielä, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 3 momentissa on nimenomaisesti säädetty, että lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.

A:n työstään saama taloudellinen hyöty on ollut suoritetusta työstä maksetut palkkiot. Varsinainen taloudellinen hyöty työsuorituksesta on tullut X Oy:lle ja A:n on katsottava työskennelleen X Oy:n lukuun. Vastuu työn tuloksesta ja virheellisistä toimituksista on ollut A:lla vain siltä osin, ettei hän ole saanut palkkiota suorittamattomista kuljetuksista tai virheen perusteella hänen palkkiotaan on voitu vähentää. Vastuu työn lopputuloksesta ja laadusta asiakkaalle on ollut esitetyn selvityksen perusteella X Oy:llä. Näin ollen A:lla ei ole osoitettu olevan itsenäiselle yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä työn lopputuloksen osalta, laadusta tai virheellisistä toimituksista.

Vakuutusoikeus katsoo lisäksi, ettei asiassa tule esille taloudellista tai muuta sitoutumista taikka erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, jonka perusteella A:lla voitaisiin arvioida olleen yrittäjätoiminnalle ominainen taloudellinen riski työskentelystään X Oy:lle. Pelkkä henkilökohtainen työpanos ei viittaa yrittäjäriskiin.

Yrittäjänä työskentelemisen vapauteen kuuluu, että yrittäjä on itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään eikä yrittäjä ole työnteettäjän direktio-oikeuden alainen. Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa. Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä ja osapuolet sopivat toimeksiannon sisällöstä. Työnteettäjä voi myös antaa yrittäjälle ohjeita toimeksiannon toteuttamista varten. Tällöin ei ole kysymys työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan yleisestä työnteettäjän tai tilaajan ohjausoikeudesta. Yrittäjätoiminnan itsenäisyyden arviossa merkitystä on myös sillä, että yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja hänellä on niin sanottu yrittäjän riski toiminnastaan.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla on ollut oikeus olla hyväksymättä kuljetustoimeksiantoja. Hän on voinut myös sopimuksen mukaan työskennellä muille tahoille. X Oy:n mukaan A on voinut melko vapaasti valita, milloin hän työskentelee. Kuten edellä on todettu, työsuhteita on erilaisia ja vapaus valita työskentelyn ajankohta ja mahdollisuus toimia useassa työssä voi koskea myös esimerkiksi erilaisissa keikkatöissä työskenteleviä henkilöitä, eikä kyse ole siten pelkästään yrittäjätoiminnalle tyypillisestä vapaudesta. Direktio-oikeutta koskevan tunnusmerkin täyttymisen kannalta ei ole siten ratkaisevaa se, onko A saanut itse päättää, milloin hän on ollut käytettävissä työn suorittamiseen. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on merkityksellistä, onko X Oy:llä ollut mahdollisuus vaikuttaa A:n työntekoon tilanteissa, joissa hän on ottanut kuljetustoimeksiantoja vastaan vai onko A voinut toimia vapaasti ja itsenäisesti ennalta sovitun toimeksiannon rajoissa.

Vakuutusoikeus toteaa, että X Oy on antanut ohjeet ja opastanut alustan käytössä ja alustan käyttäminen on ollut välttämätöntä työn suorittamiseen. Lisäksi X Oy on alustan kautta voinut määrittää, milloin ja missä työtä on tarjolla sekä voinut alustan kautta seurata kuljetustoimeksiantojen loppuunsaattamista, jolloin sillä on ollut tosiasiallinen mahdollisuus myös A:n työsuorituksen seuraamiseen. X Oy:llä on siten ollut oikeus ja mahdollisuus direktio-oikeuden käyttämiseen. A:lla on toisaalta ollut laaja vapaus valita ja olla hyväksymättä toimeksiantoja. Ottaen kuitenkin huomioon edellä esitetyt seikat X Oy:n direktio-oikeudesta ja A:lta puuttuvasta yrittäjän riskistä vakuutusoikeus katsoo, ettei A:n voida katsoa toimineen yrittäjälle tyypillisessä itsenäisessä asemassa suhteessa X Oy:öön.

Muodolliset tunnusmerkit

Asiassa on riidatonta, että A:lla ei ole ollut Y-tunnusta tai yrittäjän eläkelain mukaista vakuutusta X Oy:n kanssa ensimmäisiä sopimuksia tehdessään ja työtä aloittaessaan. A on vakuutettu yrittäjän eläkevakuutuksella Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman 10.5.2022 annetulla päätöksellä takautuvasti 1.5.2021 alkaen. A:lla on myös ollut toiminimi ajalla 3.11.2022-6.3.2023. Ottaen huomioon, että asiassa on kyse A:n työskentelystä X Oy:lle vuosina 2021 ja 2022 ja toiminimi on perustettu marraskuussa 2022, ei toiminimen perustamisen voi katsoa liittyvän A:n ja X Oy:n väliseen sopimussuhteeseen. Lisäksi kaikki X Oy:n ja A:n väliset sopimukset on tehty A:n nimiin ennen yrityksen perustamista.

Asiassa esitetyn selityksen perusteella A:lle on alun perin maksettu palkkio verokortilla, sitten A on laskuttanut palkkion X Oy:ltä laskutuspalvelun kautta, tämän jälkeen ennakkoperintärekisteriin ilmoitetun toiminimen kautta ja viimeisimpänä taas laskutuspalveluyrityksen kautta. X Oy on määritellyt palkkioiden perusteet ja maksanut korvaukset sen hallinnoimasta alustasta saatujen suoritettuja kuljetustoimeksiantoja koskevien tietojen perusteella.

Vakuutusoikeus toteaa, että henkilön työskentelyyn sovellettava työeläkelaki ei määräydy yksinomaan sen perusteella, mitä sopimusehdoissa tai muissa asiakirjoissa on työeläkevakuuttamisen osalta mahdollisesti mainittu. Työsuorituksen laskuttaminen laskutuspalvelun kautta voi viitata työskentelyyn itsenäisenä yrittäjänä. Vakuutusoikeus toteaa, että laskutuspalveluyrityksen käyttäminen työstä saadun korvauksen laskuttamiseen ja maksamiseen on kuitenkin maksuja koskeva tekninen järjestely, jonka perusteella ei ratkaista työeläkevakuuttamista. Myöskään osapuolten omilla käsityksillä työntekosuhteen luonteesta ei ole ratkaisevaa merkitystä. Lisäksi vakuutusoikeus toteaa, että A:n palkkio on alun perin maksettu verokortilla ja myöhemmin maksutapaa on muutettu. Asiassa ei ole kuitenkaan viitteitä siitä, että sopimussuhteen tai työntekemisen luonne olisi maksutavan muutoksen myötä muuttunut. Vakuutusoikeus katsoo, että työsuorituksesta saadusta korvauksesta esitetyt seikat ja muut olosuhteet viittaavat enemmän työsuhteiseen palkanmaksuun kuin yrittäjän työsuorituksesta saamaan palkkioon.

Vakuutusoikeus katsoo, että selvästi tai merkittävästi yrittäjyyden puolesta puhuvia tosiseikkoja ei ole tullut esille. Päinvastoin työsuhteeseen viittaavia seikkoja on pidettävä selvästi painavampina kuin yrittäjyyteen viittaavia seikkoja. Näin ollen kokonaisarvioinnille ei ole tarvetta.

Johtopäätökset

Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työskentely X Oy:lle vuosina 2021 ja 2022 on tapahtunut työsuhteessa ja että hänen työskentelyynsä on sovellettava työntekijän eläkelakia. Valituksenalaista työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei ole valituksessa esitetyistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.

Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että ratkaisut työeläkelakien soveltamisesta tehdään jokaisessa yksittäisessä tapauksessa erikseen. Ratkaisut perustuvat aina tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan eikä yksittäisiä ratkaisuja voida suoraan rinnastaa toisiinsa tai vertailla keskenään. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, ettei X Oy:n oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun ole loukattu.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään X Oy:n vetoaman Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 21.2.2024 antaman päätöksen perusteella. Vakuutusoikeus toteaa selvyyden vuoksi, että korkein hallinto-oikeus on ratkaissut Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyn valituksen 22.5.2025 antamallaan päätöksellä KHO:2025:41 ja katsonut toisin kuin hallinto-oikeus, että lähetit ovat työskennelleet työsuhteessa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Vakuutusoikeus katsoo, että asian näin päättyessä ei ole pidettävä kohtuuttomana, että X Oy joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom., 2 § 1 mom. 2 kohta ja 10 §

Yrittäjän eläkelaki 3 § 1 mom. ja 7 §

Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 mom.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 ja 2 mom.

Suomen perustuslaki 6 §