VakO 817:2024

Kysymys siitä, tuliko A:n vuodesta 2019 alkaen tapahtuneeseen työskentelyyn X Oy:lle sanomalehtien varhaisjakajana soveltaa työntekijän eläkelakia vai yrittäjän eläkelakia. Vakuutusoikeus totesi, että työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Kaikkien kyseisessä lainkohdassa säädettyjen tunnusmerkkien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Kyseessä on pakottava säännös, josta ei voida sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Osapuolten välisellä sopimuksella tai osapuolten omilla käsityksilläkään ei ole yksinään ratkaisevaa merkitystä, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta. Vakuutusoikeus katsoi työsuhteen tunnusmerkistön täyttyvän. Asiassa ei tullut esille sellaisia selvästi ja merkittävästi työsuhdetta vastaan ja yrittäjyyden puolesta puhuvia seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet kokonaisarviota. Vakuutusoikeus katsoi, että A:n työskentely X Oy:lle vuodesta 2019 alkaen on tapahtunut työsuhteessa ja että hänen työskentelyynsä on siten sovellettava työntekijän eläkelakia.

Esitiedot

Eläkelaitos oli pyytänyt Eläketurvakeskuksen päätöstä siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn X Oy:lle vuodesta 2019 alkaen. Eläketurvakeskus katsoi 3.1.2023 antamassaan päätöksessä, että A:n työskentelyyn sovelletaan työntekijän eläkelakia.

X Oy haki muutosta Eläketurvakeskuksen päätökseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati Eläketurvakeskuksen päätöksen kumoamista ja asian ratkaisemista siten, että A:n toimeksiantosuhteeseen vuodesta 2019 alkaen ei sovelleta työntekijän eläkelakia. X Oy katsoi, että A ei ole työsuhteessa X Oy:öön, eikä työsuhteen tunnusmerkistö muutoinkaan täyty hänen ja X Oy:n välisessä oikeussuhteessa.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi X Oy:n valituksen.

Äänestysratkaisu 4 – 2.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja äänestyslausunnon perustelut

Työntekijän eläkelain (TyEL) 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä. Työntekijä on velvollinen osallistumaan eläketurvansa kustantamiseen työntekijän työeläkevakuutusmaksulla.

TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

Työsopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Yrittäjän eläkelain (YEL) 3 §:n 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Asiassa on kyse siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn X Oy:lle vuodesta 2019 alkaen. A on katsonut, että hän on työsuhteessa työnteettäjään eli X Oy:öön. X Oy on sen sijaan valituksessaan katsonut, että A ei ole työsuhteessa X Oy:öön.

Asiassa saadun selvityksen perusteella A on toiminut sanomalehtien varhaisjakelijana vuodesta 2019 alkaen. A on kertonut työskennelleensä 3-7 kertaa viikossa työskentelyn tapahtuessa aikavälillä 0.30-9.00. Työ on ollut jatkuvaluonteista. A on käyttänyt työssään omaa autoa, puhelinta ja työvaatteita. A on laskuttanut X Oy:tä työstä laskutuspalveluyrityksen kautta.

A on työskennellyt Y-jakelumallin mukaisesti. Hänellä on ollut käytössään mobiilisovellus, jonka käytöstä hän on maksanut yhden euron käyttömaksun. Mobiilisovellus on ohjeistanut jakelupiirillä etenemisessä. Mobiilisovelluksesta on nähnyt päiväkohtaisesti toimeksi annetut piirit, osoitteet ja näihin jaettavat tuotteet.

Työskentelymallin mukaan jakelija voi päättää, kuinka monta piiriä hän haluaa hoitaa. Jo varattujen ja vahvistettujen piirien vaihtamisesta on sovittava aluekoordinaattorin kanssa. Jakelukoordinaattori hyväksyy piirivarauksen, ja hyväksytty varaus muodostaa toimeksiantosopimuksen. Varauksien peruminen tehdään aluekoordinaattorille.

A:n mukaan hänen on täytynyt olla yhteydessä työnteettäjään poikkeavissa tilanteissa, ja hän on saanut ohjeistusta työhön aluekoordinaattoreilta. Hän on kertonut raportoineensa säännöllisesti työnteettäjälle. Työssä on ollut vakiojakelupiirit, joista poikkeaminen on edellyttänyt asiasta sopimista koordinaattorin kanssa. A ei ole käyttänyt työssään sijaista, ja hänen käsityksensä mukaan koordinaattori on hoitanut sijaiset ja huolehtinut muista työhön liittyvistä asioista.

A ei ole saanut vuosilomaa, päivärahaa tai kulukorvauksia. Hän on saanut työstään vastikkeen, jonka suuruuden työnteettäjä on määritellyt jakelupiireille. X Oy:n esittämän selvityksen mukaan jakelutehtävistä maksettava palkkio määräytyy jakelutehtävän laajuuden ja jaettavien tuotteiden määrän perusteella.

Asiassa on saatu selvityksenä Jakelusopimus-niminen asiakirja, jonka jakelijan on hyväksyttävä ennen ryhtymistään Y-jakelumallin mukaiseksi jakelijaksi. Jakelusopimuksessa on todettu, että jakelusopimus ei muodosta työsuhdetta X Oy:n ja jakajan tai hänen palveluksessaan ja/tai puolestaan toimivien henkilöiden välille, eikä jakelusopimus miltään osin rajoita jakajaa harjoittamasta muuta toimintaa.

Jakelusopimuksessa on tiettyjä määräyksiä tehtävän suorittamiseen liittyen. Jakelusopimuksessa on sovittu, että muilta osin jakaja määrittää itse, miten ja milloin hoitaa varaamansa tehtävän. Jakaja saa käyttää tehtävän suorittamisessa avustajaa tai siirtää tehtävän suorittamisen toiselle henkilölle.

Jakelusopimuksessa on myös palkkion osalta sovittu, että palkkio maksetaan vain suoritetuista ja kuitatuista tehtävistä. Palkkiosta vähennetään jakamattomat tai väärin jaetut tuotteet. Jos laiminlyönnit tai virheet ovat olennaisia, ne saattavat johtaa koko palkkion menettämiseen.

Jakelusopimuksessa on edelleen todettu, että tehtävän suorittamiseksi jakaja saa palveluun eli jakelua koskevaan verkkopalveluun ja/tai sovellukseen näiden ehtojen mukaisen rajoitetun, ei-yksinomaisen käyttöoikeuden yhden euron viikkohintaan, joka veloitetaan palkkion maksun yhteydessä.

Vahingonkorvauksen osalta jakelusopimuksessa on sovittu, että osapuolet eivät vastaa mistään välillisestä tai epäsuorasta vahingosta. Jakelusopimuksen tehnyt jakaja on kuitenkin vastuussa itse aiheuttamastaan ja hänen palveluksessaan ja/tai puolestaan toimivien henkilöiden X Oy:lle aiheuttamista välittömistä vahingoista. Jakaja vastaa myös korvauksista, jotka X Oy on joutunut suorittamaan kolmannelle jakajan tai hänen palveluksessaan ja/tai puolestaan toimivien henkilöiden sopimusrikkomuksen vuoksi. Tahallisesta tuotteiden hävittämisestä tekijä on aina itse oikeudellisessa vastuussa.

X Oy on vedonnut myös Verohallinnon 9.12.2016 antamaan ennakkoratkaisuun, jonka mukaan Y-jakelumallin mukaisesti työtä tehneen jakelupalvelun toimittajan on katsottu olevan toimeksiantosuhteessa. Ennakkoratkaisussa on todettu, että X Oy:n maksamaa palkkiota jakajalle on pidettävä ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitettuna työkorvauksena eikä työsuhteen perusteella maksettavana palkkana.

Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä. Työsuhteen olemassaolo ratkaistaan tosiasiallisen tilanteen mukaan ja asiassa otetaan huomioon kaikki asiassa saatu selvitys.

Työn tekemisellä työnantajan lukuun tarkoitetaan sitä, että työstä koituva välitön hyöty tulee työnantajan hyväksi. Työntekijän työstään saama palkkio on sen sijaan välillistä hyötyä. Se kuinka tehokkaasti A on työtehtäviään suorittanut tai voinut suorittaa ja näin vaikuttaa esimerkiksi tulotasoonsa, ei ole A:n työntekosuhteen luonteen arvioinnissa keskeistä. Tällainen mahdollisuus toiminnan tehostamiseen kytkeytyy sinänsä jo vastikeperusteen luonteeseen. A:n voidaan todeta hyötyneen työskentelystään saamansa vastikkeen myötä, mutta välittömän hyödyn tulleen A:n sijaan X Oy:lle.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n toiminnassa täyttyy vaatimus työn tekemisestä toiselle.

Työstä on maksettava työntekijälle rahapalkkaa tai muuta taloudellisen arvon omaavaa vastiketta. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X Oy:n jakelutyötä varten tarjoamassa mobiilisovelluksessa on ilmoitettu jakelutehtävistä maksettava palkkio. Työstä maksettavan vastikkeen on esitetty olevan Y-jakelumallin mukaisesti työskenteleville noin 100-200 prosenttia suurempi, kuin mitä vastaavasta työstä työsuhteiselle jakajalle maksettaisiin. Työstä on maksettu suoritusperusteisesti, mikä on mahdollista myös työsuhteessa tapahtuvassa työssä. Toisaalta A:lle maksetut palkkiot ovat olleet arvonlisäverollisia, mikä viittaa yrittäjäasemassa tehtyyn työhön. Jakelutehtävistä maksettavan vastikkeen määrä on ilmoitettu mobiilisovelluksessa, eikä A:lla kuvaudu olleen neuvotteluasemaa vastikkeen suuruuden määräytymiseen. Pelkästään keskimääräistä palkkatasoa korkeampaa palkkiotasoa ei voida pitää osoituksena yrittäjänä tehdystä työstä, jos muut tunnusmerkit viittaavat työsuhteeseen.

Työsuhteessa työtä tehdään henkilökohtaisesti työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Jakelusopimuksen mukaan A on saanut työskennellä rajoituksetta myös muille työnteettäjille sekä X Oy:lle toimiessaan käyttää avustajaa ja sijaista taikka siirtää tehtävän toiselle. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että tällaiset oikeudet ovat yleensä tyypillisiä yrittäjätoiminnassa. Kuitenkin myös työsuhteessa työntekijä voi rajatusti tehdä samaa tai muuta työtä toiselle työnantajalle sekä sopia työnantajan kanssa apulaisen tai sijaisen käytön mahdollisuudesta.

X Oy:n mukaan tehtyä jakelutyötä ei voida varmuudella osoittaa A:n tekemäksi, ja että jo tämän perusteella työsuhteen tunnusmerkistö jää täyttymättä. Yrittäjätoiminnassakin on tavallista, että toimeksiantaja kohdistaa sopijapuoleen jonkinlaista valvontaa ja seurantaa. X Oy ei ole esittänyt selvitystä siitä, että jakelutyön olisi tosiasiassa tehnyt muu taho kuin A henkilökohtaisesti. Jakelusopimuksen mukaan jakajarekisteriin merkitään jakajan ja hänen palveluksessaan ja/tai puolestaan toimivien henkilöiden henkilötiedot. Jakajarekisterin on katsottava olevan X Oy:n tiedossa.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että X Oy:n vetoamalla tietämättömyydellä tai epävarmuudella ei ole X Oy:n kuvaamaa merkitystä rajanvetoa tehtäessä. Esitetystä selvityksestä ei tule esille, että A olisi tosiasiallisesti tehnyt jakelutyötä muille työnteettäjille taikka X Oy:lle muutoin kuin henkilökohtaisesti.

Työsopimussuhteessa tehtävän työn edellytyksenä on työn tekeminen sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, joiden perusteella työntekijän on katsottava työskentelevän työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen tunnusmerkin täyttyminen ei edellytä tosiasiallista johtoa ja valvontaa, vaan pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan riittää täyttämään työsuhteelta edellytetyn tunnusmerkin, jos työtä tehdään muutoin työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa.

A on voinut tehdä jakelutyötä X Oy:lle ja sopia siitä käytännössä vain jakelusovelluksen välityksellä. Muutoksenhakulautakunnan käsityksen mukaan jakelusovellus on X Oy:n toimintaan kuuluva ja siten myös sen hallinnoima. Jakelusovelluksella X Oy on tarjonnut varattavaksi jakelupiirejä ja sen välityksin on päätetty varausten hyväksymisestä, ja sitä kautta X Oy on voinut vaikuttaa työnteon paikkaan. A:n oikeus päättää käytettävänä olostaan on lähinnä rinnasteinen keikkatyöntekijöiden asemaan. Jakelualueiden toimivuudesta huolehtivat aluekoordinaattorit ovat X Oy:n puolesta tehneet jakopiirien hyväksymiset ja valmiiden tehtävien kuittaukset sekä hoitaneet mahdollisia ongelmatilanteita. X Oy:llä kuvautuu olleen etenkin luomansa aluekoordinaattorijärjestelyn välityksin oikeus johtaa ja valvoa jakelusopimuksen mukaista A:n jakelutyötä.

Yrittäjätoiminnan tunnusmerkkeinä on pidetty oikeuskäytännössä toiminnan yleisyyttä ja julkisuutta, yrittäjäriskiä sekä yrittäjän vapautta. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A:n jakelutoiminta olisi ollut sillä tavoin laajaa tai julkista, että hän olisi harjoittanut sitä muutoin kuin X Oy:lle tai ylipäätään markkinoinut sitä. A ei ole ottanut YEL-vakuutusta, eikä hän ole tehnyt yrittäjätoimintaan liittyviä viranomaisilmoituksia.

A ei toisaalta ole mobiilisovellusta lukuun ottamatta saanut X Oy:ltä työn suorittamiseen tarvittavia välineitä. A on käyttänyt omia työvälineitään korvauksetta, ja A:n omasta syystä johtuvat virheet olisivat voineet jäädä taloudellisesti hänen vastuulleen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei kuitenkaan kuvaudu, että A:lla olisi ollut toiminnastaan sellaista taloudellista riskiä, joka on tyypillistä itsenäiselle yrittäjälle.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että asiassa on ilmennyt sekä työsuhteen olemassaoloa että yrittäjäasemassa tehtyä työtä puoltavia seikkoja. Jakelusopimuksen ehdot viittaavat siihen, että osapuolten tarkoituksena on ollut sopia muusta kuin työsuhteessa tehtävästä työstä. Työnteettäjä ja työnsuorittaja eivät voi kuitenkaan eläkelaitoksia sitovasti sopia siitä, onko kyseessä työsuhde. Myöskään asian vero-oikeudellinen arviointi ei ole sovellettavan työeläkelainsäädännön arvioinnissa ratkaisevaa.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että kokonaisuutena arvioiden A:n työskentely vuodesta 2019 alkaen X Oy:lle on tapahtunut työsopimukseen perustuvassa työsuhteessa. Näin ollen A:n työskentelyyn X Oy:lle sovelletaan työntekijän eläkelakia.

Eriävän mielipiteen jättäneet jäsenet olisivat hyväksyneet valituksen. Jäsenten mukaan saadun selvityksen perusteella ja kokonaisuutena arvioiden A:n työskentelyyn X Oy:lle ei voida soveltaa työntekijän eläkelakia, vaan hänen on katsottava olleen yrittäjäasemassa. Arvioinnissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota osapuolten välillä tehtyyn sopimukseen, (mobiilisovellusta lukuun ottamatta) omien työvälineiden käyttöön sekä palkkiotason suuruuteen, joka viittaa vahvasti yrittäjäasemaan. Vaikka arviointia tehdään tosiasiallisten olosuhteiden perusteella, A:n oma ymmärrys yrittäjänä työskentelystä on otettava huomioon osapuolten välisen sopimuksen tarkoitusta osoittavana seikkana. Lisäksi on huomattava, ettei yksin toimeksiantajan mahdollisuudelle valvoa tai ohjata työn suorittamista tule antaa suurta painoarvoa, ellei ole osoitettu toimeksiantajan myös konkreettisella tavalla käyttäneen tätä mahdollisuutta. Myös yritysten välisissä toimeksiantosuhteissa on tavallista, että toimeksiantaja antaa määräyksiä työn suorittamisen tavasta, ajasta tai paikasta ja valvoo työn suorittamista. Näin on erityisesti niissä tilanteissa, joissa työsuorituksen oikea-aikaisuus on toimeksiantosopimuksen täyttämisen kannalta keskeistä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X Oy haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista sekä asian ratkaisemista siten, että A:n yrittäjänä suorittamiin jakelutehtäviin vuodesta 2019 alkaen ei sovelleta työntekijän eläkelakia. X Oy vaati lisäksi, että Eläketurvakeskus velvoitetaan korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa kokonaisuudessaan myöhemmin esitettävän laskelman mukaisesti korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua vakuutusoikeuden ratkaisun antamisesta.

X Oy vetosi siihen, että A ei ole ollut työsuhteessa X Oy:öön eikä työsuhteen tunnusmerkistö ole muutoinkaan täyttynyt hänen ja X Oy:n välisessä oikeussuhteessa. X Oy:n mukaan muutoksenhakulautakunta on päätöksessään sivuuttanut X Oy:n ja A:n välisen kirjallisen jakelusopimuksen tarkoitetun merkityksen ja sen, että jakelusopimuksessa todetaan selkeästi, että A:n ja X Oy:n välillä ei ole työsuhdetta. X Oy ja A ovat myös tosiasiassa toimineet jakelusopimuksen mukaisesti.

X Oy:n mukaan muutoksenhakulautakunta on lisäksi sivuuttanut sen seikan, että jakelusta maksettava palkkio on huomattavasti suurempi kuin mitä vastaavaa työtä tekevälle työntekijälle maksettaisiin. X Oy:n mukaan muutoksenhakulautakunta on päätöksessään sivuuttanut myös sen seikan, että ainoastaan A hyötyy oman toimintansa tehostamisesta, koska palkkion määrä kustakin jakelutehtävästä on ennalta sovittu. X Oy korosti myös, että se ei itse päätä jakelusovelluksessa ilmoitettavaa hintaa kullekin jakelutehtävälle, vaan hinnan arvioi aluekoordinaattori, joka on X Oy:n alihankkija eikä ole työsuhteessa X Oy:öön.

X Oy katsoi, että muutoksenhakulautakunta on päätöksessään sivuuttanut myös sen seikan, ettei A:lla ole henkilökohtaista työntekovelvoitetta. Työsuhteessa on myös lähtökohtaisesti kiellettyä työskennellä kilpailijan lukuun. X Oy:n mukaan A:n työskentelyä X Oy:n kilpailijoille ei ole estetty mitenkään ja hänellä on ollut siihen jatkuva mahdollisuus, koska X Oy ei ole ollut hänen työnantajansa.

Siltä osin kuin muutoksenhakulautakunta on todennut, että X Oy ei ole esittänyt selvitystä siitä, että jakelutyön olisi tosiasiassa tehnyt joku muu taho kuin A henkilökohtaisesti, X Oy totesi, ettei se luonnollisestikaan voi osoittaa, kuka A:n varaamat jakelutehtävät on tosiasiassa suorittanut, koska X Oy ei ole johtanut tai valvonut yksittäisten jakelutehtävien suorittamista. X Oy:n mukaan se ei tiedä eikä edes voisi tietää, jos A on jakanut henkilökohtaiset tunnukset jakelusovellukseen jonkun toisen henkilön käyttöön, koska A:lla on oikeus antaa nämä tunnukset sellaisen henkilön käyttöön, joka tosiasiassa suorittaa hänen varaamansa jakelutehtävän. X Oy totesi, että se ei ole myöskään valvonut jakajien sijaisten tai apulaisten ilmoittamista X Oy:n jakajarekisteriin eikä ilmoitusten laiminlyönnistä ole tullut seuraamuksia jakelusopimuksen tehneelle osapuolelle.

X Oy:n mukaan muutoksenhakulautakunta on sivuuttanut A:n yrittäjäriskin ja sen, että A suorittaa jakelutehtävät omilla työvälineillä, mikä on tyypillistä yrittäjätoiminnalle. X Oy:n mukaan A:lla on myös jakelusopimuksen mukaisesti vastuu itse aiheuttamistaan ja hänen palveluksessaan tai puolestaan toimivien henkilöiden aiheuttamista vahingoista X Oy:lle. A on yrittäjäasemalle tyypillisin tavoin kantanut taloudellisen vastuun työn lopputuloksesta, huolehtinut itse tarvittavista työvälineistä ja maksanut myös X Oy:lle palvelumaksua jakelusovelluksen käyttämisestä.

X Oy:n mukaan A on tehdessään X Oy:n kanssa jakelusopimuksen ymmärtänyt, ettei kyseessä ole työsuhde ja hän toimii yrittäjänä. X Oy katsoi, ettei sille seikalle, että A ei ole ottanut toimintaansa varten YEL-vakuutusta, voida antaa asiaa ratkaistaessa painoarvoa ja että YEL-vakuutuksen puuttuminen ei osoita työsuhteen olemassaoloa, vaan ainoastaan A:n omaan yrittäjätoimintaan kuuluvien velvollisuuksien laiminlyöntiä.

X Oy katsoi edelleen, että muutoksenhakulautakunta on virheellisesti tulkinnut, että X Oy voisi vaikuttaa A:n työnteon paikkaan. X Oy totesi, että sen Y-jakelumalli perustuu siihen, että jakajat voivat itse päättää, kuinka usein, kuinka paljon ja missä he jakelutehtäviä suorittavat. X Oy:n mukaan X Oy, jakelusovellus tai aluekoordinaattori eivät määrää tai ohjeista, missä järjestyksessä tuotteet on jaettava kohdeosoitteisiin. X Oy totesi myös, että jakaja ei ilmoita jakelusovelluksessa tai aluekoordinaattorille jakelutehtävän aloittamisesta, mihin nähden muutoksenhakulautakunnan käsitys siitä, että A:n on tullut ilmoittaa jakelupiirin aloittaminen jakelusovelluksessa, on virheellinen. X Oy:n mukaan muutoksenhakulautakunnan käsitys siitä, että A ilmoittaisi aluekoordinaattorille jakelutehtävän valmistumisesta, ja että aluekoordinaattorit olisivat tehneet valmiiden tehtävien kuittaukset, on myös virheellinen. X Oy totesi, että jakajat, mukaan lukien A, kuittaavat ainoastaan jakelusovelluksessa tehtävän valmistumisesta, mutta aluekoordinaattorille tällaista ilmoitusta ei tehdä. X Oy:n mukaan jakajalla on siten täysi vapaus päättää, miten hän tehtävän suorittaa, kunhan kunkin jakelutehtävän tuotteet on toimitettu oikeisiin kohdeosoitteisiin sovittuun aikaan mennessä.

X Oy katsoi myös, että muutoksenhakulautakunta on virheellisesti tulkinnut, että X Oy:llä olisi aluekoordinaattorijärjestelyin oikeus johtaa ja valvoa A:n jakelutyötä. X Oy:n mukaan aluekoordinaattorit ovat X Oy:n alihankkijoita, joilla ei ole oikeutta johtaa tai valvoa jakajien jakelutehtäviä. Aluekoordinaattorien tehtävänä on ainoastaan huolehtia tietyn alueen jakelun toimivuudesta X Oy:n kanssa tehdyn erillisen sopimuksen mukaisesti. X Oy katsoi, että tuen tarjoaminen ongelmatilanteessa ei vertaudu johtamiseen tai työn valvomiseen. Aluekoordinaattorit eivät myöskään ole tosiasiassa johtaneet tai valvoneet A:n varaamien jakelutehtävien suorittamista.

X Oy katsoi lisäksi, että muutoksenhakulautakunta on päätöksessään täysin sivuuttanut sen, että A ei ole kertaakaan huomauttanut X Oy:lle, että hänen palkkioistaan ei ole vähennetty työntekijän eläkemaksuja taikka muutoinkaan tuonut X Oy:lle esiin näkemystään, että hänet pitäisi katsoa työsuhteiseksi työntekijäksi. A ei ole myöskään muutoin esittänyt X Oy:lle, että sen olisi muilta osin tullut huolehtia lakisääteisistä tai muuten tyypillisistä työsuhteeseen perustuvista työnantajalle kuuluvista velvoitteista. X Oy katsoi, että edellä mainitut seikat osoittavat näin ollen sen, että A on ymmärtänyt olevansa toimeksiantosuhteessa ja myös tosiasiassa toiminut toimeksiantosuhteen mukaisesti. X Oy viittasi lisäksi siihen, että A on keskustellut X Oy:n kanssa eri yritysmuodoista ja hän on itse valinnut käyttävänsä UKKO.fi -laskutuspalvelua, sekä siihen, että A on kertonut kevytyrittäjyydestään podcastissa. X Oy viittasi myös verohallinnon 9.12.2016 antamaan ennakkoratkaisuun ja kokonaisharkintaan ehdotetun alustatyötä koskevan direktiiviehdotuksen pohjalta.

Vakuutusoikeus kuuli asiassa asianosaisia. Eläketurvakeskus antoi lausuntonsa. X Oy antoi lisävastineensa, jossa se totesi, että korkein hallinto-oikeus on 22.5.2025 antanut ennakkopäätöksen

KHO:2025:41, jossa jakelutehtäviä suorittavien lähettien katsottiin olevan työsuhteessa. Kyseiseen ennakkopäätökseen on kuitenkin 2.9.2025 haettu purkua asian ratkaisussa väitetysti tapahtuneiden asia- ja menettelyvirheiden vuoksi. Yhtenä purkuperusteena on muun muassa esitetty, että korkein hallinto-oikeus on sivuuttanut Euroopan unionin tuomioistuimen (jäljempänä EUT) antaman Yodel-ratkaisun (Case C-692/19, B v. Yodel Delivery Network) oikeudellisen merkityksen virheellisin perustein. Yhtiö halusi painottaa, että EUT:n ratkaisut ja oikeusohjeet on huomioitava myös tässä asiassa, eikä purkuhakemuksen kohteena olevalle ennakkopäätökselle KHO:2025:41 voi antaa merkitystä sellaisenaan, ainakaan antamatta EUT:n ratkaisukäytännölle sille kuuluvaa asianmukaista painoarvoa. Yhtiön mukaan Yodel-asian mukaiset kriteerit työsuhteen tunnusmerkistön täyttämättä jäämiselle täyttyvät tässä tapauksessa selvästi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus viittaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentti on muuttunut 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023), jossa ei ole siirtymäsäännöstä. Sovellettavan säännöksen osalta vakuutusoikeus toteaa, että ratkaistavana on kysymys A:n vuodesta 2019 alkaen tapahtuneesta työskentelystä, joten asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on 30.6.2023 saakka tapahtuneen työskentelyn osalta sovellettu kyseiseen ajankohtaan saakka voimassa ollutta työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää (55/2001) ja 1.7.2023 alkaen tapahtuneen työskentelyn osalta kyseisestä ajankohdasta alkaen voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023) muutettua työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää.

Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Kyseisen lainkohdan mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa 30.6.2023 saakka, työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. 1.7.2023 voimaan tulleesta lainmuutoksesta alkaen edellä mainitussa lainkohdassa on lisäksi säädetty, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.

Kaikkien kyseisessä lainkohdassa säädettyjen tunnusmerkkien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Kyseessä on pakottava säännös, josta ei voida sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Työnantaja ja työntekijä eivät näin ollen voi keskenään sopia siitä, että laissa säädetyt työsopimuksen (työsuhteen) tunnusmerkit tosiasiallisesti täyttävässä oikeussuhteessa ei sovellettaisi työsopimuslakia. Työtä koskevan sopimuksen nimikkeellä, osapuolista käytetyillä nimityksillä tai osapuolten omilla käsityksillä oikeussuhteen luonteesta ei siten sellaisinaan ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko työskentely tapahtunut työsuhteessa vai yrittäjänä.

Pelkkä työsuhteen tunnusmerkkien tarkastelu ei kuitenkaan anna kaikissa tilanteissa riittävää vastausta siihen, onko kyseistä työntekoa koskevaa oikeussuhdetta pidettävä työsuhteisena työnä vai ei. Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp) 1 luvun 1 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta joudutaankin epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa arvioimaan kokonaisharkinnalla. Tällöin on otettava huomioon sopimusehdoista ja sopimuksen nimestä ilmenevän sopijapuolten tarkoituksen lisäksi myös ja erityisesti työnteon tosiasialliset olosuhteet. Työntekosuhteen oikeudellisen määräytymisen kannalta ratkaisevaa on aina se, täyttyvätkö työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä ehdotetut tunnusmerkit. Pelkästään sopimusehtojen muotoilulla ei työsopimuslain pakottavia säännöksiä voida kiertää, vaan sopimusehtojen tulee vastata tosiasiallisia oloja.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin 1.7.2023 voimaantullutta lainmuutosta (329/2023) koskevissa esitöissä (HE 215/2022 vp) on todettu, että koska momentissa säädetyt tunnusmerkit eivät aina anna riittäviä välineitä oikeussuhteen luonteen ratkaisemiseksi, ehdotetaan, että momentissa säädettäisiin yksittäisten työsuhteen tunnusmerkkien lisäksi kokonaisharkinnan välttämättömyydestä työntekosuhteen oikeudellisen luonteen määrittämisessä epäselvissä ja tulkinnanvaraisissa rajatapauksissa. Lisäksi momentissa säädettäisiin siitä, minkälaisia seikkoja kokonaisarvioinnissa muun muassa olisi otettava huomioon. Kysymys olisi työntekijäasemaan vaikuttavien seikkojen määrittämisestä punnitsemalla työnsuorittajan aseman epäitsenäisyyteen tai itsenäisyyteen viittaavia piirteitä kokonaisharkinnalla/-arvioinnilla. Esitöissä on myös todettu, että kokonaisarviointi ei sinänsä ole uusi keino sen ratkaisemiseksi, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa oikeussuhteessa, ja että tarve arvioida työntekosuhteen oikeudellinen luonne kiistanalaisissa tai epäselvissä tapauksissa kokonaisharkinnalla on kirjattu muun muassa voimassa olevan lain esitöihin (HE 157/2000 vp, sivu 57). Esitöissä on vielä todettu, että erilaiset työnteon moninaiset muodot, kuten digitaalisten alustojen välityksellä tapahtuva työskentely, niin sanottu kevytyrittäjyys ja muut itsensätyöllistämisen muodot ovat kuitenkin korostaneet tarvetta kokonaisarviointiin ja siitä säätämiseen työsopimuslain soveltamisalasäännöksessä. Esitöissä on muun ohella todettu myös, että kokonaisharkinnassa huomioon otettavia seikkoja ei määritellä säännöksessä tyhjentävästi, vaan yksittäisissä tulkintatilanteissa huomioon voitaisiin ottaa myös muita sellaisia tekijöitä, joiden avulla voidaan arvioida työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa työntekosuhteessa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Eläketurvakeskus on eläketurvaa selvittäessään pyytänyt osapuolia toimittamaan A:n työtä koskevat sopimusasiakirjat, minkä jälkeen asiassa on esitetty päiväämätön ja allekirjoittamaton jakelusopimus. Jakelusopimuksen mukaan se koskee tehtävässä yksilöityjen lehtien jakamista tilaajille jakajan valitsemalla alueella eli jakopiirillä erillisten ohjeiden mukaisesti. Jakelusopimuksen mukaan se ei muodosta työsuhdetta X Oy:n ja jakajan tai hänen palveluksessaan ja/tai puolestaan toimivien henkilöiden välille, eikä miltään osin rajoita jakajaa harjoittamasta muuta toimintaa. Vakuutusoikeus toteaa, että kyseisestä sopimuksesta voisikin siten päätellä, että sopijapuolten tarkoituksena on ollut, että mainittua lehtien jakelutehtävää suoritetaan yrittäjänä. Kuten edellä on todettu, osapuolten välisellä sopimuksella tai osapuolten omilla käsityksilläkään ei kuitenkaan ole yksinään ratkaisevaa merkitystä, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta.

Vakuutusoikeus toteaa näin ollen, että huolimatta jakelusopimuksessa olevasta maininnasta siitä, ettei kyseessä ole työsuhde, on asian arvioinnissa ratkaisevaa se, täyttyvätkö A:n työskentelyssä työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit eli 1) työn tekeminen sopimuksen perusteella, 2) työn tekeminen henkilökohtaisesti, 3) työn tekeminen vastiketta vastaan, 4) työn tekeminen työnantajan lukuun ja 5) työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Vakuutusoikeus toteaa, että mainitussa lainkohdassa säädetyistä työsuhteen tunnusmerkeistä työn tekeminen sopimuksen perusteella ja palkkaa tai muuta vastiketta vastaan eivät ole asiassa riidanalaisia. Vakuutusoikeus toteaa myös, että A:n työsuorituksesta tullut välitön hyöty on koitunut X Oy:n hyväksi eikä asiassa ole ilmennyt, että A kuuluisi samaan varallisuuspiiriin X Oy:n kanssa, joten myös työn tekemistä työnantajan lukuun koskevan tunnusmerkin voidaan katsoa täyttyvän. Työsuhteen tunnusmerkeistä arvioitavina ovat erityisesti kuitenkin vielä se, onko A sitoutunut tekemään työtä henkilökohtaisesti sekä se, onko hän toiminut X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena.

Henkilökohtainen sitoutuminen työsuoritukseen

Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp) 1 luvun 1 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan työsopimukseen liittyy työntekijän henkilökohtainen sitoutuminen työn tekemiseen. Työntekijän oikeudesta käyttää apulaisia säädettäisiin erikseen tämän luvun 8 §:ssä.

Vakuutusoikeus toteaa, että työsuhteen tunnusmerkistöön sisältyy se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi kuitenkin ottaa itselleen apulaisen ja vastaavalla tavalla on mahdollista, että työntekijä ottaa itselleen sijaisen, joka suorittaa työtehtävän hänen puolestaan. Henkilökohtaisen työntekoon sitoutumisen kääntöpuolena voi työnsuorittaja järjestää sovitun rajoissa työsuorituksen itse parhaaksi katsomallaan tavalla, jos työn tekemiseen ei ole sitouduttu henkilökohtaisesti.

Työhön sitoutuneen työntekijän on siis lähtökohtaisesti itse tehtävä työ, mutta apulaisten ja sijaisen ottamisesta voidaan sopia. Apulaisia voidaan käyttää myös ilman sopimusta tai työnantajan nimenomaista suostumusta, jos työnantajan voidaan katsoa ymmärtäneen, että apulaisia tai sijaisia otetaan tai niitä tulee ottaa. Näin ollen työsuhteen syntymistä ei estä sellainen sopimusehto tai työnantajan ymmärrys, jonka mukaan työntekijä voi ottaa itselleen apulaisen ja/tai sijaisen. Työn tekemistä henkilökohtaisesti koskevan tunnusmerkin täyttymisen kannalta ongelmallista voi käytännössä olla tosiasiallisesti tapahtunut laaja ja toistuva tai jatkuva apulaisten ja sijaisten käyttö. Joka tapauksessa on kuitenkin selvää, että pelkät sopimusehdot apulaisen tai sijaisen käyttämisestä eivät ole ratkaisevia, vaan ratkaisevia ovat tosiasialliset tapahtumat, kuten tunnusmerkistötarkastelussa ylipäänsä.

Asiassa esitetyn jakelusopimuksen mukaan jakaja saa käyttää tehtävän suorittamisessa avustajaa tai siirtää tehtävän suorittamisen toiselle henkilölle. X Oy:n mukaan A:n ei ole tarvinnut edes sopia X Oy:n kanssa, mikäli joku toinen olisi suorittanut A:n varaamia jakelutehtäviä A:n puolesta tai yhdessä hänen kanssaan. Jakelusopimuksessa todetaan kuitenkin, että osapuolella ei ole oikeutta siirtää jakelusopimusta kolmannelle ilman toisen osapuolen etukäteen antamaa kirjallista suostumusta. Jakelusopimuksen mukaan jakajan ja hänen palveluksessaan ja/tai puolestaan toimivien henkilöiden henkilötiedot merkitään jakajarekisteriin.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on jakelusopimuksen solmiessaan sitoutunut tekemään työtä X Oy:n lukuun. Selvityksen mukaan A on tehnyt sopimuksen luonnollisena henkilönä. Kuten edellä on todettu, myös työsuhteessa olevalla työntekijällä voi olla mahdollisuus käyttää avustajaa tai sijaista. Jakelusopimuksessa olevan maininnan siitä, että jakaja saa käyttää tehtävän suorittamisessa avustajaa tai siirtää tehtävän suorittamisen toiselle henkilölle, ei siten voida katsoa sellaisenaan estävän työn suorittamisen henkilökohtaisuutta koskevan vaatimuksen täyttymistä. Myöskään työnteon tosiasiallisista olosuhteista ei ole käynyt ilmi, että A:n apuna tai puolesta jakelutyötä X Oy:lle olisi tehnyt myös joku muu henkilö tai taho. Asiassa ei siis ole esitetty selvitystä siitä, etteikö A myös tosiasiassa olisi toiminut henkilökohtaisesti työnsuorittajana.

Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös siltä osin kuin kysymys on työn tekemisestä henkilökohtaisesti.

Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuus eli työnantajan direktio-oikeus

Työsuhteisen työn ja itsenäisenä ammatinharjoittajana tehdyn työn välistä rajanvetoa arvioitaessa työsuhteen tunnusmerkeistä pohdintaa aiheuttaa usein erityisesti työnantajan johto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus. Koska työnantajalla on päätösvalta työtä koskevissa asioissa sekä oikeus johtaa ja valvoa työn tekemistä, työsuhteessa olevan työntekijän asema suhteessa työnantajaan on epäitsenäinen. Työnantajan direktio-oikeuden osalta oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pelkkä oikeus tai mahdollisuus johtoon ja valvontaan on tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittävää, vaikka mitään konkreettisia johto- ja/tai valvontatoimia ei olisikaan ilmennyt.

Direktiotunnusmerkkiin sisältyy työnantajan oikeus johtaa työtä, eli ennen työn aloittamista ja työn aikana halutessaan tai tarvittaessa määrätä siitä, missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnassa on puolestaan kysymys työnantajan oikeudesta, niin ikään halutessaan tai tarvittaessa, seurata, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita ja työn suorittamista koskevia määräyksiä. Kuten edellä on todettu, työnantajan ei siis edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttääkin vain, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan asema puolestaan on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.

Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että direktiotunnusmerkin täyttymisen osalta valvonnan ja seurannan tavoilla ei ole olennaista merkitystä. Myös digitaalisen alustan ja erilaisten sovellusten kautta tapahtuva valvonta ja seuranta, tai oikeus ja mahdollisuus niihin ilman konkreettisia valvonnan toimenpiteitä, voi tapahtua direktio-oikeutta ilmentävästi silloin kun digitaalinen alusta/sovellus on työnantajan hallinnoima.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on saanut itse päättää, milloin hän on käytettävissä jakelutehtäviä hoitamaan, eikä hänen työlleen ole sovittu mitään vähimmäismäärää. A on voinut selvityksen mukaan myös ilman seuraamuksia peruuttaa varaamansa jakelutehtävän ilmoittamalla siitä aluekoordinaattorille noin viikkoa ennen tehtävän alkamista. Kyseinen järjestely vaikuttaa siten olevan ainakin osittain rinnastettavissa vaihtelevaa työaikaa ja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä koskeviin sopimusjärjestelyihin, joissa työntekijä ei ole välttämättä sitoutunut lainkaan ottamaan vastaan hänelle tarjottua työtä, vaan työn vastaanottaminen on hänen itsensä päätettävissä. Vakuutusoikeus katsoo kuitenkin tältä osin, että kysymys on sopimusvapauden piiriin kuuluvasta työhön ryhtymistä ja työajan määräytymistä koskevasta ehdosta, eikä seikasta, joka ilmentäisi johto ja valvonta -tunnusmerkkiä. Työsopimuksessa on mahdollista sopia siitä, että työtä suoritetaan vain aika ajoin työhön kutsun perusteella tai muulla erikseen sovitulla tavalla. Näin ollen direktiotunnusmerkin kannalta merkityksellistä ei ole, että A on saanut itse päättää, milloin hän on X Oy:n käytettävissä, eikä direktiotunnusmerkin täyttymisen tarkastelussa ole myöskään vaikutusta sillä, ettei X Oy ole voinut määrätä esimerkiksi siitä, kuinka monena päivänä viikossa tai kuukaudessa A työskentelee tai kuinka monta jakelutehtävää hän suorittaa, tai ottaako hän ylipäänsä työtä vastaan. Vakuutusoikeus katsoo, että direktiotunnusmerkin arvioinnissa tulee sen sijaan kiinnittää huomiota siihen, onko X Oy:lla halutessaan mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan silloin kun hän on ottanut työtä vastaan, sekä valvoa, että hän toimii annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan tuona aikana.

Asiassa esitetyssä jakelusopimuksessa on sovittu tehtävässä yksilöityjen lehtien jakamisesta tilaajille tiettyyn ajankohtaan mennessä eli arkisin kello 6.30, lauantaisin kello 7.00 ja sunnuntaisin kello 7.30 mennessä jakajan valitsemalla alueella eli jakopiirillä erillisten ohjeiden mukaisesti. Jakelusopimuksen mukaan jakelutehtävät varataan X Oy:n jakelua koskevassa verkkopalvelussa ja/tai sovelluksessa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X Oy:n tuotteiden jakelu kyseisellä alueella on järjestetty Y-jakelumallin mukaisesti ja jakelu on tapahtunut jakelusovellusta käyttäen. Vakuutusoikeus katsoo, että jakelusovellus on X Oy:n toimintaan kuuluva ja siten myös sen hallinnoima. Selvityksen mukaan A on voinut tehdä jakelutyötä X Oy:lle ja sopia siitä käytännössä vain jakelusovelluksen välityksellä. A:n on tullut noudattaa X Oy:n antamaa ohjeistusta jakelusovellusta käyttäessään. Jakelualueen toiminnasta huolehtiva aluekoordinaattori on vahvistanut jakelusovelluksessa A:n varaamat jakelutehtävät. A:n on tullut jakelutehtävän aloittaessaan kirjautua jakelusovellukseen ja tehtävän suoritettuaan kuitata se sovelluksessa valmistuneeksi. A on saanut jakelusovelluksen kautta ohjeistusta työskentelyynsä. Hän on saanut sovelluksen kautta tehtävän suorittamiseksi välttämättömät tiedot kuten tilaajien osoitetiedot. Hän on saanut myös ehdotuksen jakelureitillä etenemiseen, ohjeistusta sovelluksen käyttöön, vaatimukset eri tuotteiden palveluun liittyen sekä ohjeistuksen erilaisten poikkeamien ilmoittamisesta sovelluksessa. A:n on tullut ilmoittaa jakelusovelluksen kautta mahdolliset poikkeamat, ja tilanteissa, joissa hän ei ole pystynyt suorittamaan sovittua jakelutehtävää jostakin syystä loppuun saakka, hänen on tullut olla yhteydessä aluekoordinaattoriin. X Oy on lisäksi antanut jakajille tietoturvaan ja henkilötietojen käsittelyyn liittyvää ohjeistusta sekä ohjeita muun muassa siitä, että lehdet on laitettava jaettaessa kokonaan sisään postilaatikkoon tai postiluukkuun. Kuten edellä on todettu, jakelusopimuksen mukaan jakajan ja hänen palveluksessaan ja/tai puolestaan toimivien henkilöiden henkilötiedot merkitään jakajarekisteriin.

Edellä mainitun perusteella vakuutusoikeus katsoo, että X Oy:lla on ollut oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon aikaan, paikkaan ja tapaan silloin, kun jakelusopimus on syntynyt. X Oy:lla on myös ollut jakelusovelluksen kautta sekä X Oy:öön sopimussuhteessa olevan aluekoordinaattorin välityksellä oikeus ja mahdollisuus valvoa A:n työsuorituksen valmistumista ja työtä koskevien ohjeiden noudattamista sekä oikeus ja mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi.

Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös työnantajan johdon ja valvonnan alaisuuden osalta.

Kokonaisarvioinnin tarve

Vakuutusoikeus katsoo kaikkien yksittäisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän. Yksittäiset tunnusmerkit voivat kuitenkin täyttyä riippumatta siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä. Tämän vuoksi asiassa on perusteltua arvioida, nouseeko selvityksestä esille sellaisia seikkoja, jotka selvästi ja merkittävästi viittaisivat itsenäiseen yrittäjätyöhön ja työsuhdetta vastaan, ja joiden vuoksi asiassa tulisi vielä suorittaa kokonaisarviointi. Tilannetta on tämän vuoksi syytä tarkastella myös itsenäisen yrittäjän käsitteen ja itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkistön perusteella. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, miten itsenäisenä työtä suorittavan sopimuskumppanin asemaa on pidettävä suhteessa toiseen sopimuskumppaniin.

Itsenäisen yrittäjän käsite on määritelty yrittäjän eläkelain 3 §:ssä. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkkien osalta ei sen sijaan ole säännöksiä, vaan ne ovat muodostuneet työoikeudellisessa oikeuskäytännössä. Itsenäisen yrittäjyyden aineelliseen tunnusmerkistöön kuuluvat toiminnan yleisyys ja julkisuus, yrittäjäriski sekä yrittäjän vapaus. Itsenäisen yrittäjyyden muodolliseen tunnusmerkistöön kuuluvat muun muassa ilmoitusten tekeminen viranomaisrekistereihin, kuten esimerkiksi kaupparekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin, sekä yrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen ottaminen. Myös työstä saadun korvauksen maksutapaa eli sitä, laskuttaako työn suorittaja korvauksen ja sisältyykö summaan arvonlisävero, voidaan pitää itsenäisen yrittäjyyden muodollisena tunnusmerkkinä.

Aineelliset tunnusmerkit

Toiminnan yleisyydellä ja julkisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö tarjoaa itse palvelujaan ja ilmoittaa niistä julkisesti ja yleisesti. Asiassa ei ole tullut esille, että A olisi markkinoinut jakelupalvelujaan tai tehnyt jakelutoimeksiantoja muille tahoille. Kyseessä oleva lehtien jakelutoiminta on tapahtunut X Oy:n hallinnoiman jakelusovelluksen kautta X Oy:n lukuun. Vakuutusoikeus katsoo, että toiminnan yleisyyden ja julkisuuden osalta tosiseikat viittaavat enemmän työsuhteeseen kuin itsenäiseen yrittäjyyteen.

Tyypillinen yrittäjätoiminnan piirre on taloudellinen sitoutuminen toimintaan, jolloin yrittäjä kantaa riskin siitä, että toiminta tuottaa ansiotuloa sekä vastaa työnsä lopputuloksesta ja laadusta sekä mahdollisista virheistä.

Yrittäjän osaamisella tai ammattitaidolla voi olla taloudellista merkitystä, jolloin yrittäjän taloudellinen riski toteutuu sitä kautta, miten kannattavaksi yritys saadaan hyödyntäen yrittäjän ammattitaitoa henkilökohtaisessa työpanoksessa.

Vakuutusoikeus toteaa, että A:n omien työvälineiden osalta ei ole tullut esille mitään sellaista erityistä taloudellista sitoutumista toimintaan, joka voitaisiin katsoa yrittäjän riskiksi. Vakuutusoikeus toteaa vielä, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 3 momentissa on nimenomaisesti säädetty, että lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai koneilla.

A:n jakelutyöstä saama taloudellinen hyöty on ollut jakelupalkkioina maksettu vastike suoritetusta työstä. Varsinainen taloudellinen hyöty työsuorituksesta on tullut X Oy:lle ja, kuten edellä on todettu, A:n onkin katsottava työskennelleen X Oy:n lukuun. Se, että työstä maksettava korvaus on mahdollisesti mitoitettu X Oy:n viittaamalla tavalla työehtosopimuksen mukaista perusansiotasoa korkeammaksi, ei ole myöskään sellaisenaan ratkaisevaa työskentelyn vakuuttamisvelvollisuutta ratkaistaessa. Saadun selvityksen perusteella X Oy tai sen puolesta aluekoordinaattori on myös määritellyt työstä maksettavan vastikkeen määräytymisperusteet, mikä viittaa siihen, että kyseessä on työsuhteessa tehdyn työskentelyn perusteella maksettu vastike. Vastuu työn lopputuloksesta ja virheellisistä toimituksista on ollut A:lla lähinnä vain siltä osin, että hänen omasta syystään virheellisesti tai puutteellisesti suoritetut jakelutehtävät ovat voineet vaikuttaa jakelusta maksettavan korvauksen suuruuteen tai hän on joutunut korjaamaan virheen ilman eri korvausta. Vastuu työn lopputuloksesta ja sen laadusta loppuasiakkaalle eli lehtien tilaajalle on ollut asiassa esitetyn selvityksen perusteella X Oy:llä. Näin ollen A:lla ei ole ollut itsenäiselle yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä työn lopputuloksesta ja sen laadusta eikä vastuuta virheellisistä toimituksista.

Vakuutusoikeus katsoo, ettei asiassa tule esille taloudellista tai muuta sitoutumista taikka erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, jonka perusteella A:lla voitaisiin arvioida olleen yrittäjätoiminnalle ominainen taloudellinen riski työskentelystään lehtien jakajana X Oy:lle. Pelkkä henkilökohtainen työpanos ei viittaa yrittäjäriskiin.

Yrittäjän vapauteen kuuluu, että yrittäjä on itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään eikä yrittäjä ole työnteettäjän direktio-oikeuden alainen. Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää itse myös työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa. Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä ja osapuolet sopivat toimeksiannon sisällöstä. Työnteettäjä voi myös antaa yrittäjälle ohjeita toimeksiannon toteuttamista varten. Tällöin ei ole kysymys työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan yleisestä työnteettäjän tai tilaajan ohjausoikeudesta, joka käytännössä saattaa olla hyvinkin konkreettista ja yksityiskohtaista. Yrittäjätoiminnan itsenäisyyden arviossa merkitystä on myös sillä, että yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja hänellä on niin sanottu yrittäjän riski toiminnastaan.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla on ollut oikeus olla hyväksymättä toimeksiantoja. Hän on voinut jakelusopimuksen mukaan vapaasti ottaa vastaan muita toimeksiantoja potentiaalisilta nykyisiltä tai tulevilta asiakkailta tai tehdä palkkatyötä.

Kuten edellä työnantajan johdon ja valvonnan alaisuutta eli työnantajan direktio-oikeutta koskevan tunnusmerkin tarkastelun yhteydessä on todettu, vapaus valita työskentelyaika sekä mahdollisuus toimia useammassa työssä voi koskea myös esimerkiksi keikkatyössä työskenteleviä tai muutoin vaihtelevan työajan piirissä olevia työntekijöitä sekä osa-aikaista työtä tekeviä, eikä kyse siten ole pelkästään yrittäjätoiminnalle tyypillisestä vapaudesta. Kuten edellä on myös todettu, direktio-oikeus tunnusmerkin täyttymisen kannalta ei siis ole ratkaisevaa, onko A saanut itse päättää, milloin hän on ollut X Oy:n käytettävissä jakelutehtävien suorittamiseksi. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkityksellistä on se, onko X Oy:llä ollut mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan niissä tilanteissa, joissa A oli sopinut ottavansa jakelutehtäviä vastaan, vai onko A voinut toimia vapaasti ja itsenäisesti ennalta sovitun toimeksiannon rajoissa.

Vakuutusoikeus toteaa, että X Oy on antanut ohjeet ja opastanut jakelusovelluksen käytössä. Lisäksi X Oy on jakelusovelluksen kautta määrittänyt milloin ja missä työtä on tarjolla ennalta sovittuna aikana, sekä voinut sovelluksen kautta seurata myös jakelutehtävien valmistumista, jolloin sillä on ollut mahdollisuus myös A:n työsuorituksen seuraamiseen. Kuten edellä on todettu, X Oy:llä on ollut oikeus ja mahdollisuus direktio-oikeuden käyttämiseen A:n työsuorituksen osalta. A:lla on toisaalta asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut tavallista työsuhdetta suurempi vapaus valita ja olla hyväksymättä sekä peruuttaakin työsuorituksia. A:lla on jakelusopimuksen mukaan ollut myös oikeus käyttää jakelutehtävien suorittamisessa avustajaa tai sijaista, vaikkakaan asiassa ei ole ilmennyt, että hän olisi tätä oikeuttaan tosiasiassa käyttänyt. Ottaen kuitenkin huomioon edellä esitetty X Oy:n direktio-oikeudesta ja A:n puuttuvasta yrittäjän riskistä vakuutusoikeus katsoo, ettei A:n voida katsoa toimineen yrittäjälle tyypillisessä itsenäisessä asemassa suhteessa X Oy:öön.

Muodolliset tunnusmerkit

Muodollisten tunnusmerkkien osalta asiassa on riidatonta se, ettei A ole ilmoittautunut viranomaisrekistereihin omaan lukuunsa työskentelevänä yrittäjänä eikä hän ole ottanut yrittäjän eläkelain mukaista vakuutusta. X Oy on vedonnut siihen, että A on keskustellut X Oy:n kanssa eri yritysmuodoista ja hän on itse valinnut käyttävänsä UKKO.fi – laskutuspalvelua, sekä siihen, että A on kertonut kevytyrittäjyydestään podcastissa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:n työstä on laskutettu X Oy:tä UKKO.fi -laskutuspalvelun kautta. Asiassa esitettyjen laskujen mukaan A:n jakelupalkkioista on vähennetty X Oy:n jakelusovelluksen käytöstä veloitettavat käyttömaksut. Laskuissa on eritelty myös arvonlisäveron osuudet. X Oy:n ilmoittaman mukaan jakelupalkkioiden perusteet on määritelty jakelusovelluksessa ja korvaukset jakajille on maksettu sovelluksesta saatujen suoritettuja jakelutehtäviä koskevien tietojen perusteella.

Vakuutusoikeus toteaa, että henkilön toimintaan sovellettava työeläkelaki ei siis määräydy yksinomaan sen perusteella, mitä sopimusehdoissa on työeläkevakuuttamisen osalta mahdollisesti mainittu. Se, että A ei ole tehnyt ilmoituksia viranomaisrekisteriin, ei ole sinänsä ratkaisevaa, koska yrittäjätoimintaa voidaan harjoittaa myös itsenäisenä toiminnanharjoittajana. Ilmoitusten tekemättä jättämisen voidaan kuitenkin jossain määrin katsoa viittaavan siihen, ettei toimintaa ole tarkoitettu harjoitettavan ainakaan muodollisesti tietyssä yrittäjän roolissa. Työsuorituksen laskuttaminen laskutuspalveluyhtiön kautta ja kevytyrittäjyydestä kertominen voivat viitata toimintaan itsenäisenä yrittäjänä. Laskutuspalvelun käyttö on kuitenkin maksuja koskeva tekninen järjestely, joten kyseinen muodollinen seikka ei vakuutusoikeuden käsityksen mukaan voi sellaisenaan vaikuttaa oikeussuhteen luonteen arviointiin, eikä siis sellaisenaan merkitse sitä, että työskentely tapahtuisi yrittäjäasemassa. Kuten edellä on todettu, myöskään osapuolten kulloisillakin omilla käsityksillä työntekosuhteensa luonteesta ei ole sellaisinaan vastaavaa vaikutusta. Vakuutusoikeus katsoo, että työsuorituksesta saadusta korvauksesta esitetyt tosiseikat ja sopimuksen sisältö viittaavat enemmän työsuhteiseen palkanmaksuun kuin yrittäjän työsuorituksesta saamaan palkkioon.

Vakuutusoikeus katsoo, että selvästi ja merkittävästi yrittäjyyden puolesta puhuvia tosiseikkoja ei ole tullut esille. Päinvastoin työsuhteeseen viittaavia seikkoja on pidettävä selvästi painavampina kuin yrittäjyyteen viittaavia seikkoja. Näin ollen kokonaisarvioinnille ei ole tarvetta.

Johtopäätös

Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työskentely X Oy:lle vuodesta 2019 alkaen on tapahtunut työsuhteessa ja että hänen työskentelyynsä on siten sovellettava työntekijän eläkelakia. Valituksenalaista työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei ole valituksessa esitetyistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi X Oy:n vetoaman verohallinnon 9.12.2016 antaman ennakkoratkaisun osalta, ettei kyseisellä päätöksellä ole ratkaistu työskentelyyn sovellettavaa työeläkelakia. Päätös koskee verotusta ja eri työnsuorittajaa, ja siitä esiin tulevat tosiseikat eroavat vakuutusoikeudessa nyt käsiteltävänä olevan asian tosiseikoista. Vakuutusoikeus katsoo näin ollen, ettei kyseisestä päätöksestä ole saatavissa tähän asiaan soveltuvaa oikeusohjetta. Myöskään X Oy:n viittaamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksella ja sen perusteella sittemmin annetulla, Suomessa vielä täytäntöönpanematta olevalla direktiivillä työehtojen ja työolojen parantamisesta alustatyössä ei voida katsoa olevan vaikutusta asian ratkaisuun.

Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että asiaa ei ole arvioitava toisin Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-692/19, Yodel Delivery Network, antaman määräyksen perusteella. Sanotusta määräyksestä ei ilmene, että asiassa olisi ollut kysymys tilanteesta, jossa palveluja olisi tarjottu tai työsuorituksia valvottu digitaalista alustaa hyödyntämällä. Määräyksellä ei siten ole ratkaisevaa merkitystä esillä olevan asian kannalta.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asian näin päättyessä ei ole pidettävä kohtuuttomana, että X Oy joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom., 2 § 1 mom. 2 kohta ja 10 §

Yrittäjän eläkelaki 3 § 1 mom. ja 7 §

Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 mom.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 mom.